Lue keskustelun säännöt.
Missä vika? Kahden eri perheen lapset...
13.03.2012 |
Eli kyseessä on oma perheeni ja siskopuoleni perhe. Emme ole kauheasti olleet tekemisissä toistemme kanssa, ehkä se takia, että siskopuoleni on kohta 60 ja minä 30.
Mutta. Siskopuolellani on neljä lasta, jotka ovat menestyviä ja aikaansaavia. Heillä on harrastettu paljon laidasta laitaan, perhosten keräilystä partioon, lukemiseen jne. En usko että lapsia on väkisin raahattu minnekään harrastukseen, vaan se on jotenkin kasvatettu heihin.
Nyt lapset (joista vanhin on minun itseni ikäinen) ovat lentäneet pesästä, yksi Intiassa retkeilemässä, toinen Grönlannissa tutkijana, kolmas lääkärinä sairaalassa ja neljäs aloitti opiskelun yliopistossa. He ovat kaikki lukioikäisestä asti olleet vaihtareina, matkustelleet, olleet kesätöissä (esim. tanssimassa flamencoa niissä kuuluisissa luolissa), ties mitä!
Maailma nähdään innostavana ja mielenkiintoa herättävänä paikkana ja uskalletaan tehdä asioita.
No, mites meidän perheessä? Meitä on kolme täyssisarusta ja mitä me ollaan saatu aikaiseksi? Ei yhtään mitään. Itse olen yh-opiskelija, jonka elämää värittää yli kymmeneen vuoteen venyneet opinnot, ajoittain uusiutuva masennus ja täydellinen elämänhallinnan puute. Siskoilla sama homma.
Olen niin kateellinen tuolle siskopuoleni perheelle, miten heidän lapsensa ovat saaneet paremmat eväät elämään! Ja miten vaikeaa onkaan muuttaa itseään :(
Tavoitteeni onkin se, että en siirrä tätä lusmuilua enää omalle lapselleni, vaan saan hänestä samanlaisen maailmankansalaisen enkä tällaista luuseria, joka yli kolmekymppisenä on täysin suuntaa vailla.
Olen katkera.
Kommentit (6)
Ja tää tuli mulle mieleen vaan siitä, että satuin facebookissa katselemaan heidän kuviaan eri maailmankonkista ja heidän aidosti iloisia kasvojaa. Tunnustan, olen synkkä ja kateellinen.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tuossa toisessa perheessä on aina oltu
-ennakkoluulottomia
-suvaitsevaisia
-avoimia
-puhuttu lasten kanssa
-tunteet on saatu näyttää
-kannustettu harrastamaan
-kannustettu kokeilemaan siipiään
-arvostettu sivistystä erittäin paljon
-arvostettu luontoa erittäin paljonMistä mä löytäisin voimia tän oman elämän ohella kasvattaa tuota omaa lasta samaan suuntaan? Kun tuntuu että ei jaksa edes tuohon takapihan metsikköön mennä ihmettelemään muurahaisia. :(
Nyt pää pois sieltä pensaasta! Minäkin olen yh ja meilläkin on aina tehty noita kaikkia luettelemiasi asioita, turha alkaa itseäsi vertaamaan keneenkään, tai verrata lastasi siskopuolen lapsiin. Lapsilla on omat suuntansa ja tehtävänsä tässä elämässä ja he osaavat kyllä valita omat tiensä joten vaikka haluat heistä mitä, on parempi että annat itse heidän löytää omat intohimonsa. Kannustaa, tukea ja rohkaista tietenkin pitää ja koulu huolehtia mutta matkustella ehtii myöhemminkin, nykyään on stipendejä ym hyviä mahdollisuuksia lähteä maailmalle. Näin meilläkin tehdään.
Parastaa mitä voit tehdä, on rakastaa ja arvostaa lastasi sellaisena kuin hän on ja nähdä HÄNEN potentiaalinsa. Kaikki eivät edes ole maailmankansalainen -ainesta eikä tarvitse ollakaan.
Eli onko hän eroperheestä vai saanut kasvaa ehjässä kodissa lapsuutensa. Silläkin on joskus merkitystä, että on lapsena saanut kokea kokonaiden kodin. Jos olet isäsi uudesta liitosta, on sitä voinut koko ajan varjostaa mahdollisuus siihen, että mies lähtee taas...
Luulen että ilman isääni olisin enemmän siskopuoleni lapsieni kaltainen. Se kertoo jo jotain meidän isästä.
Mutta siis ei voi olla enää sattumaa, että toisen perheen kaikki lapset ovat todella aikaansaavia ja toisen perheen lapset todella masentuneita alisuoriutujia.
Kyllä perhe-elämä vaikuttaa paljon lapsen kehitykseen. Itsekin voisin paljon paremmin ilman väkivallan näkemistä perheessämme. Joskus olin kanssa katkera. Yritä sinä parhaimpasi. Tiedät nyt mitä haluat ja pyri siihen. Minäkin vielä rämmin, mutta olen myös paljon kehittynyt. Terapiaa kanssa suosittelen. Tsemppiä!
Tuossa toisessa perheessä on aina oltu
-ennakkoluulottomia
-suvaitsevaisia
-avoimia
-puhuttu lasten kanssa
-tunteet on saatu näyttää
-kannustettu harrastamaan
-kannustettu kokeilemaan siipiään
-arvostettu sivistystä erittäin paljon
-arvostettu luontoa erittäin paljon
Mistä mä löytäisin voimia tän oman elämän ohella kasvattaa tuota omaa lasta samaan suuntaan? Kun tuntuu että ei jaksa edes tuohon takapihan metsikköön mennä ihmettelemään muurahaisia. :(