Lue keskustelun säännöt.
suhtautminen änkyttävään lapseen. Lapsi
05.03.2012 |
2,5 v. on alkanut ihan yhtäkkiä änkyttää, on puhunut jo pitkään hyvin ja ollut kielenkehityksessä edellä.
Nyt mietityttää miten änkyttämiseen pitäisi suhtautua. Itse olen ns. ollut reagoimatta, eli odottanut rauhassa mitä lapsi sanoo kiinnittämättä änkytykseen mitään huomiota. Mies taas sanoo heti sanan ja lauseen, jota odottaa lapsen tavoittelevan ja välillä jopa matkii lasta nauraa :(tyyliin: "vai haluat sinä u-u-u-u-los, mikäs se sellainen paikka on?) tämä on mielestäni ihan kamalaa.
Miten muut olette tehneet? Neuvovatko asiantuntijat tähän jotain?
Kommentit (12)
http://www.ankytys.fi/ankyttaako_lapsesi
tuossä änkyttäjien yhdistykseltä tietoa.
Erikseen vielä lainaus: "Tilannetta pahentaa, jos lasta matkitaan ja pilkataan, jos vanhemmat keskeyttävät lapsen puhetta ja lisäävät siihen sanoja, jotka lapsi itse haluaisi sanoa, jos lasta kiirehditään, hoputetaan tai moititaan siitä, että taas ollaan myöhässä, jos lapselta kysytään liian monia asioita samalla kertaa, tai jos lasta pyydetään lukemaan tai esittämään ääneen jotakin esim. isovanhemmille osoituksena siitä, miten hyvin lapsi osaa puhua."
Eli kerropa miehellesi, että mikäli hän haluaa lapsesta vakiintuneen änkyttäjän, niin tie on oikea. Muussa tapauksessa hänen tulisi välittömästi vaihtaa toimintakuviotaan.
Linkissä neuvotaan tekemään juuri kuten olet toiminutkin, rauhoittamaan tilanne ja olemaan huomioimatta änkytystä. Lapsella on nyt paljon asiaa, hänen puhe-elintensä hienomotoriikka ei ole ihan vielä kypsynyt samaan vauhtiin ja siksi tulee änkytyksen tyyppisiä oireita. Yleensä tämä menee ajan mittaan ohi, kunhan siihen ei kiinnitetä turhaan huomiota. Lapsi itse ei todennäköisesti juuri huomaa koko asiaa, ellei sitä erikseen hänelle osoiteta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minun mieheni änkyttää vielä aikuisenakin. Hänen lapsuudenkodissaan asiaan suhtauduttiin huonosti (mm. potkittiin pöydän alla nilkkoihin, jos yritti puhua kyläileville vieraille ja alkoi änkyttää puhuessaan). No eipä se änkytys sittem mihinkään kadonnutkaan, kuten se enimmäkseen lapsilta katoaa jos ei kiinnitetä huomiota.
Änkytys nyt ei ole maailman pahin pulma, miehenikin on hyvässä ammatissa (ja naimisissa), mutta kerropa ap puolisollesi, että tuollainen kiusaaminen hänen taholtaan voi hyvin jättää puhepulman päälle loppuelämän ajaksi.
on välillä näissä tunneasioissa tosi pässi, pitää nyt keskustella vakavasti.
ei varmaan kovin alhainen, ihan on tekniikan tohtoriksikin väitellyt, tunneäly aika ajoin pakkasen puolella.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miehesi reagointi vain pahentaa lapsen änkytystä, todella epäkypsää käytöstä! Eihän lapsi sitä tahallaan tee on jo valmiiksi vaikeata kun ei saa sanottua asiaansa.
Myös meillä poika alkoi änkyttää tuon ikäisenä ja kolmivuotisneuvolassa saatiin sitten lähete puheterapeutille. Nyt on reipas viisivuotias ja noin puoli vuotta sitten huomasin että ei enää änkytä. Voi olla ohimenevää, muutamalle prosentille kuulema jää pysyväksi. Puheterapeutilta saa hyvät neuvot! Tarkkaile tilanteita, joissa änkytys tulee. Onko joku tietty asia, mikä aiheuttaa? Meillä elämän kiireisyys vaikutti siihen, helpottui kun esim. ruokapöydässä jokaiselle oli oma puheenvuoronsa, eikä saanut keskeyttää. Puhetilanteet rauhoitettiin. Kun oltiin kesälomalla änkytys hävisi ja taas kun hoidot ym alkoi jatkui. Ja tosiaan parempi, että ei reagoi mitenkään tai jos änkytys jää kovin päälle voi auttaa ja sanoa ekan sanan. Koettaa kaikn tavoin välttää sitä, että puhumisesta tulisi stressiä. Ota puheeksi neuvolassa niin saatte apua!
ei varmaan kovin alhainen, ihan on tekniikan tohtoriksikin väitellyt, tunneäly aika ajoin pakkasen puolella.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
esim. kioskilla jos täytyy kassalta pyytää jotakin.
Kun olin lapsi niin mulle vinoiltiin aika paljon tuosta änkytyksestä änkyttämällä takaisin...
Sehän tarkoittaa sitä, että osaa tasan tarkkaan yhden osa-alueen työelämästään ja on keskittynyt siihen ettei älli riitä enää kohtelemaan edes omaa lastaan arvokkaasti!! Pitääkö lastaankin jonakin teknisenä vempeleenä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
kuinka pahasti mies lasta loukkaa. Meilläkin mies silloin tällöin matkii lapsen r-vikaa, mutta toisaalta se on hyvin lempeän sävyistä eikä toistu yhtenään. Jos ivallisesti matkitaan, niin se on paha juttu :( Esikoisemme änkytti aikanaan. Hänelläkin puheenkehitys oli nopeaa ja toisaalta änkytys katosi aikanaan kuin tuhka tuuleen. Kärsivällisyyttä vaan, muistaakseni meilläkin tuo ikä oli just se änkytysikä.
oppii miten oma isä kiinniittää huomion toisen puhevikaan. Eikö isä ole se, joka pönkittää omaa lastaan eikä MOLLAA?
menee itsestään ohi. meille sanottiin neuvolassa, että jos jatkuu ja pahenee pitää ottaa yhteyttä. miehellesi voit sanoa, että lopettaa heti matkimisen, todella törkeää!! tsemppiä sinulle :)