Lue keskustelun säännöt.
Jos löydätte jostain ruuasta hiuksen...
11.03.2012 |
Otatteko hiuksen pois ja jatkatte syömistä, vai heitättekö ruuan roskiin?
Kommentit (19)
olen itse ruuan valmistanutkin niin sitten syön loppuun mutta muiden hiuksia en rupee syömään :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ja jatkan syömistä. Olen aikuinen ihminen, enkä tee pikkuasioista numeroa. Elämässä on muutakin sisältöä kun päästä lööppeihin kokin hiuksen takia. Lapsellista!
ja jatkan syömistä. Olen aikuinen ihminen, enkä tee pikkuasioista numeroa. Elämässä on muutakin sisältöä kun päästä lööppeihin kokin hiuksen takia. Lapsellista!
Tästä samaa mieltä. Jos löydän ruuasta jotain epämääräistä, niin palautan sen keittiöön ja haluan uuden. Mutta en todellakaan soittaisi asiasta lehteen, koska mitä hemmetin järkeä siinä on. Kaikkea tapahtuu vaikkei pitäisi.
Löysin myös kaupasta monta vanhentunutta lihapakettia, mutta sanoin siitä nätisti myyjälle, että käyvät lihat läpi ennenkuin joku keksii nostaa asiasta metelin. Myyjä kiitteli kovasti.
nämä pari kommentoijaa keksi että me muut soitettais lehteen?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
jatkan syömistä, ellei ole todella pitkä ja ällöttävä hius.. en kyllä muista että olisin sellaista koskaan ruuasta löytänyt.
Kun alan syömään, mulla on yleensä kamala nälkä, joten en ala heittämään ruokaa pois siksi että siitä löytyy joku pieni hiuksen pätkä.. mitäs mä sitten söisin?
olen löytänytkin joskus hiuksen ruuasta ja jatkanut syömistä. Viimeisin löytöni oli kuollut banaanikärpänen eli sellanen pienen pieni ötökkä koulun salaatissa. Nostin sen palan tarjottimelle katsastin loput ja söin kun ei muuta näkynyt enkä sairastunut :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
jos se on kenen tahansa muun kuin omani. Tulee vaan niin järkyttävän suuri ällötys ettei pysty enää. Elukan karvat sen sijaan ei haittaa yhtään.
Lapset kehitysmaissa Itkis verta ku lukis tätä
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jatkan syömistä. Ei ällötä, ellei sitten ole pitkä hius.
Mulla meni raja, kun vasta avatun kiinalaisravintolan ruoan kastikkeessa lillui kärpänen. Eka katoin, että onko toi joku vihannes ja söin ruokaa, kunnes haarukalla nostin sitä ja kärpänen. Oli kamala nälkä, mutta ton yli en päässyt. Siihen meni himo kinkkiruokaakin kohtaan. :x
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En pysty jatkamaan syömistä, vaikka hius olisi omani. Ruoka menee biojätteeseen ja loppupäivä ihanan kevyesti, kun ei ole ruokahalua.
Subin sisällä oli kerran pitkä hius, jota vain tuli ja tuli sämpylästä vetämällä. Reklamoin asiasta ja Subway sanoi korvaavansa tekemällä uuden subin. No eipä tehnyt uutta mieli, rahani olisi syömättömästä subista halunnut takaisin kun ruokahalu meni.
Mäkkäri taas ei ottanut vakavasti, kun heidän hampurilaisestaan löytyi pers-(tai kainalo-)karva. Hyvittivät vain kyseisen hampurilaisen hinnan, vaikka molemmilta (syömässä oli kaksi henkilöä) meni ruokahalu saman tien, ranskalaiset ja juomatkin jäivät. Yök.
Varmaan on niitäkin ihmisiä, jotka yrittää karvoilla ja hiuksilla saada ensin syötyä osan ruuasta ja sitten vasta rahat takaisin. Meillä oli kuitenkin ihan alussa nuo ateriat, joten eipä tullut hyödyttyä mitenkään. Olisi vain toivonut, että Mäkkäri olisi ymmärtänyt, että perskarvasta pitää antaa rahat takaisin koko ateriasta, ja seuralaisen ateriasta myös, kun lähes koskemattomia olivat.
En söisi vaikka olisi oma hius. Jos sieltä löytyis vaik naula, jatkaisin syömistä mut kaikki hiukset ja eläinten karvat ällöttää niin paljon että ruokahalu menee.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Uskottelen itselleni että se on omani, ja jatkuvasti niitä kyllä sapuskasta löytyykin, joten jatkan syömistä.
Ennen aloin kakomaan jos ruoassani oli hius (ei omani) vaan yleensä äitini jolla oli pitkät punaisen oranssit hiukset. Enhän mä sille mitään voi et heti tulee kakomisrefleksi (varsinkin kun hänellä oli todella pitkät punaiset hiukset) ja hän sitten raivosi ym "kun mikään ei teille teineille kelpaa mitä mä teen!!!" no joo-o, mut pitäisit pitkät hiuksesi kiinni? Hän ei pidä hiuksiaan kiinni edelleenkään vaikka mun teini-ajoista on jo aikaa ja edelleen jos käyn heillä ja syön vaikka hänen tekemäänsä pullaa, ruokaa, niin syynään tarkasti ennen kuin alan syömään ettei sitten raivota kun kerron asiallisesti että ruoassa oli hius. Nykyään ei tuu tota kakomisrefleksiä onneks.
Kerran oli kaupasta vieraille ostamassani hiuksessa sellainen pitkä tuppo hiuksia joka oli tosi ällöttävä löytö. Siellä leipomossa kun vein sen pitkon ja kuitin vaan naurettiin ja todettiin "no sellaista vaan nyt sattuu joskus" just.
Kyllä ällöttää niin hitosti kun se hius tulee suuhun kun muka nautiskellen luulee syövänsä (oli se sitten oma tai jonkun muun). Se tuntuu niin ällöttävältä! Ja ällöttää jos ruoassa jonkun muun hius, hyi tiedä mikä rasvainen ja hilseinen onkaan. Kyllä siinä ruokahalu menee.
Vierailija kirjoitti:
En pysty jatkamaan syömistä, vaikka hius olisi omani. Ruoka menee biojätteeseen ja loppupäivä ihanan kevyesti, kun ei ole ruokahalua.
Subin sisällä oli kerran pitkä hius, jota vain tuli ja tuli sämpylästä vetämällä. Reklamoin asiasta ja Subway sanoi korvaavansa tekemällä uuden subin. No eipä tehnyt uutta mieli, rahani olisi syömättömästä subista halunnut takaisin kun ruokahalu meni.
Mäkkäri taas ei ottanut vakavasti, kun heidän hampurilaisestaan löytyi pers-(tai kainalo-)karva. Hyvittivät vain kyseisen hampurilaisen hinnan, vaikka molemmilta (syömässä oli kaksi henkilöä) meni ruokahalu saman tien, ranskalaiset ja juomatkin jäivät. Yök.
Varmaan on niitäkin ihmisiä, jotka yrittää karvoilla ja hiuksilla saada ensin syötyä osan ruuasta ja sitten vasta rahat takaisin. Meillä oli kuitenkin ihan alussa nuo ateriat, joten eipä tullut hyödyttyä mitenkään. Olisi vain toivonut, että Mäkkäri olisi ymmärtänyt, että perskarvasta pitää antaa rahat takaisin koko ateriasta, ja seuralaisen ateriasta myös, kun lähes koskemattomia olivat.
Tarjoilija hyssyttelee ja sanoo että olkaa hiljaa, muuten kaikki haluavat samanlaisen.
Hyi, kyllä en voisi syödä loppuun vaikka olisi oma hius.
Jos olen vaikka itse tehnyt ruuan, ja oletan hiuksen olevan omani, niin otan hiuksen pois ja jatkan syömistä.