Aika pettynyt olo.. mitä mieltä te olisitte?

Ensimmäisen finnin puristamisen vuosipäivä?

tuommoista vastausta en osannutkaan odottaa..

vietätkö sinä tuommoista vuosipäivää..



ap

ja miehelle ja kaverille sopii juuri siihen aikaan kahden viikon loma? ja sen tapaamispäivän vuoksi miehesi ei nyt saisi lähteä?

Ja teillä on ikää?

Eikä se voi tietää että mikä sinua kiinnostaa jos et sinä sitä sano.

NIILLE JOTKA EI VIELÄ TIEDÄ: Miehet eivät lue ajatuksia.

Tuolla menolla mariset aika pian myös joulun, syntymä- ja nimipäivän, hääpäivän, äitienpäivän ja kihlautumispäivän unohtamisesta.



Keskustelkaa siitä, mitä kummallekin erilaiset merkkipäivät tarkoittavat. Ovatko ne tärkeitä, miten kumpikin toivoo niitä vietettävän? Jos hänelle ei vuosipäivä ole tärkeä, mikä merkkipäivä on? Mitä pitäisi tapahtua, että hän viettäisi jotakin vuosi- tai merkkipäivää? Jos ne eivät missään olosuhteissa merkitse hänelle mitään, on sinun syytä miettiä, hyväksytkö hänet sellaisenaan vai onko kyseessä kynnyskysymys, jonka takia olet valmis jätttämään hänet. Kolmas vaihtoehto on kompromissi: jos sinä hyväksyt, että häen ei muista merkkipäiviäsi, mitä sinun epämiellyttäviä piirteitäsi hän on valmis hyväksymään? Vai korvaako hän huomaavaisuuden puutteen jollakin tavalla, esimerkiksi tuomalla sinulle kukkia joka kuukauden ensimmäisenä perjantaina.

Oonkohan mä epänormaali kun tuli paha mieli tuosta.. Oisko kaikille muille tuo juttu ok?

Ensimmäisestä tapaamisestamme on jo aikaa mutta noihin aikoihin rupesimme seurustelemaan.

Ikää on reilut 25 vuotta.



ap

No, soita bestiksellesi ja menkää tyttöjen kesken vähän sidukalle.

Voi olla että olin liian herkkä kuulemaan että on poissa juuri tuolloin. Jokseenkin ymmärsin nyt että ei ole oikeutta valitella tuosta.



Ja jos muut hyväksyvät ja minä en niin on varmaan pahasti vialla jotain..



ap

ihan normi päivä niinkuin kaikki muutkin päivät?



Ehkä 10 vuotta seurustelleena ja parin lapsen vanhempana ensimmäisen vuosipäivän "juhliminen" ei tuntuisikaan olennaiselta..

Kiitos kivoista vastauksista..



Ehkä mä vain en vielä täysin ymmärrä miehiä.. Eivätkä näköjään kaikki naisetkaan naisia. Olisi vain ollut mukava viettää päivää yhdessä.



Mutta ajan kuluessa tämä varmaan kuulostaa minustakin typerältä :)

Sitten tosiaan kun on ollut yhdessä yli 10 vuotta, niin on oikein kivaa viettää vaikka leffailta ihan yksikseen, usko pois! :)



Mutta totta puhuakseni, minäkin olisin varmasti pettynyt tilanteessasi, silloin "kun olin vielä nuori"... ;) Mutta on tässä tullut todettua se asia, että miehet eivät oikeasti ajattele aina ihan samalla tavalla kuin me..ja asioista pitää sanoa tosi suoraan, ei mitään vihjailuja!

Itse olen harrastanut kyllä sitä, että saatan sanoa "ensi viikolla on muuten meidän hääpäivä..oletkos huomannut?". Pikkuisen varmistelen siis että mies saa edes mahdollisuuden muistaa! ;)



On se mies ihan kelpo mies näin monen vuoden jälkeenkin kuitenkin- vaikka ne putkiaivot ei aina ihan kaikkea itsekseen hoksaa..

Jo ekoista treffeistä on kulunut vuosi, niin so what? Anna miehen mennä, mene sinäkin tyttöjen kanssa siiderille tai vuokraa kiva leffa ja katso se kotona.

muistakin "tärkeistä päivistä".



Voisin kuvitella että oma mieheni ei ikimaailmassa olisi muistanut mitään seurustelun vuosipäivää..(oikeastaan en itsekään olisi muistanut).

Hääpäivä on sentään muistettu aika hyvin. Tänä vuonna (7. hääpäivä) unohdettiin oikeasti melkein-molemmat. Muistin sunnuntai-iltana että oho, huomenna maanantaina on muuten meidän hääpäivä..On vai? Tokaisi mies hämmästyneenä ;DD Eikä siinä ainakaan lahjoja hirveästi tullut ostettua :)



Mutta siis. Ymmärrän kyllä toisaalta pettymyksesi. Mutta toisaalta TIEDÄN että suuri osa miehistä ei vaan kertakaikkiaan muista tuollaisia, eivätkä pidä kovin tärkeinä (eikä se tarkoita etteikö pitäisi SINUA tärkeänä!), ja luulevat ettei se ole tärkeää kumppanillekaan. Siksi siitä pitää puhua, selkokielellä, muuten ei mene perille ;)



Tsempit sinulle. Sopikaa vaikka joku kiva juttu (kylpyläreissu, ravintolailta?) sen miehesi reissun jälkeen, jolloin juhlistatte vuosipäivää.

että oltais iloisia jos ne lähtis joskus jonnekkin :-)



ei vaan. mutta kyllä sinä nyt vähän ylireagoit. Paha mieli saa tulla, mutta mene sitä lohtua hakeen miehen kainalosta, älä täältä. Ja se että sinulle tuli nyt paha mieli ei sitten tarkoita, että saisit pilata miehesi reissun...

Että sitä paljon mainostettua alkuhuumaa kannattaa siis pitää yllä noilla merkkipäivillä. Meillä huumaa on jatkunut nyt siis 14 vuotta, joista tuo aiemmin mainitsema 7 vuotta naimisissa. Kaksi lasta on tässä huumassa saatu myös aikaiseksi ;-)

Me juhlitaan myös sitä päivää, jolloin tavattiin. Naimisissakin ollaan oltu jo 7 vuotta, mutta silti se tapaamisen vuosipäivä on myös erityinen.



Ja ei olla kyllä mitään 2-kymppisiä, vaan kohta jo 4-kymmentä kolkutellaan. Vuosipäivän juhliminen ei ole mitenkään lapsellista, niin kuin eräs aiemmassa viestissä vihjaili. Juhliminen on mielestäni suhteeseen sitoutuneen merkki.



Sittenhän noita erilaisia vuosipäiviä on tullut suhteeseen enemmänkin, kun on isänpäivää ja äitienpäivää ja lasten syntymäpäiviä sun muita. Mutta lastenjuhlat on tietysti heidän omia päiviään ja äitienpäivät ja isänpäivät koko perheen yhteisiä. Meidän omat tapaamiseen ja naimisiinmenoon liittyvät vuosipäivät ovat sellaisia, jolloin hyvällä omalla tunnolla kutsumme isovanhemmat lastenvahdeiksi ja lähdemme keskenämme yhdeksi illaksi ulos.



Kyllä on siis ihan paikallaan juhlia noita parisuhteen merkkipaaluja! Onnittelut kaikesta huolimatta.

Isäni ostaa äidilleni kukkia taas kuukauden päästä ja vie ulos syömään. Niillä tulee 41 vuotta täyteen. Ja siinä on ollut alamäkiä, montakin joukossa. Mummolleni ja ukilleni tuli naimisissaoloa 64 vuotta tämän vuoden elokuussa, ja alamäki on alkanut, mummolle on tullut Alzheimerin tauti. Siinä liitossa soi nyt blues, sillä tauti etenee nopeasti. Mutta silti ukki osti kultaisen kaulaketjun mummolle hääpäivänä. Ja kalliin sellaisen. Ja kävivät yhteisessä kuvassa kuvaamossa.



Minä ja mieheni olemme olleet naimisissa nyt 10 vuotta lokakuun 30.päivä. Mies muistaa joka ikisen merkkipäivän: milloin tapasimme, milloin menimme kihloihin ja milloin naimisiin. Tiedän että mieheni ottaa nokkiinsa, jos satun unohtamaan ne. (Unohdin nimittäin 11. vuosipäivämme totaalisesti työkiireiden lomassa.) Mutta kyllä se on parisuhteen juhlistamista ja kertomista että olet ihan erityinen, ainakin meillä.



Onnea ap. Veikkaan vaan että tulevaisuus näyttää ihan samanlaiselta muistamisten suhteen.

Minä en loukkantuisi tuosta vuosipäivästä, mutta en kyllä tykkäisi. jos mieheni lähtisi kaverinsa kanssa lomalle noin pitkäksi aikaa. Haluaisin lomailla yhdessä. Toki mies voisi mennä kaverin kanssa jonnekin vaikka viikonlopuksi.

Et voi olla tosissasi että siksi miehesi ei saisi mennä kaverin kanssa laskettellemaan. Viettäkää se päivä vaikka ennen tai jälkeen matkan. Ymmärtäisin nyt jos se olis 50v. hääpäivä, mutta seurustelun 1v päivä. Siirrä sitä vähänä tänä vuonna ja kasva aikuiseksi!

Jos olisin miehesi niin sanoisin että vietää vaan tästä lähtienkin kaikki vuosipäivät yksinäsi, tämä on nyt loppu.



Et sitten puolisoasi päästäisi edes laskettelureissulle.

Etkö voi sen vertaa luottaa mieheesi? Tuliko mieleen että, ehkä sillä kaverilla oli loma juuri silloin ym. Tai ehkä miehesi muistikin "vuosipäivänne" ja valitsi juuri siksi matka-ajankohda siihen.