Olipa todella vaivaantunut tunnelma päiväkodin aulassa
kun eräänä päivän olin hakemassa lastani sieltä. Samaan aikaan pukemassa oli lapsen pk-kaveri äitinsä kanssa. Lapseni on joskus toivonut, että tämä kaveri tulisi meille leikkimään, ja päätin käyttää tilaisuutta hyväkseni ja kysäisin lapselta siinä hänen äitinsä kuullen että haluaisitko joskus tulla meille leikkimään? Lapsi ei sanonut mitään eikä äitikään heti. Vähän ajan päästä äiti totesi vaan että no katsotaan sitä sitten joskus. Tuli itselle vaan niin vaivautunut olo kun tuntui että tämä äiti ei ainakana ollut innostunut asiasta.
Kommentit (20)
Ehtii sitten kun osaavat keskenään sopia kyläilyistä.
Jos lapseni ei heti olisi innoissaan huutanut että haluaa kylään, niin en todellakaan lupaisi mitään lapseni puolesta. Siksi sanoisin jotain välttelevää ja juttelisin kotona lapseni kanssa että haluaako hän "Neealle" kylään. Jos lapsi haluaisi, niin sitten palaisin asiaan.
vaivautunut olo, kun lapsen kaveri ei ollut innostunut asiasta ja sitten äiti ei suuna päänä pakottanut lastaan kyläilemään?
Tero
aikoinaan, olin jotenkin surullinen lapseni puolesta. Täälläpäin alkaa jo perhekahviloissa leikkitreffien sopiminen, tyyliin ihan muutaman kuukauden ikäisille-sosiaalinen paine on kova ja tipahdat kelkasta jos et ole "piireissä"
No, me ei päästy piireihin mutta onhan tuo tilanne tasaantunut lapsen aloiettua koulun, itse saavat sopia. Hyvä niin, ei ole vanhemmat välikätenä. Tosin piireissä ei olla vieläkään muuten kuin jonnekin vaatekutsuille tipahtaa armosta kutsu että kutsujen emäntä saisi tarpeeksi vieraita emännänlahjojen toivossa ;)
T: Epäsosiaalinen Ilkiömamma
Jos lapseni ei heti olisi innoissaan, en mäkään olisi. Osasta pk-kavereista en oikein tykkää, enkä halua lähentää heitä.
mutta toisin päin heti sopinut kaverikyläilystä vieraan lapsen kanssa kysymättä lapseltaan pitääkö lapsi tuosta toisesta lapsesta?
mutta toisin päin heti sopinut kaverikyläilystä vieraan lapsen kanssa kysymättä lapseltaan pitääkö lapsi tuosta toisesta lapsesta?
En ole ap, mutta minä ainakin olisin sopinut. Kyllä sitä voi lapsen joskus "pakottaakin" leikkimään jonkun kaverin kanssa. Vähän sosiaalisuutta kehiin hei! Lapsille pitää opettaa käytöstapoja!
inhoon tollasia,jotka kysyy lapselta ensiksi.
Vanhemmalta kysytään ensin sopisiko,sitten lapselta.
Minusta on ihan hyvä, jos äiti kysyy lapselta ensin.
Oma lapseni on itse aivan ylisosiaalinen, ja haluaisi leikkiä kaikkien kanssa. Tätä on varmaan kaikkien vanhempien vaikea ymmärtää. En kyllä itse vanhempana kannustaisi lapsia kauheasti vielä kovin nuorella iällä valkkaamaan kavereitaan.
Jos vanhemmissa on jotain vikaa, en kauheasti kannustakaan lastani ottamaan kontaktia. Yleensä näiden outojen vanhempien lapsissa ei kyllä ole mitään vikaa, joten sääli se on.
minkälaisia ihmisiä ovat, vaikka samassa päiväkodissa käyvätkin. Osa vanhemmista ei tervehdikään. En aina itsekään ole kaikista sosiaalisimmalla päällä, kun olen viemässä tai hakemassa lasta.Voi olla jotkut työhuolet tai muut päällä.
Törppöähän se on että tarhaikäinen lapsi äiteineen saa tuollaiset pakit, mutta sellaista se on. Toisaalta on ihan hyvä että lapsetkin näkevät että on porukkaa moneen junaan eikä siitä kannata itseensä ottaa.
inhoon tollasia,jotka kysyy lapselta ensiksi. Vanhemmalta kysytään ensin sopisiko,sitten lapselta.
Voi hyvä ihminen... Tää on varmaan vaan Suomessa mahdollista.
meidän lapsesta. Mutta totesin vaan sen että tuntui ikävältä ja oudolta. Mutta näiden pettymysten kanssa on vaan aikuisenkin opittava elämään.
Ja miksi en olisi saanut kysyä tätä lasta meille leikkimään? Olihan oma lapseni siitä minulle puhunut, ja kun lapset ovat vielä pieniä, 5-vuotiaita, niin eivät keskenään oikein osaa mitään sopiakkaan.
t. ap
Ehkä äiti ei siksi osannut heti vastata. Ja ehdota reippaasti jo jotain selvää ajankohtaa tai päivää. Minä inhoan epämääräisiä ehdotuksia että "joskus", varsinkin kun olen huomannut että ne ei koskaan toteudu. Oikeasti ei kuitenkaan kutsuta vaikka niin on helppo joskus ohimennen toisille sanoa ja heittää.
jonka jälkeen olisit varmaan ollut vielä nolompana. Lapselle epämääräinen "joskus" ei riitä, hän assosioi sen kutakuinkin samaan päivään. Jos on menossa kotiin, ei välttämättä halua lähteä samantien kyläilemään.
Enkä ymmärrä, miksi sinä haluat leikkiä jonkun lapsesi tarhakaverin kanssa? Siitähän oli kyse, koska sinä oleit se pyytäjä.
mutta toisin päin heti sopinut kaverikyläilystä vieraan lapsen kanssa kysymättä lapseltaan pitääkö lapsi tuosta toisesta lapsesta?
En ole ap, mutta minä ainakin olisin sopinut. Kyllä sitä voi lapsen joskus "pakottaakin" leikkimään jonkun kaverin kanssa. Vähän sosiaalisuutta kehiin hei! Lapsille pitää opettaa käytöstapoja!
Minulle oikeasti ei olisi tullut mieleenkään että vanhemmat voisivat sopia kaverikyläilyistä ilman lasten suostumusta/halua. Minusta siis ap aikaansai kiusallisen tilanteen eli ap:n olisi pitänyt ilmaista kysymyksensä toisin.
Jos ette ihan vieressä asu, niin kuka sen aloitteen kyläilystä tekisi muu kuin äiti itse? Älkää vaan näyttäkö lapsellenne tollasta mallia, kun toinen kohteliaasti kyseleee leikkikaveria.
Ap, yritä löytää jonkun rennomman perheen lapset leikkikaveriksi. Kyllä sellasiakin on, vaikkei tän palstan perusteella uskoisi...
Minulle oikeasti ei olisi tullut mieleenkään että vanhemmat voisivat sopia kaverikyläilyistä ilman lasten suostumusta/halua. Minusta siis ap aikaansai kiusallisen tilanteen eli ap:n olisi pitänyt ilmaista kysymyksensä toisin.
Siis olettaen että oma lapsi ei sano mitään, niin minusta äidillä ei ole oikeutta sanoa että juu sovitaan vaan tapaamisesta.
eikä äiti viitsinyt lapsen puolesta päättää asiaa. Vaikuttaa siltä, että aika sosiaalisesti rajoittuneita ovat.
Onneksi lapset on jo niin isoja, ettei äitiä tarvita sopimaan kyläilyjä. Mutta kyllä se oli aikoinaan rasittavaa, sellaista pakkotutustumista, joka vei mehut ihan täysin.
itselleni on tärkeää että lapsesta ei kasvateta kyräilijää - mieluummin kyläilijää :D