Luomusynnyttämisestä
Itseäni huvittaa, että pitääkö tästäkin muiden repiä jokin ongelma. Itse siis synnytin luomuna, koska en kokenut tarvetta kivunlievitykselle. Mutta minulla ei tunnu olevan oikeutta edes mainita asiasta kenellekään. Asia otetaan itsekehuna ja pätemisenä, vaikka sellaisesta ei todella ole kyse. Minulle on ihan sama, miten muut synnyttävät ja koskaan en ole asialla kehuskellut tai ihmetellyt muiden valintoja. Onko tämä siis tabu, jota ei saisi mainita lainkaan? Ja ihmettelen vain, että entisaikaan luomusynnyttäminen oli normi kaikille, eikä sitä silloin minään friikkinä pidetty. Ja en siis väitä, että luomusyynnytys olisi aina ja kaikille mahdollista. En voi väittää, että välttämättä itsellenikään kaikissa tilanteissa. Missä siis on ongelma, jos asiaa ei saa täysin neutraaliin sävyyn edes mainita?
Kommentit (26)
Olen kertonut ihmisille jos on puheeksi tullut, varsinkin silloin kun synnytys oli vasta tapahtunut. Ei ole kukaan ottanut itseensä, ainakaan en ole mitään huomannut. Olen kertonut etten ehtinyt ekassa synnytyksessä mitään saamaan, ja tokassa en halunnut, kun tiesin että nopeasti sekin menee. Kyllä mä olen siitä pikkasen ylpeä, etten mitään lääkkeellistä kivunlievitystä tarvinnut, mutta yritän olla näyttämättä sitä. Tai voisko sanoa paremminkin, että olen ylpeä kehostani, joka toimi juuri niinkuin piti. Raskausaika oli vaikea, joten sain hyvitystä synnytyksissä! Ei se synnytys mikään kilpailu ole, enkä väheksy muiden kipua, isellä se vaan oli poikkeuksellisen helppoa.
itse olen ottanut ilomielin epiduraalin jumalattomiin kipuihin mutta en siitäkään mainitse ellei joku kysy :D miksi ylipäänsä tarvii mainita jos ei sitä kysytä? Mua ei todellakaan häiritse jos joku luomuna synnyttää mutta en näe sitä mitenkään erikoismaininnan arvoisen asiana...
en näe mitään tarvetta mainita asiasta ellei joku erikseen kysy...ja joo olen pakosta synnyttänyt ns luomuna joo.Helvetillinen kokemus.
itse olen ottanut ilomielin epiduraalin jumalattomiin kipuihin mutta en siitäkään mainitse ellei joku kysy :D miksi ylipäänsä tarvii mainita jos ei sitä kysytä? Mua ei todellakaan häiritse jos joku luomuna synnyttää mutta en näe sitä mitenkään erikoismaininnan arvoisen asiana...
Itse en myös enää viitsi juuri mainita luomuna synnyttämisestä koska tosiaan ihmiset ottavat sen joko ylpeytenä tai heidän itsensä syyllistämisenä, elleivät ole synnyttäneet luomuna. Tosiasiassa en pidä itseäni kahden luomusynnytyksen takia minään sankarina vaan olen vaan sitä mieltä että pääsin synnytyksistä aika helpolla, ja siksi onnistui luomuna hyvin. Enkä pidä mitenkään huonona kivunlievityksen käyttöä synnytyksessä vaikka itse päätinkin että jos hyvin siedän kivutkin niin en sitten ota lievitystä.
Minua ihmetytti eniten se että varsinkin ekalla kertaa KÄTILÖ ei meinannut millään uskoa että en ihan oikeasti tarvitse enkä halua kivunlievitystä. Koko ajan kävi höpöttämässä että nyt on sitten viimeiset hetket laittaa puudutusmuotoa X ja uhkailemassa sietämättömäksi käyvillä kivuilla jos en nyt tee päätöstä käyttää jotain. Tosiasiassa mun synnytyskivut ei olleet juuri tavallisia menkkakipuja kamalampia (ne tosin on mulla olleet ekana päivänä aina niin kauheat että joskus oksennan kivusta mutta jos sitä on kestänyt kuukausittain 10 vuotta niin eiköhän jokusen tunnin synnytyksessä hyvinkin).
asiaa koskaan mainitse mitenkään "kysymättä", mutta aika usein synnytykset kuitenkin varsinkin vauvaperheissä tulee puheeksi.
ap
En nyt tiedä pidetäänkö mun viimeisintä oikeasti luomuna koska ilokaasua jouduin käyttämään ja PALJON! Mutta mulla oli niin vauhdikas avautuminen, että 4 sentistä ponnistukseen meni puoli tuntia. En siis ehtinyt saamaan spinaalia, vaikka olin sitä toivonut.
Olin synnytyksen jälkeen niin järkyttynyt, etten oikein käsittänyt kuinka nopeasti kaikki kävi. Muutama kaveri, jotka itse olivat juuri synnyttäneet kyselivät miten synnytys eteni. Heille olen kertonut hataria muistikuviani synnytyksestä.
Se minua juuri harmittaa, kun avautuminen tapahtui niin nopeasti, ettei edellinen supistus ehtinyt kunnolla loppua, kun uusi jo tuli voimakkaana, että kivut olivat niin kovat etten hirveästi muista synnytystä... :/
Ap, veikkaanpa, että ihmiset ovat vain kateellisia helpoista synnytyksistäsi. Tai siis ainakin minä olisin mieluusti halunnut sellaisen synnytyksen, ettei kivunlievitystä olisi tarvinnut. Alkuun jopa luulin sellaisen saavani, kunnes alkoi infernaaliset kivut, joihin onneksi epiduraali tepsi.
Mieluummin olisin siis sinun tilanteessasi, että synnytys onnistuu luomuna ja suurin ongelma on katkerat kanssasiskot!
olen toki tosi kiitollinen, että synnytykseni meni niin hyvin.
ap
Muistan kun aikoinaan esikoisen synnytyksen jälkeen neuvolan äitiryhmässä jokainen kertoi oman synnytyskokemuksensa, no muut kertoivat lähinnä kauhutarinoita, minä oman luomusynnytykseni. Kukaan ei kommentoinut mitenkään, ei edes terkka joka ryhmää veti. Tämän jälkeen minut ikäänkuin suljettiin ryhmän ulkopuolelle, joku sanoi "sinähän se et kivuista tiedäkään mitään". No, olin kyllä kipeä, todella kipeä, mutta en halunnut mitään puudutusta.
Kaikki kolme lasta ovat syntyneet luomusti, olen tosi luomuihminen muutenkin. Mulle on kans ihan sama miten muut synnyttävät ja elävät, mutta tätä mun elämäntapaa ja valintoja on suurimman osan vaikea niellä. Se on tätä suomalaista kateutta ja sitä että kaikkien pitäisi aina ensinnäkin valittaa kaikesta ja toisekseen kukaan ei saa elää eritavalla kuin muut.
täysin sama kokemus kuin numerolla 12 neuvolan äitiryhmästä. Tilanne meni täysin samoin.
Siis halunnut mitään puudutusta, vaikka kivut olivat hillittömät? Kuvitteletko, että tästä sinulle napsahtaa isokin kultainen kruunu?
Jos joku toinen ei halua olla yhtä typerä ja kärsiä turhia kipuja, kun kerta puudutteetkin on keksitty, mikä sinä olet sellaisia ihmisiä nenänvarttasi alas katsomaan.
Taitaa olla niin, että "luomuna" synnyttäneet ovat nin pirullisen katkeria kokemistaan kivuista, etteivät siksi sallisi kenellekään kivutonta synnytystä...
HUOH!!
taas tuli. Vahvistit ap:n kirjoituksen.
jäi todella ikävä kokemus verrattuna epiduraali esikoiseen. Lapsiluku on täynnä, koska en enää ikinä halua kokea sitä kipua uudelleen. Eikä ole mieli muuttunut 8-vuodessa.
on niin herkkää aluetta että hormonihöyryissään äidit usein ylitulkitsevat toistensa sanomisia ihan valtavasti, vaikkei kukaan tarkoita pahaa.
Ehkä joku on pettynyt omaan synnytykseensä ja kateellinen sinun synnytyksestäsi. Toinen on jo valmiiksi raivona tästä asiasta kuunneltuaan jonkun ihan toisen taholta asialla kerskailua ja ylireagoi sitten ap:n neutraaliinkin kommenttiin. Sillä kyllähän lääkkeettömällä synnytyksellä kerskaillaan hyvin yleisesti - yleinen linja on se että helpon synnytyksen saanut ottaa itselleen kunnian "mielen hallinnasta" tai "rentoutumisesta" tai "ei turhasta valittamisesta", vaikka tietysti on täysin väärä pohjaoletus että synnytykset olisivat keskenään yhtä helppoja tai vaikeita, ja toiset vain osaisivat sen homman paremmin. Mä taidan itse kuulua tähän jälkimmäiseen ryhmään, kun mun ISÄNI (huom, ei tosiaan äitini!) paasasi koko raskauden ajan siitä miten synnytys on helppo nakki jonka pelkääminen on silkkaa tyhmyyttä, ja jonka kuka vain vetää luomuna vaikka joka päivä.
Ihan samanlaista imetyksen kanssa. Jos mä sanon että eka kuukausi oli niin vaikea että melkein luovutin, mutta että sitten helpotti ja täysimetin lopulta sen 6 kuukautta, osa ihmisistä kuulee tämän lisäksi että "ja sunkin olisi pitänyt sinnitellä, vaikka olit kuinka kipeä ja vaikka vauva itki nälkäänsä kuinka paljon, nyt olet huono äiti jonka lapsesta kasvaa astmaatikkoluuseri", mikä luonnollisestikaan ei ole se mitä mä tarkoitan.
viisaasti kirjoitettu. Tuo on varmaan totta.
sitten kuitenkin rivienvälissä halveksii niitä heikkoluontoisia, jotka ei luomu- tai orgasmisynnytykseen pysty. Johan tänne kirjoitteli se yksi doulakin, joka kovasti jaksoi joka välissä toitottaa miten kuuntelee äitiä ja epiduraali on ihan jees blaa blaa. Ja sitten kuitenkin kaikki kauniit puheet neuraaliudesta kumoutuu kun pitää otsikoida blogikirjoituksensa jotenkin niin että "Lapselle tarkoitettu rakkaus suunnataan epiduraaliin". Että sieltä se todellinen asenne sitten kuitenkin tihkuu rivien välistä.
Enkä arvostele epiduraalin ottaneita.
Itse halusin ottaa synnytyksen sellaisena kuin se tulee. En vannonut etten ottaisi epiduraalia, mutta kuitenkin mahdollisimman luonnollisesti toivoin sen etenevän. Kipu oli intensiivinen, mutta siedettävä. Nopean synnytyksen kestin hyvin, ja oli ihmeellistä miten ponnistus tapahtui kuin itsekseen, ainoastaan päätä piti itsekin ängätä ulos....! Kukaan ei ole ottanut kertomaani itsekehuna tai muiden arvosteluna, ihan hölmöltä tuntuu jos sellaista edes tapahtuu! Mä ainakin kerron asiat niinkuin ne meni, jos puheeksi tulee. Ei ole mun asia jos joku vetää herneet nenäänsä.
Itse halusin ottaa synnytyksen sellaisena kuin se tulee. En vannonut etten ottaisi epiduraalia, mutta kuitenkin mahdollisimman luonnollisesti toivoin sen etenevän.
epiduraalin otin kun menin käytännössä kipushokkiin. Ja kyllä se ärsyttää kun nämä luomuglooriaselostuset aloitetaan aina tällä "halusin ottaa synnytyksen sellaisena kuin se tulee". Niin me kaikki!!!!!!
Heti tultiin haukkumaan ja vetämään jotain ihme johtopäätöksiä...
Enkä olis synnyttänyt luomuna, jos ei olis ollu pakko...