Lue keskustelun säännöt.
Mitä ihmettä teen?? Lapsi KILJUUUUU...
05.03.2012 |
2-vuotiaamme, joka ei vielä juuri osaa puhua, on alkanut kiljumaan. Se on maailman rasittavinta. Hän aloittaa kiljumisen aina, kun vastaan puhelimeen tai soitan jonnekin, eli nykyään on pakko pitää puhelin pois käytöstä päivisin, koska en yksinkertaisesti kuule mitään puhelimessa ja se on niin noloa, kun yksi kirkuu taustalla. Toisinaan hän on alkanut kiljua myös kaupassa, mutta onneksi ei ole ottanut siitä tapaa. Todella rasittavaa. Onko kellään ollut tällaista? Hrekkuja en halua "palkinnoksi" kirkumisesta antaa, vaikka niiden avulla saisin ehkä joskus jonkun puhelun hoidettua. Sanokaa vaan avuttomaksi, mutta toivon totisesti saavani hyviä vinkkejä kiljumisen lopettamiseksi tai vertaistukea :)
Kommentit (6)
silloin et ainakaan menetä hermojasi ja lapselle se on merkki siitä, ettei kiljuminen tule kuulluksi ts. ei saa sillä haluamaansa. En osaa sanoa neuvoa tuohon miten saisit puhuttua puhelimessa... menemällä vessaan ehkä?
Todnäk tuo menee ohi muutamassa viikossa kun lapsi keksii jotain muuta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
kun ei osaa puhua, eikä siis viestittää asioitaan sulle, puhelun aikana se kokee tappion, eli ei saa huomiota, joten yrittää kalastella sitä.
Helpottuu heti, kun oppii puhumaan, toivottavasti jo aiemminkin!
Anteeksi ensin nauramiseni tälle aiheelle :) Mutta kuullosti ja osittain kuulostaa juuri siltä, mitä meillä on ollut. No asiaan: Meidän kaksivuotias puhuu todella hyvin, mutta silti kiljuu välillä. Eli ei meillä ainakaan liity siihen, ettei tietäisi, miten itsensä ilmaisisi.
Kiljuminen liittyy (aiemmin voimakkaammin) meillä tavallisesti juuri puhelimessa puhumiseen. Kaupassa kiljutaan satunnaisesti vielä. Joskus jopa joku mummo ilmoittanut vieressäni, että ompa harvinaisen ärsyttävä ääni. Siihen meinasin jo valmiiksi kiukuspäissäni sanoa, että "no niinpä näyttää olevan, joten suosittelisin teidän hyvä rouva pitävänne suun kiinni". Jätin kuitenkin sanomatta. Mutta ei ne lapset opi käyttäytymään yleisillä paikoilla ja muuallakaan, jos niille ei tapoja opeta ja näissä paikoissa käy.
Lapselle olen pyrkinyt selittämään miksei kiljuta, osoittavan ympäristöä ja yhdessä todettu, ettei muutkaan kilju sekä viimeisenä todettu, ettei lasta voi enää ottaa mihinkään mukaan, kun ei osaa käyttäytyä. No, nyt ollaan siinä pisteessä, että todella harvoin enää tekee tätä. Lähinnä nuoremman sisaruksen ärsykkeestä saattaa vielä joskus tehdä näin.
Onnea pienen kanssa :)
Ei sulla ole tyhmä lapsi!
Ole enempi sen kanssa niin ei hae huomiota tuolloin. Tuo on äärimmäisiä huomionhakuja: kun lapsi tietää että äiti/isä reagoi, vaikka vaan negatiivisestikin niin lapsi hakee huomiota.
Ei sulla ole tyhmä lapsi! Ole enempi sen kanssa niin ei hae huomiota tuolloin. Tuo on äärimmäisiä huomionhakuja: kun lapsi tietää että äiti/isä reagoi, vaikka vaan negatiivisestikin niin lapsi hakee huomiota.
Kirjoitin tuon aiemman pidemmän tekstin. Varmasti lapsi meilläkin hakee huomiota, mutta syy on joku muu, kuin ettei sitä meillä saisi. Ap:n tilanteesta en tiedä, mutta hyvä pohtia tätäkin.
mutta lohdutukseksi haluaisin sanoa (vaikka se on varmaan juuri nyt aika laiha lohtu), että menee hyvin todennäköisesti nopeasti ohi.
Ehkä voisit ennakoivasti ennen jotakin puhelua keksiä jotakin huippuhauskaa puuhaa, johon keskittyisi vähän aikaa.