Lue keskustelun säännöt.
Olisimmepa alkaneet yrittämään lasta aiemmin! Olen vihainen miehelle ja itselleni :(
05.03.2012 |
Olen 30 v. ja mieheni on 33 v. Olenne olleet jo pitkään yhdessä, ja nyt naimisissa jo muutaman vuoden ajan.
Nuorempana ajattelin aina että hankimme lapsia sitten "joskus" kunhan meillä on asiat kunnossa.
Toisaalta nuorempana kauhistelin miehelle raskauden tuomia vaikutuksia vartaloon, ja syytin häntä jo etukäteen siitä, ettei hän voi pitää minusta enää, jos saisimme lapsia. Sanoin aina etten voisi ikinä synnyttää.
Miehelläni ei ole koskaan tähän mennessä ollut vakituista työtä. Minä pääsin opintojen päätyttyä töihin, ja sain vakipaikan, jossa olen ollut jo pitkään. Mies oli työttömyysaikoina ehkä jotenkin masentunut, ja meillä meni heikommin silloin. Mies on sanonut, että hän haluaisi pystyä elättämään perheensä, se olisi hänelle tärkeää. Nyt mieskin on saanut vakituisen työpaikan, mutta haittapuoli on, että joutuu olemaan välillä pois kotoa työn vuoksi.
Haaveilin naimisiinmenosta, ja lapsen hankkimisesta jo muutama vuosi sitten, olin silloin 26-27-vuotias. Halusin, että aloite naimisiinmenoon ja lapsenhankintaan tulee mieheltä, jotta tiedän, että hänkin haluaa yhtä kovasti niitä asioita.
Mitään ei tapahtunut, ja tuskastuin asioihin. Petin miestäni, (hän ei tiedä sitä vieläkään) ja sen jälkeen erosimme, kun luulin löytäneeni elämäni miehen, joka haluaisi kanssani naimisiin ja lapsia. Tajusin, että "unelmieni prinssi" olikin itsekäs ja omahyväinen, täydellistä naista loputtomiin etsivä tyyppi.
Menimme mieheni kanssa takaisn yhteen, ja puhuimme asioista joita emme olleet käsitelleet ennen eroamista. Mies sanoi tietenkin haluavansa naimisiin kanssani, hän sanoin aina ajatelleensa että olisimme vielä vanhoinakin yhdessä. Lapsia hän olisi ollut kuulemma valmis tekemään aiemminkin, mutta minä en ollut halunnut.
Tulin vahingossa raskaaksi reilu vuosi sitten, aiemmin olimme jo kyllä jonkin verran puhuneet, että jättäisimme ehkäisyn pois. Raskaus oli iloinen yllätys, mutta valitettavsti se meni meni kesken :(
Sen jälkeen olen riutunut vauvakuumeen kourissa, ja tuntenut kateutta minua paljon nuorempien saadessa lapsia.
Samaan aikaan, kun aloitimme varsinaisesti vauvan yrityksen, keskenmenon jälkeen, mies sai töitä, ja on joutunut olemaan paljon pois kotona, joten mahdollisuuksia yritykseen on ollut melko vähän. Vielä ei ole tärpännyt, yritystä ollut noin kuudessa kierrossa. Onneksi nyt näemme enemmän, ja saadaan yrittää tosissaan.
Välillä olen niin vihainen itselleni, etten uskaltanut kertoa miehelleni mitä todella halusin, vaan odotin vain että hän tekisi aloitteen niiden eteen. Olen surullinen, ettemme aloittaneet yritystä jo aiemmin, koska nyt olen jo näin vanha. Pelkään kauheasti, ettemme tule koskaan saamaan lapsia.
Miten saisin itseni rauhoitettua, ja vihan tunteet laantumaan?
Kommentit (30)
kuinka hyvin miehesi antoi sulle anteeksi hairahduksesi?
ei tiedä siitä, että hairahdukseni oli syy siihen, että halusin erota.
Ja siitä asiasta, että pitäisikö pettämisestä kertoa miehelleni... niin mielipiteeni on, että minulle on ihan tarpeeksi rangaistusta siinä, että kannan syyllisyyttä teostani loppuelämäni ajan.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Buahaha. Mä aloin yrittämään vasta 33-vuotiaana ja hyvää tuuria oli että tärppäsi heti. Enkä silloinkaan ollut mitenkään liian vanha. Hassu ajatus.
Toivottavasti jäät kiinni tuosta uskottomuudesta tai ehkä ei sittenkään
Itsekkyyden huippu hakee sympatiaa.
Ensin tuuliviiri ei tiedä haluaako parisuhdetta ja lapsia ja haluaa aikaa naiselliselle ruumiilleen, ja sitten pistää sen miehen syyksi.
Ja sitten rouva itsekäs hakee hupia muualta eli pettää ja kokeilee parempaa miestä ja toteaakin ettei ollutkaan aviomiesainesta. Sitten mies suostuu ottamaan hutsun takaisin ja nähtävästi mies pitää naista kaikesta huolimatta elämänsä rakkautena. Ja mikä on sitten nyt ongelma. Rouva itsekäs syyllistää tilanteesta MIESTÄ että miksi ei aikaisemmin lapsia. Ei v-tt- en kyllä osa paremmin sanoa.
Tuolla historialla ap:n pitäisi olla aika paljon nöyrää tyttöä ja olla joka päivä kiitollinen, että on olemassa noin hyvä mies.
todellakin, että asia ei koskaan tulisi ilmi. Ihan mieheni vuoksi. En haluaisi loukata häntä niin julmalla tavalla. Siitä on nyt jo yli kolme vuotta aikaa.
Myös miehessäni oli eroon johtaneita syitä silloin, en viitsi eritellä tarkemmin.
Olen aina halunnut parisuhteen, ja lapsia. Siitä ei ole kyse. Ehkä minulla on niin huono itsetunto, että sen vuoksi sain päähäni sellaisia kummalisia ajatuksia, ja pelkäsin jo etukäteen voisiko mies pitää raskauden ja synnytyksen vuoksi muuttuneesta vartalostani.
En ole syyllistänyt miestäni kertaakaan siitä, että emme aiemmin yrittäneet saada lapsia. Tuo vihaisuus on vain ollut pääni sisällä. Enemmän olen vihainen itselleni.
Ap
tänäpä se ihmetyttääkin. Yksi lapsi täälläkin, sai alkunsa helposti 26-vuotiaana. nyt 30-vuotiaana ei auta mitkään konstit, vuosi yritystä nyt takana.
Älkää suunnitelko liikaa ja siirtäkö lasten hankintaa!
tänäpä se ihmetyttääkin. Yksi lapsi täälläkin, sai alkunsa helposti 26-vuotiaana. nyt 30-vuotiaana ei auta mitkään konstit, vuosi yritystä nyt takana.
Älkää suunnitelko liikaa ja siirtäkö lasten hankintaa!
tämä oli siis viestille nro 3
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Me aloitimme lapsen yrittämisen, kun olimme 27-vuotiaita. Opiskelut ohi ja kummallakin työ eikä enää välimatkaa opiskelupaikkakuntien välillä. Kolme vuotta hurahti ja sitten mentiin tutkimuksiin. Vikaa ei löytynyty, ensimmäisen lapsen saimme 32-vuotiainan hoidoilla. Lääkärit olivat sitä mieltä, että tuskin olisi tärpännyt aiemminkaan.
Toista lasta aloimme yrittää, kun olin 34-vuotias, ja muistan tuskailleeni lääkärille, kun tätä ikääkin on niin paljon. Lääkäri oli aivan hämmästynyt ja sanoi, että parastahan tässä on se, että olen vielä noin nuori ja on aikaa yrittää vielä pitkään. Pahin on tilanne, kun hoitoihin tulee 39-vuotias esikoistaan yrittämään.
Lääkäri myönsi, että parasta on tietysti tulla hoitoihin alle 35-vuotiaana, koska hedelmällisyys laskee oleellisesti tuon jälkeen mutta että tärkeintä on tietysti se, että aikaa yrittää lasta olisi useampia vuosia ennen kuin se 40 vuotta on lasissa. Toki senkin jälkeen voi yrittää mutta mahdollisuudet alkavat huveta eikä Kela-korvauksia hoidoista enää saa 39 ikävuoden jälkeen.
En nyt osaa sanoa miten se käytännössä tapahtuu, mutta ei sulla ole muuta mahdollisuutta. Ei sitä mennyttä voi muuttaakaan.
Ainakaan iän puolesta lasten tekeminen ei ole mitenkään myöhäistä. 30-vuotiaana hedelmällisyys on varmasti vielä samalla tasolla kuin olisi ollut silloin 26-vuotiaanakin.
Sulla on paljon painolastia, mutta mitäpä jos yrittäisit nyt jättää ne menneet taakse ja suunnata katse kauniiseen kevääseen positiivisella mielellä. Nythän sulla on kaikki hyvin, rakastava mies rinnalla ja elämä kohdallaan.
Lapsentekoon suosittelen avuksi ovulaatiotestejä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
odotellaan sitä "täydellistä hetkeä" siihen lapsentekoon,ja usein ikää tulee jo liikaa eikä vauvoja sitten kuulukaan.Te nyt ette vielä onneksi ole siellä 35+ iässä.
Itse tulin helposti raskaaksi 22 ja 23-vuotiaana mutta nyt 29-vuotiaana ei tärppää vaikka mitä tekisi,olen kyllä alkanut epäillä PCO:ta ja aion mennä tutkimuksiin viimeistään kesällä jos ei tärppää..
En vielä huolestuisi pahasti jos yritystä vasta 6kk,tsemppiä teille!
Menin naimisiin 30v ja annoimme lapsen tulla heti. Tulinkin nopeasti raskaaksi, mutta se meni kesken. Tästä meni 2,5v ennen kuin lapsemme syntyi. Sen jälkeen olemme taas yrittäneet 1,5v, jona aikana 2 keskenmenoa. Ei lapsia tule kuin tilaamalla. On hyvä ymmärtää, että lapsi on aina todellinen ihme ja lahja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mitä hyötyä lisätä omaa tuskaansa painimalla vanhojen asioiden kanssa? Raskautuminen siinä todennäköisesti vain vaikeutuu.
Et ole ikäloppu ja elämänne on nyt hyvällä mallilla. Ota vaikka ylös päivämäärä 1,5 vuoden päähän ja siihen asti annat asioiden mennä omalla painollaan, vatvomatta piiruakaan menneitä ja märehtimättä tulevaa. Kun tuo päivämäärä tulee vastaan, mieti uusi jatkosuunnitelma, mutta siihen asti, nauti joka hetkestä, äläkä mieti mitä olisit voinut tehdä toisin. Jos yritystäkin on noin vähän aikaa, ei asiaa etukäteen kannata surra.
ja 39 vuotiaana. Eli ei se aina iästä ole kiinni.
Tässä just viimestä kuukautta odotan kuopusta :) Kohta tuhisija kainalossa.
Toivotaan, että teilläkin vielä tärppää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Et ole vielä mitenkään vanha lapsentekoon, ja ehkä tilanne teidän parisuhteen osalta on nyt paljon parempi.
Koita olla olematta vihainen, se ei auta teitä eteenpäin tässä asiassa!
Ja jos ei luomusti tärppää, niin älä odota liian pitkään, vaan ottakaa yhteydet lapsettomuusklinikoille. Yksityisesti saatte tehtyä tarvittavat tutkimukset nopeasti, sitten voitte miettiä jaksatteko jonottaa vai onko mahdollisuuksia käyttää yksityisen palveluita. 80 % pareista voidaan auttaa (näin ainakin oli silloin kuin me olimme hoidoissa).
Ihan varmasti voitte saada vauvan perheeseenne!
odotellaan sitä "täydellistä hetkeä" siihen lapsentekoon,ja usein ikää tulee jo liikaa eikä vauvoja sitten kuulukaan.Te nyt ette vielä onneksi ole siellä 35+ iässä.
Itse tulin helposti raskaaksi 22 ja 23-vuotiaana mutta nyt 29-vuotiaana ei tärppää vaikka mitä tekisi,olen kyllä alkanut epäillä PCO:ta ja aion mennä tutkimuksiin viimeistään kesällä jos ei tärppää..
En vielä huolestuisi pahasti jos yritystä vasta 6kk,tsemppiä teille!
Minulla on sellainen käsitys että PCOn pitäisi helpottaa "vanhemmiten".
Sisältö jatkuu mainoksen alla
suhteenne on käynty läpi ihan tavanomaisia kriisejä ja pohdintoja. Minä tapasin mieheni 29-vuotiaana, lapset sain 34- ja 37-vuotiaana. Ei mitään ongelmia. Muutaman kuukauden yrittämisellä tärppäsi. Nauttikaa nyt elämästänne ja antakaa asioiden mennä painollaan.
En nyt osaa sanoa miten se käytännössä tapahtuu, mutta ei sulla ole muuta mahdollisuutta. Ei sitä mennyttä voi muuttaakaan.
Ainakaan iän puolesta lasten tekeminen ei ole mitenkään myöhäistä. 30-vuotiaana hedelmällisyys on varmasti vielä samalla tasolla kuin olisi ollut silloin 26-vuotiaanakin.
Sulla on paljon painolastia, mutta mitäpä jos yrittäisit nyt jättää ne menneet taakse ja suunnata katse kauniiseen kevääseen positiivisella mielellä. Nythän sulla on kaikki hyvin, rakastava mies rinnalla ja elämä kohdallaan.
Lapsentekoon suosittelen avuksi ovulaatiotestejä.
todellakin unohtaa menneet. En silti haluaisi palata siihen aikaan kun olen 26 v. Huomaan kypsyneeni ihmisenä paljon muutaman viime vuoden aikana. Ehkä olen nyt paljon kypsempi tulemaan äidiksi?
Ap
ollessani 29-vuotias. täytän kohta 50 v ja meillä on 5 yhteistä lasta.
teillä on vielä paljon aikaa, ihan turha piehtaroida menneessä ja katkeroitua.
ole onnellinen, että mies otti sut takas!
Minulla on sellainen käsitys että PCOn pitäisi helpottaa "vanhemmiten".
[/quote]
Mulla todettiin PCO vasta yli kolmekymppisenä. Lisäksi on endometrioosi (leikattukkin) joten lapset ovat todella minulle ihme! Esikoinen on nyt 2v ja toinen tulossa :) Ja ikää 35v.
Et siis todellakaan ole liian vanha. Päinvastoin saatat olla parempi äiti nyt kuin aiemmin ennen kuin ymmärsit kuinka hankalaa oma lapsi on saada! Nyt vaan yrität rauhoittua ja yritystä peliin :) Tsemppiä!
Meinas unohtua että mäkin suosittelen ovulaatiotestejä! Kivaakin niitä on jännäillä :)
T:12
Sitä ei voi mitenkään tietää. 30 vuotta ei ole ikä eikä mikään, joten sen perusteella ei kannata tehdä tuollaisia johtopäätöksiä. Minä tulin helposti raskaaksi 37-vuotiaana, itse asiassa ensimmäisestä kierrosta. Toinen kerta veikin vuoden, olin silloin 39-vuotias. Ei elämä ole niin yksinkertaista.
tulevista mielipiteistä johtuen tuntuu, että olen jo aivan liian vanha hankkimaan lapsia. Sen vuoksi pelkään, että emme enää onnistu saamaan lapsia. Asuinseudullamme lapset hankitaan yleensä melko nuorina, joten olemme melkeinpä poikkeus tuttavapiirissämme.
Ap