Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Luomusynnyttämisestä
21.03.2012 |
Itseäni huvittaa, että pitääkö tästäkin muiden repiä jokin ongelma. Itse siis synnytin luomuna, koska en kokenut tarvetta kivunlievitykselle. Mutta minulla ei tunnu olevan oikeutta edes mainita asiasta kenellekään. Asia otetaan itsekehuna ja pätemisenä, vaikka sellaisesta ei todella ole kyse. Minulle on ihan sama, miten muut synnyttävät ja koskaan en ole asialla kehuskellut tai ihmetellyt muiden valintoja. Onko tämä siis tabu, jota ei saisi mainita lainkaan? Ja ihmettelen vain, että entisaikaan luomusynnyttäminen oli normi kaikille, eikä sitä silloin minään friikkinä pidetty. Ja en siis väitä, että luomusyynnytys olisi aina ja kaikille mahdollista. En voi väittää, että välttämättä itsellenikään kaikissa tilanteissa. Missä siis on ongelma, jos asiaa ei saa täysin neutraaliin sävyyn edes mainita?
Kommentit (26)
Mä olen aina halunnut ottaa synnytyksen sellaisena kun se tulee ja niinhän se on ollut pakkokin. Tai ei... EN mä olis sitä kaikkea halunnut...
Anteeksi että olen synnyttänyt kerran luomusti. Sille vaan en itse edes mitään voinut. Saanko anteeksi sillä etten kahta seuraavaa synnyttänyt luomuna vai pitäiskö minunkin ärsyyntyä koska jouduin ja sain käyttää kivunlievitystä?
Niin ja pitäiskö sitä pyytää anteeksi että jos ei koe edes tarvitsevansa kivunlievitystä. Pitäiskö mun nyt sylkeä niiden päälle jotka ihan vapaaehtoisesti synnytti luomuna?
TAi potkia sitä joka valitsi pelkonsa takia sektion? Kun mä synnytin alateitse!!!!
EI!!
Mutta anteeksi nyt siitäkin etten häiriinny tavallasi normaaleista asioista enkä potki muita päähän asioista jotka menevät kullakin omalla tavallaan...
Itse halusin ottaa synnytyksen sellaisena kuin se tulee. En vannonut etten ottaisi epiduraalia, mutta kuitenkin mahdollisimman luonnollisesti toivoin sen etenevän.
epiduraalin otin kun menin käytännössä kipushokkiin. Ja kyllä se ärsyttää kun nämä luomuglooriaselostuset aloitetaan aina tällä "halusin ottaa synnytyksen sellaisena kuin se tulee". Niin me kaikki!!!!!!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mä olen aina halunnut ottaa synnytyksen sellaisena kun se tulee ja niinhän se on ollut pakkokin. Tai ei... EN mä olis sitä kaikkea halunnut...
Anteeksi että olen synnyttänyt kerran luomusti. Sille vaan en itse edes mitään voinut. Saanko anteeksi sillä etten kahta seuraavaa synnyttänyt luomuna vai pitäiskö minunkin ärsyyntyä koska jouduin ja sain käyttää kivunlievitystä?
Niin ja pitäiskö sitä pyytää anteeksi että jos ei koe edes tarvitsevansa kivunlievitystä. Pitäiskö mun nyt sylkeä niiden päälle jotka ihan vapaaehtoisesti synnytti luomuna?
TAi potkia sitä joka valitsi pelkonsa takia sektion? Kun mä synnytin alateitse!!!!
EI!!
Mutta anteeksi nyt siitäkin etten häiriinny tavallasi normaaleista asioista enkä potki muita päähän asioista jotka menevät kullakin omalla tavallaan...Itse halusin ottaa synnytyksen sellaisena kuin se tulee. En vannonut etten ottaisi epiduraalia, mutta kuitenkin mahdollisimman luonnollisesti toivoin sen etenevän.
epiduraalin otin kun menin käytännössä kipushokkiin. Ja kyllä se ärsyttää kun nämä luomuglooriaselostuset aloitetaan aina tällä "halusin ottaa synnytyksen sellaisena kuin se tulee". Niin me kaikki!!!!!!
Ja muista nyt asiasta kertoessasi aina aloittaa että MMMMMINÄ halusin ottaa synnytyksen JUURI sellaisena kuin se tulee (toisin kuin te kaikki jotka jo pannessanne mietitte miten sitten vaaditte epiduraalia heti synnärin ovella...).
eikä siitä ollut mitään hyötyä. Kivut olivat niin kovat että ottivat vallan.
Ajattele että jotkut yrittävät tosissaan synnyttää luomuna, mutta joutuvat kuitenkin hätäsektioon tms.
On totta että mielikuvaharjoittelusta on apua, mutta kaikkeen ei silläkään pysty.
Synnytyskivutkin ovat erilaisia, tiedän koska olen synnyttänyt kolmesti ja jokainen synnytyksistäni oli erilainen kipuinen ja kestoineen.
Kirjoitat yleistävästi joten varmasti monia ärsyttää kirjoituksesi.
Kaikki ei ole kiinni siitä että pitää vain päänsä ja varmasti se lapsi saataisiin ulos ilman kivunlievityksiäkin.
Onko se kuitenkaan sen väärti että äidille jäisi synnytyksestä pahat traumat?
Valmistauduin synnytyksiin joogaamalla, mielikuvaharjoittelulla ja kävin vyöhyketerapiassa. Mukana oli myös homeopaattiset lääkkeet. Loin mielessäni kuvan, miten synnytykseni menee. Ja sen mukaan ne myös menivät. Uskon ajatuksen voimaan, mitä ajattelet ja miten toimit, siten myös tapahtuu. Olin kuitenkin kipeä, mutta se ei haitannut mua, olin ja olen sitä mieltä, että se on sekä äidille että vauvalle parempi kuin lääkkeet. Ellei kipu ole aivan shokeeraava. Olen ylpeä siitä että pidin pääni, mulle synnytykset ovat olleet upeita kokemuksia ja itsetuntoni nousi valtavasti. En tarvinnut mitään lääkkeitä myöskään synnytysten jälkeen.
Mutta. En ikimaailmassa kehuskele itselläni, en pidä itseäni parempana. Ymmärrän oikein hyvin, että kaikilla ei ole mielenkiintoa tai halua tai mahdollisuuksia paneutua synnytykseen samalla tavalla kuin mulla. Se on heidän asiansa, ei kuulu mulle mitenkään. en ikinä vähättele toisten kokemuksia. Ja vaikka olisi valmistautunutkin hyvin, niin voi tulla jotain yllättävää. siksi minäkin synnytin sairaalassa enkä kotona.
On täysin jokaisen oma asia miten haluaa synnyttää, eikä toisen valintoja pidä koskaan arvostella.
Mä olen aina halunnut ottaa synnytyksen sellaisena kun se tulee ja niinhän se on ollut pakkokin. Tai ei... EN mä olis sitä kaikkea halunnut...
Anteeksi että olen synnyttänyt kerran luomusti. Sille vaan en itse edes mitään voinut. Saanko anteeksi sillä etten kahta seuraavaa synnyttänyt luomuna vai pitäiskö minunkin ärsyyntyä koska jouduin ja sain käyttää kivunlievitystä?
Niin ja pitäiskö sitä pyytää anteeksi että jos ei koe edes tarvitsevansa kivunlievitystä. Pitäiskö mun nyt sylkeä niiden päälle jotka ihan vapaaehtoisesti synnytti luomuna?
TAi potkia sitä joka valitsi pelkonsa takia sektion? Kun mä synnytin alateitse!!!!
EI!!
Mutta anteeksi nyt siitäkin etten häiriinny tavallasi normaaleista asioista enkä potki muita päähän asioista jotka menevät kullakin omalla tavallaan...Itse halusin ottaa synnytyksen sellaisena kuin se tulee. En vannonut etten ottaisi epiduraalia, mutta kuitenkin mahdollisimman luonnollisesti toivoin sen etenevän.
epiduraalin otin kun menin käytännössä kipushokkiin. Ja kyllä se ärsyttää kun nämä luomuglooriaselostuset aloitetaan aina tällä "halusin ottaa synnytyksen sellaisena kuin se tulee". Niin me kaikki!!!!!!
Ja muista nyt asiasta kertoessasi aina aloittaa että MMMMMINÄ halusin ottaa synnytyksen JUURI sellaisena kuin se tulee (toisin kuin te kaikki jotka jo pannessanne mietitte miten sitten vaaditte epiduraalia heti synnärin ovella...).
Asenne ongelma eikä mitään muuta!
Ei ku onks oikeesti pakko vetää herneet nenään lukemalla niitä olemattomia rivien välejä?!
Mä olen aina halunnut ottaa synnytyksen sellaisena kun se tulee ja niinhän se on ollut pakkokin. Tai ei... EN mä olis sitä kaikkea halunnut...
Anteeksi että olen synnyttänyt kerran luomusti. Sille vaan en itse edes mitään voinut. Saanko anteeksi sillä etten kahta seuraavaa synnyttänyt luomuna vai pitäiskö minunkin ärsyyntyä koska jouduin ja sain käyttää kivunlievitystä?
Niin ja pitäiskö sitä pyytää anteeksi että jos ei koe edes tarvitsevansa kivunlievitystä. Pitäiskö mun nyt sylkeä niiden päälle jotka ihan vapaaehtoisesti synnytti luomuna?
TAi potkia sitä joka valitsi pelkonsa takia sektion? Kun mä synnytin alateitse!!!!
EI!!
Mutta anteeksi nyt siitäkin etten häiriinny tavallasi normaaleista asioista enkä potki muita päähän asioista jotka menevät kullakin omalla tavallaan...Itse halusin ottaa synnytyksen sellaisena kuin se tulee. En vannonut etten ottaisi epiduraalia, mutta kuitenkin mahdollisimman luonnollisesti toivoin sen etenevän.
epiduraalin otin kun menin käytännössä kipushokkiin. Ja kyllä se ärsyttää kun nämä luomuglooriaselostuset aloitetaan aina tällä "halusin ottaa synnytyksen sellaisena kuin se tulee". Niin me kaikki!!!!!!
Ja muista nyt asiasta kertoessasi aina aloittaa että MMMMMINÄ halusin ottaa synnytyksen JUURI sellaisena kuin se tulee (toisin kuin te kaikki jotka jo pannessanne mietitte miten sitten vaaditte epiduraalia heti synnärin ovella...).
Alue: Aihe vapaa
Valmistauduin synnytyksiin joogaamalla, mielikuvaharjoittelulla ja kävin vyöhyketerapiassa. Mukana oli myös homeopaattiset lääkkeet. Loin mielessäni kuvan, miten synnytykseni menee. Ja sen mukaan ne myös menivät. Uskon ajatuksen voimaan, mitä ajattelet ja miten toimit, siten myös tapahtuu. Olin kuitenkin kipeä, mutta se ei haitannut mua, olin ja olen sitä mieltä, että se on sekä äidille että vauvalle parempi kuin lääkkeet. Ellei kipu ole aivan shokeeraava. Olen ylpeä siitä että pidin pääni, mulle synnytykset ovat olleet upeita kokemuksia ja itsetuntoni nousi valtavasti. En tarvinnut mitään lääkkeitä myöskään synnytysten jälkeen.
Mutta. En ikimaailmassa kehuskele itselläni, en pidä itseäni parempana. Ymmärrän oikein hyvin, että kaikilla ei ole mielenkiintoa tai halua tai mahdollisuuksia paneutua synnytykseen samalla tavalla kuin mulla. Se on heidän asiansa, ei kuulu mulle mitenkään. en ikinä vähättele toisten kokemuksia. Ja vaikka olisi valmistautunutkin hyvin, niin voi tulla jotain yllättävää. siksi minäkin synnytin sairaalassa enkä kotona.
On täysin jokaisen oma asia miten haluaa synnyttää, eikä toisen valintoja pidä koskaan arvostella.