Aika pettynyt olo.. mitä mieltä te olisitte?

ennen matkalle lähtöä.

Oiskohan miehesi aika kyllästynyt sinun netissä roikkumiseen kun huomatti että tuliko jo paljon vastauksia?

että oltais iloisia jos ne lähtis joskus jonnekkin :-)

ei vaan. mutta kyllä sinä nyt vähän ylireagoit. Paha mieli saa tulla, mutta mene sitä lohtua hakeen miehen kainalosta, älä täältä. Ja se että sinulle tuli nyt paha mieli ei sitten tarkoita, että saisit pilata miehesi reissun...

Itse olen ollut mieheni kanssa reilut 17 vuotta, eikä hän lähtisi vieläkään mihinkään hääpäivämme aikoihin. En myöskään minä.



Mutta olemmekin siitä erikoinen perhe, että emme käy millään kahden viikon reissuilla kavereidemme kanssa, vaan perheen kesken. Kaverin kanssa riittää laivareissu tai joku muu vastaava.

opittu erilaisia tapoja kotoa.Herttaista että joku juhlii vielä14 yhteisen vuoden jälkeen tapaamispäivääkin, mutta ei se tarkoita että ne jotka ei sitä vietä, olisi huonommassa suhteessa. Tärkeää on, että kumpikin tietää, mitä toinen toivoo ja edes yrittää sopeutua siihen. Miehen muistille on tosin vaikea tehdä yhtään mitään - paras lääke on on alentua muistuttamaan. Parempi kuitenkin sanoa etukäteen kuin kiukutella jälkikäteen.



Me ei vietetä oikeastaan mitään juhlapäiviä paitsi lasten synttäreitä ja äitienpäivää (ja sitäkin lähinnä koska tarha pitää siitä niin suurta mekkalaa). Mä unohdan omankin syntymäpäiväni melkein aina ja hääpäivä pitää tarkistaa sormuksesta. Me vietetään spesiaalipäiviä silloin kun se tuntuu tarpeelliselta ja on aikaa järjestellä tai saadaan lapsenvahdit, ei sen mukaan mitkä numerot kalenterissa on. Miksi pitäisi juhlia juuri tiettynä päivänä, jos se ei sovi aikataluihin tai on stressaantunut tai tv:stä tulisi jotakin kivaa?

täytyy vaan tuumata, ettei sulla kovin pitkiä ja vakavia suhteita ole elämässäs aiemmin ollut, jos tuo harmittaa.



Mun mies unohtaa välillä hääpäivätkin, joskus synttärit jne, milloin minkäkin juhlapäivän. Viimeksi muuten unohdettiin molemmat hääpäivä :D (Ja se oli vasta neljäs hääpäivä meidän liitossa ;) ) Olisihan mustakin ihanaa, jos mies muistaisi hääpäivät kuin Kauniissa ja Rohkeissa ikään, mutta tärkeämpää on se, että avioelämä muuten sujuu, mies on ihana ja huomaavainen, osoittaa rakastavansa, huomioi arjen pienissä asioissa jne.



Ja toisekseen: Sulla ei oo mitään oikeutta tuntea pahaa mieltä / mustasukkaisuutta (epävarmuutta!!!!) siitä, että miehes lähtee sinkkukaverinsa kanssa laskettelemaan! Kyllä parisuhteessakin on oikeus mennä ja tehdä lomia ym. myös kavereiden kanssa, olivat ne kaverit sitten parisuhteessa tai eivät.



Sä olet kamalan epävarma teidän suhteesta, kun et tahtois miehes lähtevän laskettelemaan sinkkuystävänsä kanssa ja kun pahoitat mieles noin kovasti vuosipäivästä. Ihan aikuisten oikeasti niitä vietetään lähinnä vain amerikkalaisissa tv-sarjoissa... ;)

Tärkeää on, että kumpikin tietää, mitä toinen toivoo ja edes yrittää sopeutua siihen. Miehen muistille on tosin vaikea tehdä yhtään mitään - paras lääke on on alentua muistuttamaan. Parempi kuitenkin sanoa etukäteen kuin kiukutella jälkikäteen.

Samaa mieltä. Pikapalaveri siitä, mitkä päivät ovat kenenkin mielestä merkittäviä ja mitä viettoa toivotaan. Ja sitten puhelimen kalenteriin merkinnät ja muistutukset niistä.

Vuosijtutuista meillä juhlitaan vain synttäreitä (lasten kunnolla, aikuisten yleensä perheen parissa käymällä ulkona syömässä ja jollain pienellä lahjalla, esim. kukilla tai cd-levyllä). Muita juhlitaan kakulla, jos satutaan huomaamaan (nimpparit). Hääpäivänä skoolataan kuohuvalla, jos muistetaan. Usein ei muisteta kumpikaan...

seurustelun vuosipäivä???? yleensä toiset viettää hääpäivää ja toiset sitten ei ollenkaan.

kyllä minäkin olisin loukaantunut. Järjellä ajateltuna tietäisin että olis typerää loukkaantua tuosta mut ei ihminen tunteilleen voi mitään.

Niitä voi ruokkia tai sitten niistä voi päästää irti. Kun päästää irti "hyödyttömistä" tunteista jotka ei rakenna parisuhdetta, saa tilaisuuden tuntea jonkin muun, rakentavamman tunteen.



Tuo, ettei tunteilleen voi mitään, on yksi vaarallisimmista ja helpoimmin ihmissuhdeonglemiin jotavista uskomuksista, mitä maa päällään kantaa. Sillä periaatteella ei parisuhde kauan kestä.

Kerrot miehelle, että aiot lähteä kavereidesi kanssa viettämään tyttöjen iltaa ja aiot ottaa illasta kaiken irti ;)

epäromanttisia naisia :(



Meilläkin eka vuosipäivä edessä ja ollaan suunniteltu useita viikkoja jo ohjelmaa siihen. Näin vanhemmalla iällä sitä osaa jo kokemuksesta ajatella, että sitä huumaa voi ihan omalla toiminnallaan ylläpitää ja suhteen ja romantiikan eteen pitää tehdä töitä. Mutta pikkuvauvojen äidit eivät tietysti tätä aina muista.



Mutta komppaan joitain aikasempia: jutelkaa merkkipäivien merkityksestä ja viettäkää oikein oikein romanttinen ilta jo ennen matkaa. Ja sitten vaan seuraavina vuosina molemmille päivä vapaaksi muista velvoitteista.

Todellakin saat olla ap pettynyt ja surullinen! Ensimmäinen vuosipäivä on ihana, herttainen ja suloinen juhlapäivä, joka on syytä viettää oman puolison kanssa.



Meillä itse asiassa mies oli se, joka halusi määritellä meille "vuosipäivän" kun seurustelumme alkaminen oli pitkän prosessin tulos. ;) HÄNEN toiveistaan vietämme edelleen myös "seurustelunaloituspäivää", vaikka meillä on jo hääpäiväkin. Ei noita päiviä mitenkään erityisesti viettämällä vietetä, mutta ei kyllä tulisi mieleenkään kummallekaan lähteä jonnekin kavereiden kanssa noina päivinä. Kunhan ollaan vain yhdessä se ilta, tehdään ruokaa, käydään syömässä, syödään leivokset, käydään iltakävelyllä, käydään museossa, katsotaan telkkaria, ihan mitä vain, kunhan se vain tehdään yhdessä.



Taidan olla oudon miehen kanssa naimisissa, jos vertailee näihin vastauksiin mitä täältä on kuultu. Sääliksi käy teitä.

Saati sitten minun tai lapsien :-o Hääpäivät on unohdettu joka vuosi. Äitienpäivän muistaa kun lapset muistuttaa (koulussa puhutaan ja tehdään kortti).



Mennä vuotena mies teki mulle synttärikakun - viikon etuajassa :) Hän oli päättänyt kerrankin yllâttää oikein tosissaan ja onnistuikin. En todellakaan odottanut kermakakkua sinä päivänä. Nauroimme aivan kippurassa molemmat.



Olen vaan oppinut hyväksymään miehen sellaisena kuin hän on. Itse muistan häntä synttärinä pienellä lahjalla ja hän on tosi ilahtunut ja surkuttelee kun itsellâ on niin huono päivämääräpää. Pari vuotta sitten mies teki aloitteen että merkkaan seinäkalenteriin kaikki vuosipäivät jotka hänen pitäisi muistaa.



Miehet on vaan sellaisia. Seurustelun vuosipäivä ..... oletko varma että meis pitää samaa päivää seurustelun alkamisajankohtana?



Keskustelkaa vakavasti mitä odotatte toisiltanne moisina merkkipäivinä!

milloin miehen kanssa alettiin seurustella, joskus syyskuussa se oli.

ihan huumorilla. Mutta nykyään tietysti hääpäivä on hääpäivä. Seuraavaksi on vuorossa viidestoista sellainen. Mutta jos jotain muuta sille päivälle osuu, osaamme viettää sitä muulloinkin, ei aikuisten ihmisten elämä jostain reissusta hajoa.



Jos reissuunlähtö on muuten ok, on minusta turha siitä päivästä kiukutella. Jos sen juhlistaminen on tärkeää, tehkää se ennen tai jälkeen reissun. Ja jos siinä reissussa kaivaa joku muu juttu, esim koet, että miesystäväsi ei ole valmis sitoutumaan sinuun yhtä paljon kuin sinä häneen, niin keskustelkaa sitten siitä asiasta.

Olemme olleet naimisissa yli 12 vuotta ja yhdessä 14 vuotta, ja edelleen muistamme ainakin mainita tapaamispäivän, vaikka emme sitä erityisemmin vietäkään. Hääpäivänkin kanssa on vähän niin ja näin; joskus mennään ulos syömään, mutta joskus on oltu erossakin silloin, jos on ollut työmatkaa tms. Tapoja on monia ja ne kaikki voivat olla oikeita.



Sen sijaan kahden viikon mittainen laskettelureissu kaverin kanssa ilman puolisoa ei kuulu meidän parisuhteeseemme, eikä ole koskaan kuulunutkaan. Meillä lomat lomaillaan yhdessä ja satsataan yhteisellä vapaa-ajalla perheeseen ja parisuhteeseen. Edes näin pitkässä suhteessa en lähtisi itse edes viikoksi lomalle ilman miestäni tai lapsiani, eikä lähtisi miehenikään.

että samainen päivä on myös esikoisemme syntymäpäivä (luonnollisestikin eri vuosi ;)) Mutta muuten se olisi varmaankin jäänyt unholaan jo monena vuonna.



Enemmän olisin huolissani tuosta teidän tavasta käsitellä asioita. Eli tämä asia on sinulle tärkä mutta mies menee sohvalle makaamaan. Ei tiedä hyvää tulevaisuudessa.

Oli tosi mielenkiintoista lukea kuinka erilaisia vastauksia olen saanut.



Yhdelle kommentoijalle haluaisin kertoa että se oli vitsi minkä hän heitti av-sivustosta niistä kommenteista. Ja sen takia ajattelinkin kirjoittaa tänne kun rupesi kiinnostamaan muiden suhtautuminen tällaiseen.



Puhuimme hänen kanssaan eilen tosi myöhään ja kaikki on ok.



Kyllä hän muistaa ns. vuosipäivämme, jota kaikki eivät pidä tarpeellisena, mutta sumplittuaan ajankohtaa kaverinsa kanssa reissuun ei tajunnut sen osuvan juuri tuohon aikaan paitsi nyt kun mainitsin.



Ja kun joku mainitsi että heidän suhteeseen ei kuulu noin pitkät matkat ilman puolisoa.. niin täytyy sanoa se että ei meilläkään kuuluisi mutta suunnittelivat kyseistä matkaa jo ennen kuin varsinaisesti seurustelimme.



Kyllä mies on oikeutettu matkaan, mutta en pidä vain siitä ajatuksesta, että joudun olemaan yksin kotona noinkin pitkän ajan.



En vaadi mitään juhlimista, mutta ajatus erossa olemisesta juuri tuolloin ei tunnu kivalta. Yhdessä syömään, katsomaan leffaa tms olisi ollut sekä minun että mieheni mielessä, ellei mies olisi mennyt ns. mokaamaan (huono sanavalinta) ajankohdan suhteen.



Mielellään keskustelemme toisille paljon merkkaavista asioista, koska se on meille tärkeää, joten emme elä tasapainottomassa suhteessa tuon perusteella. Ja kuten kerroin, en ole mikään jokapäiväinen avautuja tällä palstalla, mutta kunhan nyt ensimmäistä kertaa koitin :)



Positiivisesti oon kyllä yllättynyt näinkin moneen vastaukseen, kiitos teille :)

Vielä tuosta sinkku-kaverista.... että oli ehkä hieman yliveto mainita tuo sinkkuus hänen yhteydessä. En sillä mielellä että sielä voisi tapahtua jotain ei-sallittua vaan sillä, että hänellä ei ns. ketään kotona ikävöimässä. Ainakaan tällä hetkellä :)

ja vielä sinkku kaverin kanssa. saisitko itse mennä kaverisi kanssa noin pitkäksi aikaa reissuun?

Jopa pikkulapsiaikana tehtiin niin. Miehelläni on vuosittain työhön ja harrastukseen liittyviä matkoja, jotka hän tekee usein kavereiden kanssa ja joilla mukana oleminen olisi minulle tylsää. MInä taas tarvitsen kaamosmasennuksen takia välttämättä valoloman pimeimpään aikaan talvesta, mutta mies ei tule mukaan a) koska on hyvä jonkun pitää huolta lapsestakin vaikka hän onkin jo yläasteella ja b) koska ei ole järkeä panna rahaa koko perheen matkaan vain siksi että yhdellä perheenjäsenellä on matkan tarve.



Tänä vuonna jää muuten tapaamisemme vuosipäivä matkani alle. Mies ei ole murissut yhtään.