Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Mies ei vietä aikaa lapsemme kanssa ennen kuin tämän kans voi harrastaa samoja harrastuksia :(
22.02.2012 |
Mieheni on jo kolmen vuoden ajan lupaillut että on lapsen kanssa enemmän sit kun sen kanssa voi harrastaa ilman että lapsi oikkuaa ja järjestää kohtauksia julkisilla paikoilla. Hänellä ei ole syntynyt mitään oikeaa kontaktia lapseemme, hän viettää lapsen kanssa noin kaksi tuntia viikossa siten että samalla kuitenkin tekee itse jotain muuta, kuten katsoo televisiota.
Lapsemme on terve ja hyväntuulinen ja itse käyn hänen kanssa satubaletissa ja jumpassa kerran viikossa ja teemme vaikka mitä muutakin yhdessä kuten ulkoilemme, leikimme, piirrämme ja juttelemme jne. jne. jokainen samanikäisen vanhempi tietää miten ihanassa iässä kolmevuotias on!!!
Olen yrittänyt kannustaa miestä mukaan mutta hän ärähtää lapselle heti kun lapsi toimii jotenkin "lapsellisesti" tai alkaa kysellä asioita. Mies ei jaksa selittää "itsestäänselvyyksiä", näin sanoo.
Surettaa koska tytär haluaisi olla isän kanssa joka päivä.
Mieheni käy ulkona kavereidensa kanssa joka viikonloppu, ei ryyppää tms. kuitenkaan, mutta on aina lauantain poissa ja nukkuu sunnuntaina melkein iltapäivään ja lisäksi on 3x iltaa viikossa omissa harrastuksissaan joka viikko. Lapsi oli yhdessä suunniteltu, me ollaan oltu jo vuosia yhdessä ihan hyvässä suhteessa ja meillä molemmilla on ikää jo 28 vuotta.
Mieheni väittää että kaikki hänen kaverit on sellaisia että lasten kanssa harrastetaan niiden vartuttua mutta hoiva-aika kuuluu naisille. Mun mielestä näin ei kuitenkaan ole. Ja onko reilua että mies odottaa lapsesta vain harrastuskaveria eikä ajattele mitä lapsi tarvitsee?
Kommentit (22)
Minulla ei ole lapsia, mutta tuttavien 3-vuotiaat ovat ihania :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Koska "Mä en rupee yhden ihmisen takia ajeleen"
Miksi olette vielä yhdessä?
ensimmäiset pari vuotta ehkä odotin muutosta ja miehen kasvavan hitaasti isäksi. Nyt kun aikaa kuluu niin meidän perhe-elämä tuntuu kurjalta, koska tytär ei saa kontaktia isään ja koska miehen omat menemiset ovat vain lisääntyneet. En kuitenkaan tämän asian takia haluaisi erota. ap
Onko siis niin, että sinä hoidat lasta aina ja mies viuhtoo omissa menoissaan? Eihän se noin voi mennä! Keksi itsellesi menoja ja jätä lapsi miehelle hoidettavaksi.
kuulostaa siltä, että miehellä on vielä fiksaatio siitä, millaista se hänen ja tyttären välinen laatuaika saa olla:( Eli my way tai highway. Mies odottaa, että heidän välillään voi olla juuri joku tietty sisältö, jos tyttö ei vaikka tekisi kuin hän oli ajatellut niin se olisi siinä koko homma.
Ihan oikeasti ikävää, että mies ei ymmärrä olevansa kasvattaja.
Mies on täysin väärässä siinä, että hänen suhteensa muodostuminen lapseen alkaa vasta, kun lapsi on vanhempi. Tosi ikävä juttu.
Ehkä miehen oma isä on ollut tosi etäinen ja hänellä on joku "miehen malli" mielessä, sellainen vähän ontto kuva, kuinka "pitää" toimia mutta hän ei ole koskaan tarkemmin miettinyt, mikä on hyvä juttu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ei edes silloin kun lapsen kanssa voisi harrastaa yhdessä.
viikko-viikko-asumista. Muu ei miestä opeta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
"isa" on valmis harrastamaan tyttaren kanssa, tytarta ei kiinnosta isan seura ollenkaan.
Tyttojen kehitykselle ja menestykselle elamassa isasuhde on aarettoman tarkea.
Miesparkasi.
kasvaneet niin isä enemmän heidän kanssa touhuaa ja vie harrastuksiin MUTTA on toki aina aikaa heidän kanssa vietänyt.
Meidän perhe-elämän on "pelastanut" se että olen aikalailla äitiysloman jälkeen palannut töihin ja lasten arkivastuu on ollut miehellä. On elänyt molempien lasten kanssa tavallaista arkea, jossa lasten kanssa ollaan kotona, tehdään ruokaa, hoidetaan kotihommia jne.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
isä alkoi olemaan lastensa kanssa vasta siinä vaiheessa oikeasti, kun niiden kanssa pystyi touhuamaan sen isän mieleisiä juttuja, nyt heidän esikoinen on jo teini, ja hyvät välit heillä on isänsä kanssa. Kipuilua perheessä oli paljonkin silloin, kun lapset olivat pieniä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
nykyaikana isä myös osallistuu lapsen "hoiva-aikana" lapsen elämään!
Mieheni viettää todella paljon meidän taaperoikäisenä pojan (alle 1,5 v) kanssa aikaa ja ihan vapaaehtoisesti!
Yksi ihana esimerkki on kun meidän poika on pelännyt imuria tosi paljon, joten yksi ilta kun mies oli imuroinut niin otti pojan viereensä ja yhdessä tutustuivat imurin ominaisuuksiin ja tutkivat sitä. Ei oo sen jälkeen poika pelännyt imuria :)
Toki mies odottaa jo kovasti, että poika vähän kasvaa niin saa viedä mukanaan myös autoharrastukseensa :)
Ehkä kannattaa näyttää nämä vastaukset miehellesi niin saa tietää miten oikeasti asiat ovat muissa perheissä! Miehesi taitaa olla aika vähemmistöä mielipiteensä kanssa!
tyttöä ei mukaan voi ottaa. meillä poika 5v ja tyttö 2v. mies ei harrasta oikeastaan muuta kuin lenkkeilyä yksin, mutta vie lapsia luistelemaan ja nyt ovat jo yrittäneet pelata jääkiekkoa (pienempi eli tyttö ensin on vähän aikaa luistimilla ei jaksa vielä pitkään, mutta tämän jälkeen vaihtavat tälle kengät ja pääsee mailan kanssa peliin hosumaan mukaan) purjehditaan koko perhe kesäisin tai mies lasten kanssa, uimassa käyvät uimahallissa niin isin kaa kuin yhdessä usein ja kesällä uimarannalla.
Ja pihalla voi pelata jalkapalloa, harjoitella pyöräilyä ja sählyä niin että meillä kyllä pienempikin heti ollu mukana kun vaan kävelemään päässy.
meillä ainakin pienempi aivan isin tyttö tekevät legoilla ja palapelejä, lautapelejä yhdessä jo isomman mukana. isi ei erottele sukupuolen mukaan ainakaan.
Mutta voisiko teillä esim. aloittaa sillä että tekisitte koko perheenä jotain esim. sinne uimahalliin ja siitä isi voisi sitten ottaa esim. toisen päivän vkonlopusta tyttärelle ja viedä esim. sinne uimaan tai muuta, aika harva aikuisen harrastus sellainen ettei sitä voisi kokeilla myös lasten kanssa "ei niin tosissaan" Sinähän voisit kehitellä itsellesi jonkin harrastuksen mihin menet kyseisenä päivänä yksin ja mies saisi osallistua lapsen hoitoon edes vähän
Kyllä tosiaan aika jästipää isäntä teillä, voisit näyttää sille vastauksia täältä ja huomauttaa että kyllä isit osallistuu yhtä paljon jos meinaavat myöhemminkin olla läheisissä väleissä lastensa kanssa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
jos et välitä siitä, että lapsellasi on kunnollinen isä, niin jatkat samaan malliin. Jos haluat lapsellesi isäsuhteen ja miehellesi suhteen lapseensa, niin ryhdy toimeen! Surullista on tietenkin se, että sitä joudut tässä asiassa toimimaan (siis että mies ei itse tajua), mutta sellaista se on.
Kysy mieheltäsi, että eikö hän välitä lapsestaan? Halua häneen luoda suhdetta? Jos hän vetoaa ystäviinsä, niin mitä sitten? haluaako hän itse olla se, jota lapsi kuvaa aikuisena "ei se isä koskaan halunnut viettää aikaa kanssani" "tai isi luki aina lehteä" tms. Usein miehet havahtuvat asiaan vasta ollessaan isovanhempia. Sitten lapset katsovat surullisena että eipä isä meidän kanssa viitsinyt olla, mutta on sentään lastenlasten kanssa..
Siis herättele ihan kunnolla miestäsi. Kerro, että side lapseen luodaan pienestä pitäen, että sitä ei voi yhtäkkiä vaan hypätä hyvään suhteeseen. Jos miestäsi ei kiinnosta, niin ethän sitä siihen voi oikein vaikuttaa.
Perheneuvolassa tms. voisi myös asiasta keskutella. Lisäksi "hoiva-aika" on ehkä ensimmäiset 6kk, joten sekin tekosyy on jo kaluttu.
Minusta heräät vähän myöhään, mutta kyllä voit tehdä (halutessasi) asialle jotain. Lähdet itse omiin harrastuksiin. Sovitte, että sunnuntai on vaikka isä-tytär-päivä. Jne.. Rupeat antamaan siis vastuuta miehellesi. Jos ei viitsi käydä kaupassa, niin saa sitten taikoa jostain perheelleen aterian jne..
Sanot, että hänen on pakko vähentää harrastuksia, sellaista se on. Kukaan järkevä perheellinen ihminen ei kuvittele että harrastuksiin ja muuhun omaan elämään on mahdollista käyttää 3 arki-iltaa+vkonloppu.
Kysy, että eikö miehesi halua tuntea lastaan? äläkä ole "puskurina" miehesi ja lapsenne välillä. Siis jos miehesi rupeaa ärhentelemään lapselle, niin anna hänen hoitaa tilanne loppuun. Ottamaan vastaan lapsen mielipaha jne.. Äläkä välttämättä "kannusta miestä mukaan" vaan anna heidän tehdä keskenään omia juttuja.
Lähde siis itse vaikka johonkin koko viikonlopuksi, kyllä se mies keksii keinot. Ja jos ei keksi, niin mitä ihmettä tuollaisen "toisen lapsen" kanssa olet parisuhteessa?!!?!?
ihmiset eivät keskustele esimerkiksi lapsesta ja sen kasvatuksesta ENNEN kuin lisääntyvät? Tällaisista asioista on ihan turha vinkua, jos ei ole aikaisemmin kysynyt esimerkiksi mahdollisen tulevan isän näkemyksiä kasvatukseen ja lapsen kanssa elämiseen...
Olen mies ja käytännössä pelkään pieniä lapsia, en vain osaa olla niiden kanssa. Kun ne kasvavat vähän isommiksi ja järkeviksi, niin ei ole ongelmaa.
Kolmevuotias tyttö on erittäin hankala tapaus itselleni, kun pitää jatkuvasti jännittää ja esittää hyvää aikuista. Kahdeksan vuotiaan tytön kanssa on jo paljon helpompaa, kun sen kanssa voi tapella piirretyistä ja muista asioista.
ihmiset eivät keskustele esimerkiksi lapsesta ja sen kasvatuksesta ENNEN kuin lisääntyvät? Tällaisista asioista on ihan turha vinkua, jos ei ole aikaisemmin kysynyt esimerkiksi mahdollisen tulevan isän näkemyksiä kasvatukseen ja lapsen kanssa elämiseen...
En minäkään käsitä tätä asiaa. Mieheni oli kanssa vähän sitä mieltä, ettei hän osaa olla pienten lasten kanssa.. kun vähän asiasta keskusteltiin, niin tajusi ettei naisilla ole mitään ihmeellistä geeniä, joka saisi heidät osaamaan olla pienten lasten kanssa heti. Kumpikin lähdimme siis samalta viivalta opettelemaan asiaa. Eikä sitä lasten kanssa olemista opi, kun olemalla lasten kanssa.
Olen kyllä nähnyt myös naisia, jotka eivät anna miehelle mahdollisuutta, koska he osaavat paremmin.. sitten muutaman vuoden päästä valitetaan, kun mies ei osallistu tai tee sitä tai tätä.
että aika tutustua lapseen on NYT. Miksi lapsi haluaisi tehdä jotain isän kanssa, joka ei ole ennenkään tehnyt mitään hänen kanssaan? Eikä se mies sen kummemin mitään muutosta huomaa, lapsi on lapsi vielä pitkän aikaa ja kyselee hassuja, se kuuluu lapsen elämään.
Tyttärenne ei ole enää mikään vauva, joten mihinkään hoiva-aikaan on turha vedota joko isä alkaa olla mukana hänen elämässään tai sitten hän voi yhtä hyvin poistua ovesta lopullisesti. Mitä virkaa tuollaisella isällä on? Äärimmäisen surullista.
"isa" on valmis harrastamaan tyttaren kanssa, tytarta ei kiinnosta isan seura ollenkaan.
Tyttojen kehitykselle ja menestykselle elamassa isasuhde on aarettoman tarkea.
Miesparkasi.
Surullista tietysti lapsenkin kannalta... Kyllä sitä suhdetta pitää rakentaa ihan alusta asti eikä vasta kun lapsi on tarpeaksi iso. Miten se sitten määritelläänkään...
Ja kun nuo murkkuikäisetkin on oikeasti ajatusmaailmaltaan aika kakaroita, ja kiukkuavat toisinaan ihan turhasta!
Olisiko aika perheneuvolaan miehen kanssa jotain menisitte, ap, sinne neutraalille maaperälle keskustelemaan lapsesta, lapsen kehityksestä ja kiintymyssuhteen muodostumisesta? Tsemppiä, vaikea tilanne!
Alue: Aihe vapaa
Miksi olette vielä yhdessä?