Tapahtumat

Kun kirjaudut sisään näet tässä ilmoitukset sinua kiinnostavista asioista.

Kirjaudu sisään

Muistuttakaa mua millainen on hyvä äiti.

Vierailija
21.02.2012 |

Mitä vauva tarvii.



Mitä taapero.



Oon ihan pihalla. Oon niin väsynyt että vaan tiuskin käsken komennan kiellän määrään rääyn.



Viattomille ihanille lapsilleni.



Mua ei kestä kohta kukaan, mieskään.



Tänään tuli yhtäkkiä sellainen mieleen, että ihan kuin olisin esikoista odottaessani lukenut jostain, että vauva nauttii hellistä kutitteluhetkistä, iloisista kasvoista, naurusta, loruttelusta, varpaisiin pärisyttelystä... Mun vauva on nähnyt viime viikkoina lähinnä hapanta naamaa. Se vaan tulee mukana kaikissa kotitöissä ym, istuu tuossa lonkan päällä. Miten en muka ehdi jaksa pysty leikittämään noita. Yritän, en pysty tarpeeksi. Molemmat kaipaa mua, iloista mua, loputtomasti.



Miten tän homman pitikään mennä? Mitä tässä pitikään tehdä? Miten tästä selviää?

Kommentit (4)

Vierailija
1/4 |
21.02.2012 |
Näytä aiemmat lainaukset

oletko masentunut? Koetko iloisia hetkiä muutoin kuin lasten kanssa?

Vierailija
2/4 |
21.02.2012 |
Näytä aiemmat lainaukset

ja joskus äitiys on vaan selviytymistä. Ennen siihen hyvään äitiyteen riitti että piti lapsensa hengissä, ja nyt kun se on itsestäänselvyys niin niille pitäis antaa itsestäänkin jotain. Mut onhan se paljon vaikeampaa (varsinkin väsyneenä) lorutella ja olla läsnä kuin lätkäistä ruokalautanen naaman eteen ja pitää lapsilla puhtaat vaatteet päällä. Ehkä kannattaa ajatella, että tää on nyt tätä, ja jokainen päivä on eteenpäin kohti helpompia aikoja.



Mä tein tosi väsyneenä niin, että pötkähdin iltapäivisin olkkarin lattialle. Annoin vauvan ryömiä päälläni ja esikoinen harjasi hiuksiani haarukalla, tarjoili leikkimehua ym. Hän oli tyytyväinen kun vaan oli paikoillani ja kuuntelin häntä. Oli ihanaa, sai pistää silmät kiinni ja pahantuulisuus väheni hetkessä. Sain idean täältä jossa joku äiti kertoi leikkivänsä olevansa maalle ajautunut valas, jota lasten piti hoitaa. Toimii hyvin. Sitten taas jaksaa.:)

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
3/4 |
21.02.2012 |
Näytä aiemmat lainaukset

Mä luulen, että tähän voin sanoa "been there, done that". Mä olin nimenomaan toisen lapsen saatuani (ehkä ekat kolme tai viisi kuukautta, en muista) tosi väsynyt, stressaantunut ja lähinnä päällimmäiseksi on jäänyt mieleen se, että ikinä ei ollut aikaa lapsille muuta kuin lähinnä tiuskia. Varmaan jotain muutakin tuli tehtyä, mutta kuten sanottu, aika surulliset muistot tosta ajasta. Mä suosittelisin ehkä, että laitat ruoaksi lähinnä eineksiä ja siivoukset ja muut projektit minimiin. Itselle niin hyvät yöunet kuin mahdollista (jos ei uniongelmia), eli nukkumaanmeno samaan aikaan lasten kanssa. Ja sitten koitat joka päivä ottaa muutaman kerran vaikka kymmene minuutin pätkän, että olet lastesi kanssa. Niin, että keskityt olemaan lastesi kanssa. Vähän vaikeaa aluksi, kun sen kymmenen minuutin aikana tulee mieleen miljoona asiaa, jotka pitäisi tehdä, mutta jos yrittäisit kuitenkin antaa niitten odottaa ja olla vain niitten lasten kanssa.

Vierailija
4/4 |
21.02.2012 |
Näytä aiemmat lainaukset

lähde kävelylle, kävele vaikka tien päähän ja takaisin tai korttelinympäri, kun lapset nukkuu ja mies makaa sohvalla katsomassa telkkaria.



Käy välillä jossain edes hetken. Puhu miehellesi, puhu kavereille, puhu vaikka naapurin koiralle.



Ja jokaikinen päivä tee jotain mistä itse pidät ja mikä tuo sinulle mielihyvää. Pala suklaata, lasi viiniä, hyvä kirja, potkunyrkkeily, käynti kirpputorilla ja puhu kaikille.



Tossa tilanteessa helposti unohtuu kuka on, etsi sitä aktiivisesti vaikka 3 min. päivässä, äläkä stressaa turhasta. Lapsiperheen elämä ei ole aina hienoa tai siistiä tai makeeta.



Älä suorita. Se tappaa sinut.

Kirjoita seuraavat numerot peräkkäin: yksi yksi viisi