Narskujen temppu-pino

Parikin kokemusta nyt ainakin, siis eri ihmisiä. Toinen iäkkäämpi lähisukulainen ja toinen entinen "seurustelu"kumppani.



Hmm. Tästä tulis oooosi pitkä tarina mutta yritän pitää lyhyempänä, ei ehdikään kirjoittaa kaikkea mitä olis.



Iäkkäämpi sukulainen on marttyyri. Aina vaan hyvää tarkoittaa kaikille ja muut häntä sortavat. On taitava herättämään myötätuntoa vähän etäämmällä olevissa ihmisissä, jotka eivät tunne hänen todellista luonnettaan. Saattaa myös mm. huoritella alakouluikäistä tyttöä, jos tämä tyttö ei tee kaikkia asioita hänen ihanteidensa mukaisesti (mm. ei pysy vain kotona koulua lukuunottamatta, koska "kylillä huiteleminen", johon mm. kavereiden tapaaminen lukeutuu, on huoraamista hänen maailmassaan).



Ihmiset ovat hänelle joko hyviä tai pahoja. Jos erehdyt olemaan jostain täysin triviaalista asiasta ihan asiallisesti eri mieltä, niin iskee marttyyrikohtaus, itku ja ulina siitä miten olet niin kamala ja hirveä ihminen kun saatat kohdella häntä niin kaltoin. Ja kuinka oikeastaan KAIKKI kohtelevat häntä aivan käsittämättömän huonosti vaikka hän pelkkää hyvää vaan kaikille aina haluaa (todellisuudessa solvaa, haukkuu, halveksii, ei tunne mitään myötätuntoa jos satut olemaan eri mieltä jostakin asiasta,...).



Hän ei ymmärrä sellaista asiaa kuin yksityisyys. On suuri loukkaus haluta pitää jokin asia itsellään ja omana tietonaan. On myöskin ihan turha sanoa ystävällisesti esim, että "nämä valokuvat ovat minun ja kavereideni keskinäisiä juttuja enkä näytä näitä muillekaan perheenjäsenilleni". Hän saattaa kyllä olla viiden sekunnin ajan rauhallinen ja sanoa "jaa, no sitten", mutta sen jälkeen taas puhjeta itkuraivoon kun häntä niin sorretaan. Ja yksityisyydestä vielä: kun tietää, ettei ketään ole paikalla, käy penkomassa toisten yksityiset paperit, kirjeet jne.



Kääntää huomion aina itseensä, silloinkin kun toisella on asiat huonosti. Vaikka jonkun isä olisi kuolemassa, niin hän muistuttaa miten huonona hän onkaan, kun ei vaikkapa pysty juosta. Saattaa siis verrata itseään kuolevaan ihmiseen ja todeta, että MINÄHÄN tässä huonona olen. Tuntuu varmaankin niin suurelta vääryydeltä, että ihmisten ajatukset ja tunteet kohdistuvat johonkuhun muuhun.



Raha, koulutus ja muu status on kaikki kaikessa. Vaikkei itsekään ole pitkälle koulutettu niin mieltää itsensä sellaiseksi koska aikoinaan koulussa oli fiksu ja opettajan suosikki. Älykäs onkin kyllä, mutta myös katkera siitä kun ei olosuhteiden pakosta voinut lukea itseään "paremmaksi ihmiseksi". Halveksuu heikommin koulutettuja avoimesti, tosin ei kaikkia vaan valikoi. On aika kateellinen ja pitää koulutettuja ihmisiä jumalan veroisina. Varmaan siksi juuri purkaa halveksuntaansa sitten heikommin koulutettuihin, vaikka itse onkin vielä heikommin koulutettu kuin nämä halveksunnan kohteet.



Ja se seurustelukumppani:



Saattoi pyörittää saman viikonlopun aikana useampaa tyttöystävää. Osaisi lapsenomaisen viattomasti selittää nämä toiset aina "kavereiksi". Myöhemmin kertoi, että kun omatunto salatyttöystävistä kolkutti niin täytyihän sitä jotain sanoa. Eli hänen lapsen tasolle jäänyttä omatuntoaan helpotti valehdella asia toiseksi. Kun toinen uskoi sen, hän pystyi itsekin paremmin uskoa valheensa.



Mistään, mitä hän sanoi ei voinut tietää onko totta vai ei. Saattoi sepitellä tarinoita myös ihan samantekevistä asioista. Hyvin hallitseva piirre oli tuo, että jos jokin teko häntä vähän vaivasi, niin hän kertoi tarinan päälaelleen käännettynä jollekulle, joka häntä uskoi. Näin asia oli yhtäkkiä muuttunutkin hyväksi eikä vaivannut yhtään.



Jos oli tehnyt jotakin arveluttavaa ja jäi siitä kiinni todistajien läsnäollessa, saattoi vain ihmeissään pyöritellä päätään ja väittää, että "en ole tehnyt tuollaista". Kun pistettiin kova kovaa vastaan ja sanottiin, että teitpäs, "myöntyi" lopulta ihmetellen omaa toimintaansa kuin sen olisi tehnyt joku muu. Kirkkain silmin kauhisteli, että "oonko tehnyt näin, no olipas kamalasti tehty" (pyöritteli päätään vähän kuin paheksuisi jotakuta muuta kuin itseään).



Puhui toisinaan ilkeästi, sovinistisesti ja epäkunnioittavasti. Välillä taas oli sellainen lapsenomaisen rakastettava "luonnonlapsi". Kaiketi tuolla lapsenomaisuudellaan saa muutkin ihmiset aina uudelleen ja uudelleen vakuuttumaan ihanuudestaan. Moneen kertaan polttanut sillat ystäviinsäkin, jotka kuitenkin syvän loukkaantumisensa ja pettymyksensä ja "nyt mä tajuan millainen kusipää se on" -vuodatuksensa jälkeen saattavat vaikkapa kuukauden kuluttua taas olla ihan toista mieltä ja kokea, että aivan hyvä tyyppi se on.



Eli osaa koukuttaa ihmiset itseensä, siitä huolimatta että on valehteleva mulkku. No, on aika vanha tuttavuus että en sitten tiedä millainen nyt on. Tosin en usko, että tuollainen tapaus koskaan täysin normaaliksi muuttuu. Esim. tuo valheen ja toden rajan epämääräisyys vaikutti tosi patologiselta.

Ex-mies suuttui minulle jos suutuin hänelle, siis suuttui suuttumisesta, vaikka mulla olisi ollut miten hyvä aihe. Sai mielettömät raivarit HETI jos korotin vähän ääntä tai hermostuin yhtään hänen tekemisistään. Näppärästi oli sitten täysin mahdotonta puhua siitä mitä hän oli tehnyt, koska piti käsitellä miksi minä olen niin hirveä ihminen että suutun ja huudan ja käyttäydyn huonosti häntä kohtaan (vaikka olisin rauhallisesti sanonut esim. jostain menoista tms.).

Ex-mies suuttui minulle jos suutuin hänelle, siis suuttui suuttumisesta, vaikka mulla olisi ollut miten hyvä aihe. Sai mielettömät raivarit HETI jos korotin vähän ääntä tai hermostuin yhtään hänen tekemisistään. Näppärästi oli sitten täysin mahdotonta puhua siitä mitä hän oli tehnyt, koska piti käsitellä miksi minä olen niin hirveä ihminen että suutun ja huudan ja käyttäydyn huonosti häntä kohtaan (vaikka olisin rauhallisesti sanonut esim. jostain menoista tms.).

Tuollakaan ei taida kyllä olla mitään tekemistä diagnosoidun narsismin kanssa :) Ihmiset nyt vaan on erilaisia kuin sinä ja käsittelee asioita eri tavalla. Hyvä, että ero tuli kun ette sopineet yhteen.

Joka paikkaan pitää tulla marisemaan. Ei tässä pinossa tarvitse diagnoosia olla, saa ihan itse diagnosoitujen temppujakin kertoa. ;)

näin: Minä olen koko ajan ajatellut vain kaikkien parasta yhyy, nyt minut lytätätään sitten ääääyhyy... asiasta josta voi oikeasti olla montaa mieltä ja kun joku asianosainen on yksin sitten hänen kanssaan jatkuu asia näin: oot ihan idiootti, kato peiliin, et merkitse mitään, kannattais sunkin kysyä viisaammilta neuvoa jne. eikä enää merkkiäkään itkusta.

Niitä oli ja runsaasti. Sitten juorut, joita ei viitsi keksiä kuin ihan pimeet. Suorastaan älyvapaita väitteitä. Moni on mennyt vipuun ja moni katunut sitä että meni vipuun.

Ovat niin pahoja ja tunnistettavia, että istuisin pian poliisin pakeilla. Syytettynä jostakin johon mielikuvitus vain on rajana.

Sain yöllä yllättäen migreenikohtauksen, eikä lääkkeitä ollut saatavilla.

Tuskissani yritin hakea semmoista asentoa missä jotenkin pystyisin olemaan, vaan tästähän mies suuttui. Karjui minulle: "Ole hiljaa paikallasi, minä en pysty nukkumaan kun sinä kiemurtelet ja ähiset!"

Aamulla sentään lähti ostamaan särkylääkkeitä siinä vaiheessa kun veljeni tuli meille kylään ja alkoi ihmetellä tilannetta.



Silloin migreenitaipukseni oli vielä niin uusi, ettei sitä vielä oltu edes diagnosoitu enkä ollut osannut varautua tilanteeseen. Jostakin syystä migreeni helpotti huomattavasti sen jälkeen kun erosin siitä miehestä.



Toinen tapaus oli semmoinen, että makasin vessan lattialla ruokamyrkytyksen kourissa. Silloin mies suuttui siitä ettei saanut seksiä.

Yleensä hän ei välittänyt siitä halusinko seksiä tai mikä oli vointini aktin aikana, mutta silloin ei voinut kun ripuloin ja oksentelin jatkuvalla syötöllä.

Työkaverista siis kyse. Tehdään projektiluontoisia töitä, jossa työkaverit vaihtuu joka projektin myötä. Vakkareita muutama ja loput tekijät aina uudet. Jos joku on pikkasen eri mieltä narskun kanssa, alkaa välittömästi kyräillä, puhua selän takana, manipuloida muita tuota ihmistä vastaan, sabotoi hänen töitään... Tekee tämän kuitenkin aina hymy kasvoillaan. Uhri ei välttämättä tajua edes kuka on kaiken takana. Itselläkin meni pari vuotta että tajusin millainen ihminen on kyseessä. :(

Ex-mies suuttui minulle jos suutuin hänelle, siis suuttui suuttumisesta, vaikka mulla olisi ollut miten hyvä aihe. Sai mielettömät raivarit HETI jos korotin vähän ääntä tai hermostuin yhtään hänen tekemisistään. Näppärästi oli sitten täysin mahdotonta puhua siitä mitä hän oli tehnyt, koska piti käsitellä miksi minä olen niin hirveä ihminen että suutun ja huudan ja käyttäydyn huonosti häntä kohtaan (vaikka olisin rauhallisesti sanonut esim. jostain menoista tms.).

Tuollakaan ei taida kyllä olla mitään tekemistä diagnosoidun narsismin kanssa :) Ihmiset nyt vaan on erilaisia kuin sinä ja käsittelee asioita eri tavalla. Hyvä, että ero tuli kun ette sopineet yhteen.

Hänhän kirjoittaa, että mies sai raivarin jos hänelle suuttui, eli ei siis käsitellyt asioita ainakaan rauhallisemmin kuin kirjoittaja.

ja hän oli vielä uskonnollisesti aivopesty narsku...

Otin kyllä avioeron,mutta jostain kumman syystä osasi vuosikausia pitää otteessaan.

Eli mun siivellä.

Lasten mielenterveys vaakalaudalla.Vanhin käynyt terapiat.

Vihaan kyseistä miestä enemmän kuin ketään maailmassa ja hän mennä porskuttaa,ottanut uuden uhrin,rikkaan naisen joka kustantaa nyt hänen elämäänsä....

Nainen kun on myös uskova,ja niin aivopesty kun voi olla.

Opiskelujeni takia olin viikot toisella paikkakunnalla. Mies oli viikolla soittaessaan ohimennen sanonut että voisin tehdä sen lemppariruokaa. Olin sanonut että joo, pitää tehdä vaikka viikonloppuna sit.



Minä sitten perjantaina ajoin neljä tuntia kotia ja kello oli vaikka mitä jo. Mies oli kuin myrskyn merkki mun päästessä kotia ja alkoi riehumaan että miksen ole sitä ruokaa ollut tekemässä, kun sitä pitä tehdä tänään. Yritin sanoa että meni gradun tekemisessä vähän pidempään etten päässyt aikaisemmin lähtemään. Miestä ei paljon kiinnostanut vaan sanoi, että mun olis pitänyt lähteä aikaisemmin yliopistolta sen takia että olisin ollut tekemässä sille idiootille ruokaa just silloin perjantai iltana.



Mies oli sit mua kotia odotellessaan juonut ja saunonut ja meinas sit lähteä pelkkä pyyhe päällä, kännissä kauppaan hakemaan tarpeita sitä ruokaa varten. Mä en sentään viitsinyt kännisen lähteä rattiin, joten mä kävin kaupassa illalla ja aloin tekemään ruokaa sille ukolle illalla kymmenen jälkeen.



Voin sanoa että oli pikkaisen hiljainen viikonloppu silloin... Ja toi oli vielä pientä sen miehen tempauksista...