Pika: petin miestäni viime sunnuntaina, vaikka
rakastan häntä yli kaiken. Olemme olleet yhdessä 5 vuotta. Mutta viimeisen vuoden aikana meillä ei ole ainakaan vuoteen ollut seksiä. Johtuen siitä, että hänellä on pitkäaikaissairaus, joten hänestä silloin tuli impotentti. Ennen uskoin, että se seksi ei ole tarpeellista, äskettäin aloin haluta.
Tuo toinen mies on ihastunut, jopa rakastunut minuun, ja haluaisi jatkaa. Hän on on mulle ennestään tuttu. Mutta minä voin huonosti asian takia. Rakastan omaa miestäni, ja haluaisin tunnustaa tämän asian miehelleni. Tosin, se on oikein vain häntä kohtaan. Minä olen paskiainen, ja pahimmassa tapauksessa kumpikin miehistä suuttuu. Olen narttu paskiainen, ja aion tunnustaa. Koska sittenhän tämä loppuu, ja saan pitkän aikaa miettiä ja katua omassa sisimmässäni, yksinään.
Kommentit (11)
niinkuin vihjasit, kysymys onkin nyt toinen. Se kuuluu, että kerronko totuuden vai lähdenkö tästä suhteesta muulla tavoin. Omatuntoni sanoo, että en voi jäädä, joten...
siitä että pitääkö kertoa. Mies nukahti taas jo, ja se mitä hän ei tiedä, se ei (vielä) häntä satuta. Se on se kysymys, olenko hiljaa vai kerronko. Koska meillä on ihan kylläkin parisuhde, vaikka seksitön onkin. Muilta osin, nooh yritän olla ajattelematta tuota toista miestä.
Olen samaa mieltä jonkun seksuaaliterapeutin kanssa, joka juuri kirjoitti jossain lehdessä näin: pettämisen tunnustamisesta ei ole mitään hyötyä, sillä saa vain siirrettyä oman taakkansa toiselle kannettavaksi.
Minun mielestäni sinä saat kärsiä taakkoinesi, kun olet vieraissa käynyt. Sairaudestaan kärsivä miehesi varmasti musertuisi jos saisi tietää.
Mutta tsemppiä. Et ole yksin.
sä et tietenkään tunnusta tota miehellesi. PISTE.
Asia ei ole kuolemanvakava. Elämä ny on tollasta, ei aina niin täydellistä ja tyylikästä.
Hankala tilanne, mutta pitääkö sun sairasta miestäsi satuttaa tolla tiedolla? EI. Ne sellaistet tunnustaa aina suuna päänä asioita, jotka samalla itse asiassa haluaa rehennellä sillä. Oletko sä sittenkin sellainen? Jos niin hyi, älä loukkaa miestäsi kertomalla. Eli ole hiljaa ja jatka salasuhdetta jos siltä tuntuu ja nauti siitä. Joku päivä sä kuolet kuitenkin. Kannattiko elämä tuhlata moralismiin? Asia ei ole niin vakava. älä tee syrjiksestä elämää suuempaa draamaa. Oot miehes kanssa, se tarvii sua. Harrasta välillä seksiä muualla, sä tarviit sitä. Yksinkertaista. Tsemppiä!
Kertomalla sä vain oikein korostat miehesi impotenssiä, kyvyttömyyttä antamaan sinulle mitä haluat. Tuossa tilanteessa kertominen aiheuttaa miehellesi pettämisen tuoman tuskan lisäksi tuskaa siitä omasta sairaudestaan.
Sellaista sattuu, jollain tapaa ymmärrän halusi saada seksiä jostain.
Et todellakaan kerro miehellesi. Hän musertuisi, sekä pettämisen takia että sairautensa (riittämättömyytensä) takia. Et kerro!
Rakasta miestäsi, vietä hänen kanssaan ihanaa elämää.
Ja jos haluat, käy hakemassa seksi muualta, mutta älä loukkaa sillä miestäsi.
Harrasta seksiä jos haluat, mutta älä jää kiinni.
sä et tietenkään tunnusta tota miehellesi. PISTE.
Asia ei ole kuolemanvakava. Elämä ny on tollasta, ei aina niin täydellistä ja tyylikästä.
Hankala tilanne, mutta pitääkö sun sairasta miestäsi satuttaa tolla tiedolla? EI. Ne sellaistet tunnustaa aina suuna päänä asioita, jotka samalla itse asiassa haluaa rehennellä sillä. Oletko sä sittenkin sellainen? Jos niin hyi, älä loukkaa miestäsi kertomalla. Eli ole hiljaa ja jatka salasuhdetta jos siltä tuntuu ja nauti siitä. Joku päivä sä kuolet kuitenkin. Kannattiko elämä tuhlata moralismiin? Asia ei ole niin vakava. älä tee syrjiksestä elämää suuempaa draamaa. Oot miehes kanssa, se tarvii sua. Harrasta välillä seksiä muualla, sä tarviit sitä. Yksinkertaista. Tsemppiä!
No mutta hienoa että joidenkin mielestä asia on noin kevyt.. Mitenhän se suu menisi jos tilanne olisi toisinpäin? Ei varmaan tuntuisi mitenkään pikkujutulta..
No mutta. Kaikki ihmiset eivät pysty vain olemaan välittämättä tuollaisesta. Kuvittelin itseni ap:n tilalle ja luultavasti en kestäisi salata tuollaista asiaa. Varmasti joka ikinen kerta kun mies koskisi minuun, tuntisin kipua siitä että en ole hänen luottamuksen arvoinen.
Koska ap ei kerro mikä sairaus miehellä on, en osaa sanoa onko hän muutoin fyysisesti kunnossa. No, kuitenkin. Jos mies on muutoin fyysisesti kunnossa, hän luultavasti pystyisi "hoitelemaan" ap:n.. Toki jos hän ei jaksa, ymmärrän kyllä senkin mahdollisuuden. Mutta mihin sitä seksiä oikeasti tarvitsee? Lisääntymiseen. Toiselle ihmiselle voi olla läheinen ja lähellä ilman yhdyntääkin.
Jotenkin vain ihmetyttää tämä lainaamani tekstin kirjoittaja. "Kannattiko elämä tuhlata moralismiin". Petätkö muutoinkin helposti ihmisten luottamuksen? Toivottavasti en tunne sinua.
Itse en pystyisi pettämään. Jos sitä seksiä tuollaisessa tilanteessa kaipaisin, hommaisin seksileluja. Tottakai tiedän ettei itsetyydytys ole sama asia, mutta läheisyyttä kuitenkin voi saada muilla keinoin.
sä et tietenkään tunnusta tota miehellesi. PISTE.
Asia ei ole kuolemanvakava. Elämä ny on tollasta, ei aina niin täydellistä ja tyylikästä.
Hankala tilanne, mutta pitääkö sun sairasta miestäsi satuttaa tolla tiedolla? EI. Ne sellaistet tunnustaa aina suuna päänä asioita, jotka samalla itse asiassa haluaa rehennellä sillä. Oletko sä sittenkin sellainen? Jos niin hyi, älä loukkaa miestäsi kertomalla. Eli ole hiljaa ja jatka salasuhdetta jos siltä tuntuu ja nauti siitä. Joku päivä sä kuolet kuitenkin. Kannattiko elämä tuhlata moralismiin? Asia ei ole niin vakava. älä tee syrjiksestä elämää suuempaa draamaa. Oot miehes kanssa, se tarvii sua. Harrasta välillä seksiä muualla, sä tarviit sitä. Yksinkertaista. Tsemppiä!
No mutta hienoa että joidenkin mielestä asia on noin kevyt.. Mitenhän se suu menisi jos tilanne olisi toisinpäin? Ei varmaan tuntuisi mitenkään pikkujutulta..No mutta. Kaikki ihmiset eivät pysty vain olemaan välittämättä tuollaisesta. Kuvittelin itseni ap:n tilalle ja luultavasti en kestäisi salata tuollaista asiaa. Varmasti joka ikinen kerta kun mies koskisi minuun, tuntisin kipua siitä että en ole hänen luottamuksen arvoinen.
Koska ap ei kerro mikä sairaus miehellä on, en osaa sanoa onko hän muutoin fyysisesti kunnossa. No, kuitenkin. Jos mies on muutoin fyysisesti kunnossa, hän luultavasti pystyisi "hoitelemaan" ap:n.. Toki jos hän ei jaksa, ymmärrän kyllä senkin mahdollisuuden. Mutta mihin sitä seksiä oikeasti tarvitsee? Lisääntymiseen. Toiselle ihmiselle voi olla läheinen ja lähellä ilman yhdyntääkin.
Jotenkin vain ihmetyttää tämä lainaamani tekstin kirjoittaja. "Kannattiko elämä tuhlata moralismiin". Petätkö muutoinkin helposti ihmisten luottamuksen? Toivottavasti en tunne sinua.
Itse en pystyisi pettämään. Jos sitä seksiä tuollaisessa tilanteessa kaipaisin, hommaisin seksileluja. Tottakai tiedän ettei itsetyydytys ole sama asia, mutta läheisyyttä kuitenkin voi saada muilla keinoin.
Normaali ihminen tunnustaa ja antaa miehelle vapauden valita ja päättää. Tämä sama sakki siis hyväksyy jos mies käy vieraissa eikä tunnusta?
lle