Lue keskustelun säännöt.
Äidin kritiikki lapsensa (aikuisen) suhteeseen
04.03.2012 |
Hei kaikille. Katsotaan saanko kirjoitettua selkokielistä tekstiä, aihe on vähän sekava, enkä ihan kaikkia yksityiskohtia jaksa kirjoittaa.
Eli asiani koskee minun ja miesystäväni eroa ja sen jälkeistä mietintäaikaa palataanko yhteen vai ei.
Olen siis aikuinen nainen, päälle kolmenkymmenen ja tapasin miehen netistä. Olimme yhdessä vuoden, kyseessä kaukosuhde, koska emme ihan heti voitu tietenkään muuttaa yhteen, täytyyhän ihmisen saada aikaa tutustua toiseen.
Meillä molemmilla on omat lapset ja välimatka aika pitkä, joten emme pysty näkemään toisiamme usein, tosin puhelimessa puhuimme joka päivä chattiviestien lisäksi.
Näimme kuitenkin livenä monta kertaa. Sitten lähestyimme ajankohtaa jolloin oli tarkoitus muuttaa yhteen, olimme menossa jo kihloihin ja sitten mieheni alkoi pelkäämään ja erosimme. Pari viikkoa erosta, molemmat kuintekin edelleen toisiamme kaipaavat ja ajattelimme, että muutetaan ero time-outiksi eli siis mietitään toden teolla mitä tehdään esim. sitä kannattaako erota koska molemmilla todella suuret tunteet, ajattelimme, että ehkä suhde tarvitsee kuitenkin vielä tutustumisaikaa, eli päätimme miettiä asiaa ja pysyä ystävinä ja keskustella asioista ja päättää myöhemmin palataanko yhteen vai ei.
Eli nyt alkaa siis tämä vaihe missä kerron tämän minua ärsyttäneen asian, eli kerroin tästä äidilleni. Hän siis tietää erosta ja ajattelin, informoida häntä asiasta, olen ennen saanut häneltä kritiikkiä, että en kerro hänelle asioista tarpeeksi, no nyt tuli muistutus miksi en ole kertonut. Ihan kauhea tilitys kuinka teen suuren virheen ja äitini keksi miehelle mitä kauheimpia tarinoita (ihan vain keksi, ilman mitään totuuspohjaa). Hän on kyllä ihan alusta asti ollut tätä suhdetta vastaan, koska mies on löydetty netistä. Äitini ei osaa itse edes käyttää nettiä, eli hänen mielestään sieltä ei missään nimessä voi löytää luotettavaa miestä.
No tästä kirjoituksesta ei kyllä tullut yhtään järkevä ja tuskin kirvoittaa ketään vastaamaan. en nyt saa selitettyä tätä juttua tarpeeksi hyvin, mutta olisi kiva jos jollain muulla olisi kokemusta oman perheen liian innokkaasta kritiikistä omaa henkilökohtaista elämää kohtaan ja miten te olette tämän asian hoitaneet. Lopetanko asioista puhumisen äitini kanssa. Siltä itsestä tuntuu. En jaksa kuunnella mäkätystä ja perusteetonta kritiikkiä minulle rakkaasta ihmisestä. Huoh!
Onko kellään muulla kokemusta siitä, että vielä aikuisenakin omilla vanhemmilla ja sisaruksilla on "oikeus" tunkeutua ja kritisoida elämänvalintoja vain siksi, että satut olemaan yksinhuoltaja ja heidän mielestään ilmeisesti pahasti elämäsi olet mokannut.
Minulla tulee väistämättä tunne, että heidän väliintulonsa ei ole aina huolenpitoa vaan myös omanarvontunnon nostatusta, koska olen heidän mielestään selvästi mokannut, niin heillä on oikeus arvostella minua.
Kommentit (4)
olisi joko niin tai näin ja silloinkin vain yleisluonteisesti toteaisin asian tilan. Mun mielestä mulla ei ole aikuisena ihmisenä mikään tilitysvelvollisuus äidilleni, kerron hänelle niistä asioista joista katson että on tarve tietää, esim. lasten kuulumiset. Ehkäpä meillä sen vuoksi juuri onkin äidin kanssa hyvät välit?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen ns. perheen musta lammas, koska minulla on avioton lapsi ja erosin lapsen isästä. En ollut ennen lapsen isästä eroamista kertonut kellekkään sitä miten onneton olin suhteessa. Toki asian olisi jokaisen ulkopuolisen ollut helppo nähdä, mutta koska näyttelin täydellistä, ehkä siksi kukaan ei tiennyt miten huonosti asiat olivat. ei meillä mitään väkivaltaista suhdetta ollut, mutta lapseni isä ei vain halunnut kanssani naimisiin ja jatkaa elämää kanssani. Tiesin sen koko ajan, mutta salasin sen kaikilta.
No sitten kun erosin eksästä, kaikki olivat ihan kauhuissaan. Ja kun kerroin totuuden miten asiat oli ja miksi erottiin äitini sanoi, että minun täytyy kertoa asioista hänelle, että hän voi auttaa jos on tarvetta. No ajattelin nyt olla sitten totuuden mukainen, tämä on sitten tulos. Sitä ei näköjään koskaan ihan täydellisesti opi ketään tuntemaan. En odottanut tällaista kohtausta äidiltäni. Nyt maltan olla hiljaa asioistani ja kerron sellaisille ihmisille jotka kuuntelevat ja antavat neuvoja, mutta ei määräyksiä, kuten äitini. Miten oikeasti kukaan voi kuvitella, että yli kolmekymppiselle ihmiselle (joka on asiansa hoitanut hyvin ja on työssäkäyvä normaali ihminen) voi antaa määräyksen tyyliin "sinä et enää jatka suhdetta! piste". Ja toistettakoon, että äitini ei tunne miestä kovin hyvin. Toki ollaan käyty kylässä vanhempieni luona.
Kiva, että taas sain purkautua :)
Yksi syy, miksi en ole eronnut miehestäni, on se, etten "uskalla" erota nykyisestä miehestäni, koska tiedän sen olevan äidille valtava pettymys ja hän varmaan kritisoisi minua siitä, että eroan hyvästä miehestäni näin "vanhana". Jo on kummaksi nykyaika mennyt :) Äiti varmaan ajattelee, etten enää ehdi hankkia lapsia.
Koitappa siinä sitten selitellä, etten ole onnellinen, en todellakaan. Ja että parempi nyt, kuin sitten muksulauman kanssa.