Mulla on nyt tuossa ihan lähellä läppäri, joka todistaisi pettääkö rakkaani vai ei.

asian, koska ei se suhde epäilyksen allakaan voi toimia.

saat sen selville läppäristä, mutta et muuten?

ja itsetuntoni olisi heikoissa kantimisissa, suhteeni olisi siis loppunut.

eikö kaikilla ole salasana läppärissä? Ei kai sitä noin vain ratsata?

ei kyllä ole, ei mulla ainakaan.

eikö kaikilla ole salasana läppärissä? Ei kai sitä noin vain ratsata?

edes epäilemään ja harkitsemaan jotain vakoilua, olisi suhde jo mun puoleltani loppu.

siitähän sen varmuuden (ehkä) saa!

mitä tutkisit?

Kerro jo!



Ei tässä muuten mitään hauskaa oo...

mitä tutkisit?

Sen ehdin nähdä ja nyt voisin nähdä kaiken. En vaan tiedä uskallanko ja haluanko. Kaikki on kuitenkin periaatteessa hyvin..etäistä mutta hyvin kuitenkin..

t. ap

eihän sitä kokonaan tarvii tutkia.. sen verran että.. you know. Tsemiä. Itse toivoisin että ukko tekis jotain että pääsisin pois...

nois sinisilmäinen... "joo eise varmaan petä, emmä haluu ees tietää ku nyt on niin kivaa" juu, eihän se petä.

Epäilin vuoden ajan, että mies on uskoton. Hän oli muuttunut niin etäiseksi.



Sitten mies oli unohtanut keittiön pöydälle muistitikun. Oli sinne tallentanut itsestään alastonkuvia. Ja kymmenien netistä löytyneiden naisten nimiä, kuvia, yhteystietoja, henkilötietoja.



Kurkistin pariin treffipalveluun. Sieltä löytyi toisesta miehen ilmoitus.



Soitin parille naiselle. Toisen mies oli tavannut kerran, toisen kanssa miehellä oli suhde.



Ilmoitin miehelle, että meidän juttu on loppu nyt. Lähdin.



Mies parkui puoli vuotta perääni. Teimme yhteisen matkan selvittääksemme asiamme. Rakastuimme uudelleen.



Suhteemme syveni ja parani. Pettämisen haavat ovat välillä vielä pinnassa, välillä meillä asiasta tapellaan ja itketään. Mutta kokonaisuudessaan tapahtunut lujitti suhdettamme ja loi sen uudeksi.



Jos en olisi löytänyt muistitikkua - mies olisi varmaan jatkanut suhdetta sen toisen naisen kanssa ja olisi tullut ero kumminkin. Mutta nyt sekin nainen hylkäsi hänet ja mies joutui ajattelemaan, kenen kanssa oikeasti haluaa elämänsä viettää.



Katso siis läppäri. Ja sitten, syteen tai saveen.

kun torppast muut naiset pois tieltäsi.

Mies valitsi senmitä jäi jäljelle kun torppast muut naiset pois tieltäsi.

Mutta suoraan sanottuna, paskat väliä. Meillä on mukavaa yhdessä, mies suhtautuu nyt ihan eri tavalla kuin silloin aiemmin. Ja ei taatusti enää lähde vieraisiin, kun tietää, että lähden sitten oikeasti - ja tietää nyt, miltä se hänestäkin tuntuu.

Jos mies olisi oikeasti halunnut jonkun niistä horoistaan, olisi varmaan saanut takaisin. Kaikkiahan en soittanut läpi. Joten nyt valitsi minut.

Mies sanoi itsekin, että ne toiset oli hänelle pelkkiä huoria ja jännityksen hakemista. Elämänsä on aina halunnut jakaa vain minun kanssani. Ja nyt meillä on sellainen avioehto, että jos mies vielä lähtee hakemaan jännitystä, jää puille paljaille.

Voiko Suomessa muka tehdä avioehtoja, jotka perustuvat pettämisiin ja uskollisuuksiin? Kuulostaa ihan jenkkimeiningiltä.

Voiko Suomessa muka tehdä avioehtoja, jotka perustuvat pettämisiin ja uskollisuuksiin? Kuulostaa ihan jenkkimeiningiltä.

...voi allekirjoittaa ihan sellaisen sopimuksen kuin vapaaehtoisesti haluaa.

Jos meille tulee ero, koti, mökki, vene ja lapset jäävät minulle. Lapset pitävät sen verran yhteyttä isäänsä, mitä itse haluavat.

Mies saa omat nehkilökohtaiset tavaransa ja autonsa.

Tuo oli ehto, jonka asetin, että suostuin miehen luo palaamaan.

Ei se mikään kultamuna ole. Kukapa mies olisi.

että kun ero on tehty näin suureksi pahaksi ja siten lähes mahdottomaksi (ero=luopuminen kaikesta,ilmeisesti ihan merkityksellisen suuruisesta omaisuudesta ja riski omien lapsien täydellisestä menettämisestä), ei mies ehkä ota eroa millään hinnalla, vaikkei rakastaisikaan enää?

Tuossa tilanteessa varmaan aika moni juoksisi rakkauden kuoltua vaikka vuosia vieraissa (mikä ei ko. miehelle ole alunperinkään vieras ajatus) ja esittäisi vaimolle kaiken olevan hyvin.



Ihan siis uteliaisuudesta kysyn, että eiko tuo pelota?