Lue keskustelun säännöt.
Miten toimis kaverin kanssa? Olisitko ymmärtävä vai tyly?
04.03.2012 |
Mulla on kaveri jolla ei ole mitään käytöstapoja eikä paljon kavereitakaan (eikä hän niitä kaipaakaan). Olen välillä tuntenut mielipahaa kun hän ei muista mitään minun tai lasten merkkipäiviä tai kun muistan hänen, hän ei kiitä. Hän ei tervehdi miestäni tai lapsiani välttämättä kun käy meillä. Hän saattaa sanoa jotain hyvin tylyä tai tuomitsevaa valinnoistani tai esim vaatteistani.
Toisaalta hän ei itse voi kovin hyvin joten olenko itsekäs jos oletan hänen huomioivan em asioita. Yritän ajatella ettei kaikkien tarvitse olla samanlaisia mutta toisaalta jotenkin koen että pitäis olla tietyt käytöstavat.
Mietin vaan että olenko hänelle yhä edelleen ystävällinen omien normieni mukaan vai valitsenko hänen tyylin toimia ja puhua.
Kommentit (9)
tunnistin itseni. Olen jotenkin sosiaalisesti kömpelö. Toisinaan olen sairaudestani johtuen niin pohjattoman väsynyt, että en yksinkertaisesti tajua tervehtiä tms.
Koita siis ymmärtää, ehkä se siitä vielä muuttuu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Siis tuota sun ja lasten synttäri/tms merkkipäivien huomioimista en miettisi. En mäkään muista edes hyvien ystävieni syntymäpäivää eikä ole tapana kaveripiirissä niitä huomioida. Riittää, kun kummilapset huomioi, sitä nyt jokaista kaverin räkänokan syntymäpäivää voi muistaa.
Mutta tuo on outoa, ettei tervehdi lapsiasi ja miestäsi. Tulevatko he tervehtimään ystävääsi?
Joillakin on tuo tyyli, että sanovat suoraan, mitä ajattelevat. Yksi miehen ystävä on samanlainen. Olen laittanut sen huumorin ja joskus kateuden piikkiin. Toisesta korvasta sisään, toisesta ulos.
Ja ehkä hän ei halua puhua paskaa? Jos ei tykkää jostakin asiasta, sanoo sen suoraan.
Kannattaisikohan sunkin mennä vähän itseesi. Onko sillä nyt väliä, mitä joku kaveri ajattelee sun vaatteista tms? Anna sen sanoa mitä sanoo, älä ota sitä niin vakavasti.
Tuosta tervehtimisestä ehkä mainitsisin.
Mulla myös yksi kaveri alkoi urputtaa, kun en kehunut häntä ja hänen tavaroita. Multa meni vähän ohi koko juttu. EN ollut koskaan pahaa sanaa sanonut hänen kodistaan tai mistään. Ihan olin kehunut, että kivannäköistä, kodikasta, nätti maisema ikkunasta, yms. Mutta hän olisikin kaivannut jotain ylisanoja ja hurjaa ylistämistä. Jotain ihme egonpönkitystä. Ja kuollutta koiraakaan en ollut osannut kyllin kuvasta ihastella. Jotkut on outoja. :)
Mulle tulisi huono fiilis jos olisin tarkoituksella tyly. Miksi pahoittaisin mahdollisesti sen toisenkin mielen.
tosin sillä erotuksella, että yritän olla kohtelias, mutta en aina osaa. En näe sosiaalisissa tilanteissa tilanteen vaatimaa käytöstä, enkä siis aina osaa käyttäytyä kuten pitäisi. Esimerkiksi tervehtiminen saattaa olla minulle vaikeaa, kun en tiedä, miten pitäisi tervehtiä ja pitääkö mennä tuonne erikseen tervehtimään, pitääkö tervehtiä pikkulapsia jne. En tarkoita olla töykeä, en vain osaa vaikka kuinka opettelen.
Mä kättelen aina kaikki vieraammat ihmiset ja ne, joita en ole koskaan tavannut. Pikkulapsetkin. Menen polvilleni lapsen eteen (lapsen tasolle) ja tartun käteen "Hei, olen Missukka, mikäs sun nimi on?"
Tutummille sitten huikkaan moit. Käyn esim. kylässä kaikkien lasten huoneet läpi ja moikkaan, jos ei muksut ole tulleet eteiseen tervehtimään. Saman teen lähtiessä.
Käytöstavat on oltava!
On minulla halu ymmärtää mutta joitakin kertoja olen tuntenut kovasti mielipahaa. ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
tosin sillä erotuksella, että yritän olla kohtelias, mutta en aina osaa. En näe sosiaalisissa tilanteissa tilanteen vaatimaa käytöstä, enkä siis aina osaa käyttäytyä kuten pitäisi. Esimerkiksi tervehtiminen saattaa olla minulle vaikeaa, kun en tiedä, miten pitäisi tervehtiä ja pitääkö mennä tuonne erikseen tervehtimään, pitääkö tervehtiä pikkulapsia jne. En tarkoita olla töykeä, en vain osaa vaikka kuinka opettelen.
Mä kättelen aina kaikki vieraammat ihmiset ja ne, joita en ole koskaan tavannut. Pikkulapsetkin. Menen polvilleni lapsen eteen (lapsen tasolle) ja tartun käteen "Hei, olen Missukka, mikäs sun nimi on?"
Tutummille sitten huikkaan moit. Käyn esim. kylässä kaikkien lasten huoneet läpi ja moikkaan, jos ei muksut ole tulleet eteiseen tervehtimään. Saman teen lähtiessä.
Käytöstavat on oltava!
Minulta ei tule luonnostaan mitkään moikkailut tai pikkulasten kättelemiset. En voisi kuvitellakaan käyväni lasten huoneita läpi, tuntuisi hölmöltä ja mitä jos se lapsi ei huomaisikaan minua, kun seison hänen ovellaan? Jos sanon jotain, eikä hän kuule? Pitääkö mennä olkapäälle koputtelemaan? Sori vain, mutta en hallitse näitä ollenkaan. Kyse ei ole käytöstavoista.
Jos kertoo jotain kivaa asiaa, heti tulee töksö, kielteinen kommentti.
Kaikki on aina "ai jaa" tai "vainko sellainen?" tai "vieläkö sellainen" tai "vasta nytkö" tai jotain muuta vähättelevää ja ärsyttävää.
Yhteisessä ystäväpiirissä muut ovat huomanneet saman. Tätä dissaajaa kutsutaan tilaisuuksiin eräistä muista syistä mutta ei kukaan halua olla mikään oikean elämän ystävä tälle.
Ihmettelen aina välillä sitä, eikö hän itse näe käytöksessään mitään kritisoitavaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Aina ikävä kommentti joka väliin. Ei myötäelämistä, iloitsemista toisen puolesta.... ei todellakaan.
tosin sillä erotuksella, että yritän olla kohtelias, mutta en aina osaa. En näe sosiaalisissa tilanteissa tilanteen vaatimaa käytöstä, enkä siis aina osaa käyttäytyä kuten pitäisi. Esimerkiksi tervehtiminen saattaa olla minulle vaikeaa, kun en tiedä, miten pitäisi tervehtiä ja pitääkö mennä tuonne erikseen tervehtimään, pitääkö tervehtiä pikkulapsia jne. En tarkoita olla töykeä, en vain osaa vaikka kuinka opettelen.