Poikani soittaa viulua

musiikkiopistossa. Hänellä on ikää 7 v. Nyt koulussa on alkanut painostus harrastaa poikamaisempia juttuja, siis kavereikden taholta. Mua harmittaa kun en oikein meinaa löytää sanoja, joilla saisin tuettua lastani. Viulu tuntuu sopivan hänelle soittimena oikein hyvin, on oppinut vuodessa valtavasti asioita. Opettaja ainakin kehuu lasta. Itse en osaa soittaa mitään eikä lapsen isäkään osaa. Jostain se vaan kolme vuotta sitten keksi että tahtoo soittaa viulua :)

Jostain se vaan kolme vuotta sitten keksi että tahtoo soittaa viulua :)

Teidän pojalla varmasti on sisäsyntyistä lahjakkuutta paljonkin! Ei ole nimittäin ainakaan mun tietääkseni ihan tavallisinta, että lapsi itse keksii haluavansa soittaa tiettyä soitinta.

Vaalikaa pojan harrastusta ja lahjoja :) ja komppaan edellistä; ehkä hänellä voisi olla "poikamaisempi" harrastus myös, oikein hyvä idea tasapainon kannalta!!

Ja vaalikaa ja tukekaa kasvavan pojan tulevaa maskuliinisuutta myös - kokenut ja viisas lastenpsykiatri Jari Sinkkonen on kirjoittanut useita kirjoja, joissa sivutaan näitä tärkeitä kehitysvaiheita. - Kaikkea hyvää teille ja lopuksi tässä "rakkausterveiset" perheellenne http://www.fathersloveletter.com/Finnish/#4

on sitten pystyttävä kestämään se kuittailu. Meillä myös viulunsoittajapoika, joka harrasti pitkään myös tosityttöjen lajia: taitoluistelua.

Vaihtoi sitten luistelun melontaan. Äitiki on tyytyväinen, ei tarvi enää kuskata ja pojan (15v) hartiat kasvaa ;)

Ottakaa tosiaan viulun lisäksi joku poikamainen urheiluharrastus. Mutta lisäksi tukekaa häntä itsenäisyyteen, siihen ettei välitä kavereitten painostuksesta, uskaltaa olla erilainen.

Ihmeellistä lokerointia. Viulu on mahtava ja kaunisääninen soitin, sitä ei kuka tahansa opi soittamaan hvyin vaikka olisikin musikaalinen.



Mielestäni Pekka Kuusisto, Sibelius Viulukilpailun voittaja vuonna 1995, näyttää hyvinkin miehekkäältä soittaessaan seuraavassa videossa (lähes 20 v. sitten nuorukaisena):

Kannustakaa poikaa harrastuksessaan ja opettakaa hänelle hyvä itsetunto soittamisessaan näyttämällä juuri esikuvia ja soittamalla viulumusiikkia. Jos mahdollista käykää myös konserteissa. Keväällä esim. Musiikkitalossa tulossa muutamia lastenkonsertteja :).

Ihmeellistä lokerointia. Viulu on mahtava ja kaunisääninen soitin, sitä ei kuka tahansa opi soittamaan hvyin vaikka olisikin musikaalinen.

Kannustakaa poikaa harrastuksessaan ja opettakaa hänelle hyvä itsetunto soittamisessaan näyttämällä juuri esikuvia ja soittamalla viulumusiikkia. Jos mahdollista käykää myös konserteissa. Keväällä esim. Musiikkitalossa tulossa muutamia lastenkonsertteja :).

Mutta fakta on se, että poikajoukon keskuudessa viulunsoittaja on aika friikki, ellei nyt ole kyse jostain valikoituneesta musiikkiluokan väestä. Kyllä sellaisesta harrastuksesta saa kuulla kuitailuja. Jos ny jotain pitää soittaa ni soittais ny edes jotain sellaista, jonka saa yhdistettyä sähköjohtoon ja kaijuttineen ;)

Soittoharrastus jatkuu joko siksi että pojalla on itsellä sisäinen palo soittaa, tai sitten siksi että soittaminen tarjoaa sosiaalisen yhteisön. Siksi ryhmäsoitto on elintärkeä juttu, keikkamatkat ja yhteiset leirit...

Ei mun viulistipoikani ainakaan ikinä tahdo toisten vingutuksia mennä kuuntelemaan. Omat esitykset on ihan riittävästi.

Kitaransoittotaidosta on aina hyötyä, varsinkin teini-iässä ja nuorena tytöt parveilevat kitaraa soittavan pojan ympärillä :).

joka ei millään muotoa halua harrastaa poikamaisia harrastuksia (inhoaa esim futista yli kaiken). Meillä on vaan yritetty kovasti vahvistaa pojan itsetuntoa, sanottu että muut on kateellisia. Partiota harrastaa lisäksi että saa kokemuksia poikaryhmässä olosta, mutta todennäköisesti poika hakee myös musaluokalle ihan kivemman sosiaalisen ympäristön vuoksi, kun on siinä iässä. Musiikkiluokalla poikakin saa olla taiteilijasielu :) (perustuu omiin ja lähipiirin kokemuksiin tuo väite)

hei voisiko auttaa jos hankkisitte miespuolisen viulunsoitonopettajan pojalle?

Monet suuret viulistit ovat miehiä, esim. Itzak Perlman, Joshua Bell jne, Sibeliuskin soitti viulua.

Näistä löytyy miehen mallia pojalle.

muiden "poikamaisista" jutuista (jalkapallosta jne.) vai siitä, että muut todellakin kuittailevat viulunsoitosta?

Meillä ei ole viulistipoikaa, on vain viulistityttöjä, mutta lasten kavereissa on monia soittavia poikiakin. Luokkakaverissa on monia, jotka soittavat jotakin soitinta enkä koskaan ole kuullut, että jokun soitinvalintaa olisi arvosteltu tai kommentoitu negatiivisesti. Itse en näe viulun soittamisessa mitään sen tyttömäisempää kuin vaikkapa pianon soittamisessakaan. Ja entäs sitten tuubaa soittava tyttö, onko hänkin kummajainen??

Jos poikaa vaan kiinnostaa, niin jokin "poikamainen" harrastus voisi tietysti helpottaa. Meillä on 7-vuotias poika ja ainakin hänelle kaikenlainen "ryhmään kuuluminen" on nyt todella tärkeää. On urheilullinen ja mukana joukkuepeleissä, joten omista joukkueista on tullut tosi tärkeitä.

Musiikkiopiston orkesteri ja mupe-tunnit voisivat toimia vähän samalla tavalla. Lapsi tuntisi kuuluvansa porukkaan, eikä vaikuttaisi kummajaiselta, kun muutkin harrastavat musiikkia ihan samalla tavalla.

musiikkiopistossa. Hänellä on ikää 7 v. Nyt koulussa on alkanut painostus harrastaa poikamaisempia juttuja, siis kavereiden taholta. Mua harmittaa kun en oikein meinaa löytää sanoja, joilla saisin tuettua lastani.

Viulu tuntuu sopivan hänelle soittimena oikein hyvin, on oppinut vuodessa valtavasti asioita. Opettaja ainakin kehuu lasta. Itse en osaa soittaa mitään eikä lapsen isäkään osaa. Jostain se vaan kolme vuotta sitten keksi että tahtoo soittaa viulua :)

en oo tajunnutkaan, että viulu on likkojen soitin. Mun mielestä tyttöjen soittimia on kantele ja poikkihuilu :-)