Lue keskustelun säännöt.
Miksi synnytyksessä repeää?
23.02.2012 |
Mielestäni luonto on jotenkin mokannut ihmisen evoluutiossa kun uuden sukupolven maailmaan saattaminen saa aikaan niin pahaa jälkeä. Onko syy missä? Eläimiin verrattuna nämä repeämät tuntuvat olevan ihan arkipäivää meillä ihmisillä, jopa asiaan kuuluvia ainakin keskustelujen ja synnytyssairaalan henkilökunnan asenteen perusteella. Ja joo, olen katkera kuten varmaan rivien välistä huomasittekin. En sentään joudu loppuelämääni kulkemaan vaipoissa mutta läheltä piti.
Mitäs mammaraati asiasta tuumaa? onko repeämäherkkyys luonnon moka vai johtuuko jostain muusta?
Kommentit (48)
ja lapsi vaan puski ulos. Tuli melkein paniikki, en pystynyt rauhassa ponnistelemaan. Lisäksi olin paniikissa kun tiesin että minulla on nafti lantio. Ja joku oli sanonut että pusket vaan hulluna. Sitähän minä sitten tein. :) En tiedä osaisinko toimia toisin seuraavan kerran. Toivottavasti.
Minuakin huvitti tuo "pakkoko on puskea". Ei ole pakko, mutta mitäs teet, kun kätilö vilkaisee jalkoväliin lapsivesien jysähdettyä lattialle, että "sieltä tulee vauvakin". Huusin kyllä, että eihän se nyt vielä voi tulla, kun mieskään ei ole täällä, mutta niin se vaan tuli hyökkäämällä. Ei paljon isäänsä odotellut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miten hitossa siinä voi kehoaan kuunnella, kun on piuhoissa ja letkuissa puudutettuna?
Naiset ovat maailman sivu synnyttäneet enemmän tai vähemmän pystyasennossa, mutta lääkäreille ja kätilöille se olisi epäergonominen synnytysasento. Niin kuin ei olisi keksitty jo nostolaitteita ja telineitä. Siksi pitää synnyttää makuulla tai korkeintaan puoli-istuvassa asennossa.
Kyllä sen saman evoluution olisi pitänyt laajentaa ihmisen synnytyskanavaa, joka on suurentanut syntyvän lapsen päätä.
Selällään huonoin mahdollinen, koska painovoima ei auta yhtään. Paine repii lähinnä peräaukon, koska osuu emättimen takaseinää kohti makuulla!
Lantion leveys ei muuten voi evoluutiossa kasvaa enää suuremmaksi, koska se tekisi naisten kävelystä ankkamaista vaappumista.
Naiset maksavat hinnan ihmisen älyn lisääntymisestä (=aivojen koon kasvusta)!
että av-mammat ei kyllä ikinä repee! Niin idiootteja täällä liikkuu ja varsinki kaikkien miehet, että ei siinä kyllä äly ainakaan pääse periytymään...
vauvan pään koosta --> aivojen koosta.
Eli siis aivojen koko on se suurin syy repeämisiin. Varmaan myös isot diabetes-vauvat aiheuttavat repeämiä ja diabetes taas on täysin elintasotauti.
Itselläni on 1-tyypin diabetes, voiko joku oikeasti sanoa tätä elintasotaudiksi... Kas kun en tajunnut tätä 10- vuotiaana kun päätin sairastua.. Ja jok lapseni painoi 4300 g sntyessään, eikä repeämän repeämää..
Sisältö jatkuu mainoksen alla
repeämien syntyyn.
Osa on elastisempia kuin toiset.
Että imukuppisynnytykset ovat lisääntyneet epiduraalin käytön yleistymisen takia. Lisäksi epiduraali lisää riskiä huonolle tarjonnalle koska rentouttaa liikaa lihaksia eikä synnytyksessä tule oikeanlaista pehmytkudosvastusta että vauva kiertyisi oikeaan asentoon.
Itse olen kolme kertaa synnyttänyt pystyasennossa luomuna enkä ole tarvinnut yhtään tikkiä. Ymmärrän kyllä että minulla on ollut myös hyvä onni matkassa.
Itse olen synnyttänyt neljä lasta selin maaten ketarat levällään ja jokaisessa on ollut kivun lievityksenä epiduraali ja yhtään repeämää ei ole koskaan tullut!
(tule nyt seuraavaksi huutelemaan väljäksi?)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Että vain idiootti kestää synnytyskipuja marttyyrikruunun toivossa, ja itse ainakin halutaan kaikki mahdolliset mömmöt mitä on tarjolla...
Mä luin sen verran paljon synnytyksestä etukäteen, että päätin lähteä synnyttämään luomuna. Opettelin hyvät rentoutustekniikat ja hengitystekniikat, mutta en tehnyt asiasta itselleni mitään pakkoa: jos olisi ollut oikea tarve, olisin ottanut puudutteen.
No ei tarvinnut, ja kuten monilla muillakin, synnytys ( ja sen jälkeen kaksi seuraavaakin ) sujui todella hyvin, ja selvisin todella pienellä repeämällä ekalla kerralla, tokalla ja kolmannella ei enää mitään tullutkaan.
Mä komppaan kyllä tätä ihan täysin. Mä pidän idiootteina niitä jotka ei ota mitään selvää synnytyksestä ja valittaa jälkikäteen kun oli niin helvetillinen kokemus. Naiset kun pystyvät yllättävän paljon vaikuttamaan synnytyksen kulkuu omilla tekemisillään ja lääketieteellisiin toimenpiteisiin tarvitsee tarttua vain hätätilanteissa, joita kuitenkin todellisuudessa on vähemmistö synnytyksistä.
Mä luin ja ahmin tietoa myös valtavasti ja synnytys(ensimmäinen) sujui todella hyvin. Olin myö sillä mielellä, että lääkkeitä otan jos tuntuu ettei ilman pärjää. Mutta kuinka ollakkaan ei käynyt edes mielessä koko synnytyksen aikana. Pieni repeämä tuli emättimen suulle ihan siihen ohuimpaan ihoo ja muutama ommel laitettiin.
Ja todellakin puudutettiin kun ne pari tikkiä laitettiin, ensin kätilö suihkutti puuduttavaa suihketta ja vielä puudutetta lisäksi. Koko ajan varmisteli etten vain tunne mitään, eihän vaan satu? laitetaan lisää puudutetta jos tuntuu.
Ponnistin muuten jakkaralla ja kätilö lähes makasi lattialla, eikä valittanut ergonomiasta kyllä yhtään.
Eli olen vahvasti sitä mieltä, että NORMAALISSA synnytyksessä äiti voi melko paljon vaikuttaa ja estää SUURIA lihaksiin asti tulevia repeytymisiä. Pienet ihoon tulevat repetymäthän eivät ole kovin iso haitta kun paranevat tosi nopeasti ja tuskin vaivaavat istumista ym.
Mulla varmaan edesauttoi myös ikä (21v. synnyttäessäni) ja hyvä perusterveys (ei ylipainoa ym.)
Onko takana useakin synnytys? lapsia useallekkin eri miehelle?
Vaikutat vaikealta.
lasta, eikä pienintäkään repeämää tai nirhaumaa ole koskaan tullut.
Riippuisko kudostyypistä?
Raskausarpia ei myöskään ole tullut ja kaikki paikat on palautunut aivan ennalleen nopeasti raskauksien ja synnytyksien jälkeen. Olen tosi hoikka ja pieni ollut aina.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miten mammat ei osaa edes synnyttää oikein? Onko se pakko puskea ku heikkopäinen sitä mukulaa ulos? Vähäsen kun kestää kipua, ja himmailee työnnöissä, niin ehtii paikat tottua venytykseen ja mitää repeämiä ei tule.
En myöskään ymmärrä tuota istumisasiaa ja sektion jälkeen makoilua, laiskojako te ootte? Episiotomian jälkeen ei ollut mitään ongelmia, kun vaan lähti liikkeelle ja reilusti totutti paikat esim. istumaan seuraavana päivänä. Samoin sektion jälkee, kyllä sitä pystyy kävelemään, kun vaan lähtee liikkeelle, eikä jää säälittävänä makaamaan.
Eli vastaus: Eläimet kuuntelee kehoaan eikä ole säälittäviä, laiskoja av-mammoja.
vauvan pään koosta --> aivojen koosta.
Eli siis aivojen koko on se suurin syy repeämisiin. Varmaan myös isot diabetes-vauvat aiheuttavat repeämiä ja diabetes taas on täysin elintasotauti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
johtuu että evoluution myötä ihmisen aivot ja niitä suojaava pääkoppa on kehittynyt turhan isoiksi. Aivoista (älystä) on ihmisille niin suurta hyötyä että isopäisyys on ollut etu huolimatta siitä että ennen nykyaikaista lääketiedettä se johtikin siihen että osa muuten elinkelpoisista lapsista karsiutui pois kun eivät mahtuneet syntymään. Muilla eläinlajeilla ei pää ole niin suhteettoman suuri jälkeläisen kehoon eikä äidin synnytyskanavaan nähden, siksi ne eivät repeä juurikaan.
vähän pakko tunkea hullun lailla se lapsi ulos ja revetä, kun hapenpuute oli vauvalla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
tavallaan ehkä onkin, luonnonvalinta olisi nimittäin ehkä "luonnontilassa" johtanut lapseni kuolemaan tai vammautumiseen. Nyt lapsen sydänäänten romahtaessa tajuttiin että on kuristumassa napanuoraansa ja vedettiin imukupilla hätävedolla ulos. Ongelma oli se ettei lapsi ollut vielä tarpeeksi alhaalla eli paikat eivät ehtineet yhtään venyä, ja raju repäisy teki todella pahat repeämät. Epparin railo jatkoi repeämistään ja tuli todella paha spontaani lisärepeämä peräsuoleen eli sulkijalihas poikki. Tikkeja tuli varmaan liki sata ja moneen kuukauteen ei voinut istua, ja kakat tuli housuun pitkään.
Ei siinä kyse ollut siitä ettei olisi "osannut synnyttää" vaan siitä, että lääketiedes voi tietyin (rajuin) keinoin joskus pelastaa siltä, mihin ehkä jossain luonnokansojen puskasynnytyksessä ennen aina kuoltiin.
ja lapsi vaan puski ulos. Tuli melkein paniikki, en pystynyt rauhassa ponnistelemaan. Lisäksi olin paniikissa kun tiesin että minulla on nafti lantio. Ja joku oli sanonut että pusket vaan hulluna. Sitähän minä sitten tein. :) En tiedä osaisinko toimia toisin seuraavan kerran. Toivottavasti.
Miten mammat ei osaa edes synnyttää oikein? Onko se pakko puskea ku heikkopäinen sitä mukulaa ulos? Vähäsen kun kestää kipua, ja himmailee työnnöissä, niin ehtii paikat tottua venytykseen ja mitää repeämiä ei tule.
En myöskään ymmärrä tuota istumisasiaa ja sektion jälkeen makoilua, laiskojako te ootte? Episiotomian jälkeen ei ollut mitään ongelmia, kun vaan lähti liikkeelle ja reilusti totutti paikat esim. istumaan seuraavana päivänä. Samoin sektion jälkee, kyllä sitä pystyy kävelemään, kun vaan lähtee liikkeelle, eikä jää säälittävänä makaamaan.
Eli vastaus: Eläimet kuuntelee kehoaan eikä ole säälittäviä, laiskoja av-mammoja.
arvasin että nopeasti päästään "mikä on kun ei taidot riitä" -osastolle :)
mutta ihan vakavasti puhuen, ovathan diabeteslapset nykyaikaa, ja tietty suuri koko korreloi komplikaatioiden kanssa mutta ihmetyttääkin lähinnä nämä normaalikokoiset vauvat jotka maailmaan tullessaan repivät kaiken tieltään. Olihan mulla nopea synnytys mutta ihan kätilön ohjeen mukaan ponnistelin ja himmailin. Tikkejä tuli 3,6 kiloisesta vauvasta useita kymmeniä ja moneen kerrokseen.
Vauvan ponnistin puoli-istuvassa asennossa kun kätilö ei muuhunkaan suostunut, mietin olisiko voinut vaikuttaa repeytymiseen..
ap
Myös ihmisen pystyasento aiheuttaa sen, että lantio on l"liian" pieni päähän nähden. Ja siihen tosiaan ne isot aivot, niin vaikeaa se on.
Sekä pystyasennosta että isoista aivoista on kuitenkin niin isoa etua, että ne ovat "voittaneet" evoluutiossa.
Kuinka luonnoton synnytysasento on ihmisellä, kun pitää yrittää puskea vauvaa maan vetovoiman suhteen väärään suuntaan. Se selittää osan repeämistä.
Toinen syy voi olla henkilökunnan ammattitaito, eli ei tarvitse edes yrittää estää repeämistä tai leikkaustarvetta, kun sitä aletaan pitää normaalina ja asiaankuuluvana.
On niitä synnytysvauroita varmaan ennenkin tullut, mutta todennäköisesti suhteessa vähemmän kuin nykyään. Lukemattomia kertoja synnyttäneet vanhatkin naiset ovat siltä osastolta suhteellisen ehjinä ja terveinä pysyneet, näkemättä kertaakaan eläessään gynekologia tai edes opinkäynyttä kätilöä työssään.
joo ei tullut repeämiä.
Mielummin oisin ottanu repeämät kuin kestänyt niitä saatanallisia kipuja
Kapea lantio ei periydy suorassa linjassa kuitenkaan suoranaisesti ja vaikka suvussa olisi sektioita tai sektiolla itse syntynyt, pystyy useimmat synnyttämään tästä huolimatta alateitse aivan normaalisti.