Tylsä todeta, en saanut lapsenlapsia
Vaikka itse kolme tein. Ensimmäinen on syrjäytynyt, toinen homo ja kolmas vela.
En tietenkään ole heille sanonut sanaakaan, mutta surullinen olen.
Kommentit (20)
Onneksi voit hankkia kissan tai koiran, jotka ovat helppohoitoisempia kuin pienet lapset.
Meitä on 6, ja meistä 2 on lisääntyny 😃
Vierailija kirjoitti:
No se ei ole sinun päätösvallassasi. Jotkut eivät saa edes omia lapsia vaikka haluaisivat.
Näinhän se on, ja en tosiaankaan ole sanaakaan sanonut heille aiheesta.
Ystävilläni useilla on jo monta, niin surullisuus nostaa päätään.
Ei kateus eikä katkeruus, puhdas suru.
Lapset ovat reetardeja koska olet matalasta geenialtaasta
Vierailija kirjoitti:
Onneksi voit hankkia kissan tai koiran, jotka ovat helppohoitoisempia kuin pienet lapset.
Koira on jo, mutta ei se ihan tätä tunnetta poista. Tai itse asiassa ei yhtään. Aina koiria on ollut perheessä.
Vietä aikaasi aikuisten lastesi kanssa ja nauti heidän seurastaan. Paljonko sitä nyt ihminen tarvitsee porukkaa ympärilleen.
Kukaan vanhempi ei voi olla varma siitä, että saisi lapsenlapsia. Ei voi olla varma siitäkään, että lapsi eläisi kovin pitkään. Lapsi voi kuolla ennen kuin vanhemmat pääsevät eläkkeelle.
Vierailija kirjoitti:
Lapset ovat reetardeja koska olet matalasta geenialtaasta
No ei, kaksi ovat kyllä maistereita kuten itsekin.
Vai mitä tarkoitat matalalla geenialtaalla?
Olen vain huojentunut siitä, että ei ole lapsenlapsia. Maailmantilanne on katastrofaalinen. Luonto ei kestä ja sotakiihkoa on ilmassa.
Vierailija kirjoitti:
Olet törkeä.
Siis minulle aloittajalle tämä?
Ei ole törkeää pettyä asioihin. Törkeää olisi syyttää niistä muita.
Vierailija kirjoitti:
No se ei ole sinun päätösvallassasi. Jotkut eivät saa edes omia lapsia vaikka haluaisivat.
Ja tuo tieto estää mahdollisen surun asian tiimoilta tarkalleen ottaen miten?
Vierailija kirjoitti:
No se ei ole sinun päätösvallassasi. Jotkut eivät saa edes omia lapsia vaikka haluaisivat.
Ja sitäkin saa surra.
Miten noin vanha ihminen voi olla sairaan kateellinen toisille mummoikäisille niiden lastenlapsista?
Olen hyvin iloinen ja onnellinen siitä, että veljeni on saanut lapsia. Oeln iloinen myös siitä, että olen saanut toimia kummina en lahja-automaattina mutta kummina ja sisaruksena, joka on voinut sivusta seurata lapsien kehittymistä ja varttumista. - Omaa lasta en sitä ensimmäistäkään omaa lasta en ole saanut toiveistani, yrityksistä ja pettymyksistäni ja taas ja jälleen yrittämisistä ja sen surusta ja murkautuneista haaveista ja unelmista huolimatta onnistunut saamaan vai pitäsikö sanoa, että "tekemään".
Olenkin pikkuhiljaa alkanut hyväksyöä sen, että on hyvin todennäköistä, että jään ilman omaa lasta. Olen kyllä vasta 48 vuotias, joten eihän sitä koskaan tiedä. Mutta niin raskasta ja vaikeaa on, että yritän muistuttaa itseäni siitä, että voin olla kiitollinen siitä, että sen paremmin veljeni kuin vanhempani tai kukaan muukaan kaikkein läheisimmstäni ei ole vaatinut tai pitänyt minua erityien huonona siksi, että en ole haavettani omasta lapsesta saattanut elää toteen.
Vierailija kirjoitti:
Miten noin vanha ihminen voi olla sairaan kateellinen toisille mummoikäisille niiden lastenlapsista?
Teininäkö niistä pitäisi olla kateellinen?
Ja ap puhui surusta, ei kateudesta.
Lapsia ulkomaalaisen kanssa. Ei tiedetty, että hän kantaa autismigeeniä. Kaikki lapset ovat autisteja, vaikka itselläni ei ole sitä. Onneksi heidän kaikkien diagnosoitu autismi vaatii päivittäistä runsasta laajaa musiikkiannosta. Se yhdistää meitä. En kuitenkaan odota heidän lisääntyvän.
Olen vela ja mun työpaikalla oli lähemmäs kuuskymppinen nainen joka jaksoi vängätä mulle ja eräälle toiselle työkaverille että miten yksinäisiä meistä tulee kun ei lapsia eikä lapsenlapsia, että kuka teitä käy vanhana katsomassa, hoitamassa ja blaa blaa ja että hänellä on sentään kaksi lasta.
Kävi niin että hänen molemmat lapsensa muuttivat ulkomaille, toinen johonkin Australia-Uusi Seelanti maisemiin saakka paikallisen puolison kanssa, ja toinen muistaakseni Pohjois-Kanadaan mistä löysi paikallisen puolison myös omien opiskelujensa jälkeen. Hyvä jos jaksavat matkustaa tänne eläköitynyttä äitiään katsomaan, korkeintaan kerran vuodessa kävivät paitsi raskauksien aikana. Joten katkeruutta oli tuolla naisella ilmassa niitä ulkomaisia puolisoja kohtaan ja olisi tehnyt mieli vähän lällätellä että kukas sua nyt käy katsomassa, kun meitä kehtasit mollata.
No se ei ole sinun päätösvallassasi. Jotkut eivät saa edes omia lapsia vaikka haluaisivat.