Lue keskustelun säännöt.
Onkohan mulla joku ongelma? Muista ihmisistä, kavereista...
04.03.2012 |
Mulla asuu naapurissa yksi entinen hyvä ystävä (ennen oltiin hyviäkin ystäviä mutta nyt viime aikoina olen huomannut pienen etääntymisen) sekä toinen kaverini. Nämä naiset ovat nyt oikein hyviä ystäviä keskenään. Ja olen hieman kateellinen, myönnän. Minun seuraani ei enää kaivata.
Mua on alkanu nyppiä nää naiset todella. Ärsytyskynnys kasvaa joka kerta kun näen heidät yhdessä tai peljästään yksin. Viime vkl olivat mieheni mukaan jollain yhteisellä viikonloppureissulla ja mulla oli niin vapautunut olo kun tiesin, etteivät ole kotona. Heti kun näin heidän palanneen, mua alkoi ärsyttää. Mitä tää oikein on? Mä jopa toivoisin, etten vahingossakaan joutuis törmäämään heihin liikkuessani, meen ihan paniikkiin jos esim. lenkillä ollessani nää naiset tulee vastaan. Onko kellään muulla tällaista? Mikä ihmeen ongelma mulla on...
Nää naiset jotenkin pelottaa mua. Tämä läheisempi ystävänikin on puhunut minusta pahaa, pilkannutkin minua avoimesti just tälle toiselle naiselle minun kuulteni, katsovat mua jotenkin kuin "halpaa makkaraa" joten en enää oikein tiedä miten minuun loppupeleissä suhtautuvat. Toisaalta mä vielä haluaisin kuulua samaan joukkoon, olla vielä heidän kaverinsa, mutta toisaalta taas en. Ihmettelen miksei mun seurani enää kelpaa, samalla kuitenkin ollen tosi vapautunut kun ei tartte kokea alemmuutta heidän seurassaan. Ja silti nämä naiset ärsyttää. Oonko mä jotenkin skitso?
Kommentit (4)
l
Nää naiset jotenkin pelottaa mua. Tämä läheisempi ystävänikin on puhunut minusta pahaa, pilkannutkin minua avoimesti just tälle toiselle naiselle minun kuulteni, katsovat mua jotenkin kuin "halpaa makkaraa" joten en enää oikein tiedä miten minuun loppupeleissä suhtautuvat.
Unohda ne naiset ja keskity omaan elämääsi. Kun näet ne, kävele kylmästi ohi.
Mitään synttärilahjaa ei kannata ostaa.
Hiukan (tai oikeasti enemmänkin) itsetuntoa ja omanarvontuntoa kehiin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
vaikka selvästikään ystävyyttä ei enää ole) on vielä synttäripäiväkin tulossa. Mä en tiedä, kuuluisko mun muistaa häntä, kun ei kuitenkaan olla nähty kunnolla eikä oltu läheisemmin yhteydessä enää pitkiin aikoihin. Kai mun kuuluis jo velvollisuuden vuoksi jotain hänelle antaa, mut en tiedä miten mä lahjani hänelle annan. Ehkä vien vaan kylmästi postilaatikkoon ettei mun tartte paniikissa ruveta vääntämään jotain "hyvää päivää kirvesvartta"-juttua, miettien samalla mitä toinen minusta ajattelee. Olenkohan minä syypää tähän kaikessa arkuudessani ja epäsosiaalisuudessani tähän vieraantumiseen. Ap
jos jatkuvasti näkee ihmistä joka ennen oli läheinen ja nyt ei enää. Syntymäpäivää sinun mielestäni ei tarvi muistaa, jos ette oikein ole missään tekemisissä muutenkaan. Sitten taas jos haluat vielä koittaa lähentää tuttavuutta, syntymäpäivä voi antaa syyn ottaa kontaktia.
Mikä sun todellinen ongelmasi on, ap?