Mikä on se "kriittinen" ero siinä, onko lapsi kaksi- vai kolmivuotias aloittaessaan hoidon?

ja kolmevuotias 3/4-päiväisenä. Neljävuotias mielellään 3/4-päiväisenä, mutta jos olisi aivan pakko laittaa, niin myös kokopäiväisenä.



Eikö voitaisi kehitellä uusia hyviä vaihtoehtoja järjestää lastenhoito laadukkaasti?

Kertoo myös kuka kiusaa ja mikä itkettää.

2-vuotiaalla yleensä menossa uudelleen lähentymisen kausi vanhempaansa (äitiä) kohtaan ja uusiin ihmisiin ja paikkoihin tutustuminen saattaa tuntua lapsesta pelottavalta. 2-vuotias on hankala ikä aloittaa esim. päivähoito, lapsella useimmiten tässä iässä eroahdistus kasvaa. 2-vuotias ei vielä leiki muiden kanssa vaan toisten rinnalla omaa leikkiään. Näin ollen lapsen "sosiaalistaminen" ei ole vielä tarpeellista. 2-vuotiaan hankala ilmaista vielä itseään, moni vasta opettelee puhumaan sanoja/lauseita.



3-vuotias (leikki-ikäinen) alkaa hakeutua jo toisten lasten seuraan, vaikkakin leikkiminen voi edelleen tapahtua rinnakkain, mutta pikku hiljaa leikkimiseen tulee yhteisöllisyyttä.



Täällä ap:lle hyvä linkki 2-3-vuotiaan lapsen elämää ymmärtääksesi (erityisesti kohta "Persoonallisuuden ja tunne-elämän kehitys"):



http://www.mll.fi/vanhempainnetti/tietokulma/kasvu_ja_kehitys/2_3-vuoti…

noita alle 3 vuotiaita lapsia, joita minulla on hoidossa. 9 tuntia ovat päivässä hoidossa.. pitkiä päiviä. Tulevat aamulla väsyneinä hoitoon. Aamupäivät ovat väsyneitä ja itkuisia. Kaipaavat äitiään, enkä minä voi mitenkään korvata sitä omaa äitiä, vaikka kuinka sylittelen ja lohdutan. Kotona on alle 3 vuotiaan paikka.

Omista lapsistani olen huomannut juuri tuon, että leikit toisten kanssa alkavat sujua juuri vasta 3-vuotiaana. Myös perhepäivähoitajana olen huomannut tämän omista hoitolapsistani. Uskoisitte vain Liisa Keltinkangas -Järvistä!

On, että lapsen kehitys on kaksivuotiaaana huimaa, meidän esikoinen ei puhunut juuri mitään ennen kahta vuotta, mutta sitten puolessa vuodessa alkoi puhua kuin papupata. Muutenkin ymmärrys kasvanut, eli ei enää jäisi varmaan itkemään jos laitettaisiin hoitoon, toisinkuin 1v.7kk jolloin änet pp-hoitoon veimme. Se oli minusta liian aikaisin, ja kaksivuotiaskin on ainakin meidän tapauksessa kovin pieni vielä. 2,5-v. Voisi olla meidän lapselle sopiva aika, jos näin jälkikäteen saisi muutettua tilannetta.

tietenkään tapahdu mitään simsalabim-muutosta - ei noita rajanvetoja niin tarkkaan voi vetää. Joku lapsi voi olla "valmis" päivähoitoon 2,5-vuotiaana, siinä kun jollekin tekee tiukkaa vielä kolmivuotiaanakin. Paljon riippuu myös hoitopaikasta ja vanhemmista, hoitopäivien pituudesta jne.



t. perhepäivähoitaja myös

Kun mamma haluaa lököillä kotiverrareissa sohvanpohjalla vielä kolmannenkin vuoden niin löpistään kaikkea soopaa kiintymyssuhteista ja herkkyyskausista. Huoh näitä.

jääneet mihinkään hoitoon, paitsi isovanhemmille, 2-vuotiaina. 3,5-vuotiaina sen sijaan ovat mielihyvin jääneet hoitoon vähäksi aikaa. Omat lapseni siis kotihoidettuja. Lastenhoito on ollut satunnaista kerrallaan 2-3 tuntia

Koittakaa nyt ymmärtää että PIENET LAPSET on omissa ryhmissään, ne on pienempiä ja niissä on enempi hoitajia. Hoito tälläisessä ryhmässä maksaa kunnalle enempi kuin mitä hoito isojen ryhmässä maksaa!



On siis puhe rahasta. Jos äiti on kotona niin siitä ei makseta äidille mitään tukea, on vaan oikeus siihen työpaikan pysyvyyteen. Kotihoidontuen saa vaikka lapsi menisi yksityiselle tai joku sukulainen/tuttusi hoitaa lapsia, eli lapsi ei ole kunnallisessa hoidossa.



Joko menis jakeluun?

joka tuuppasi lapsensa pk:hon jo 1,3-vuotiaana osa-aikaisesti. Kaikki on sujunut alusta asti oikein hyvin. Välillä stressi purkautuu hoitopäivän jälkeen hetkellisenä kiukutteluna, mutta yleisesti ottaen meillä on iloinen ja toimelias lapsi, joka juoksee aamulla iloissaan hoitajiensa syliin.

Olemme panostaneet rauhalliseen kotielämään iltaisin ja viikonloppuisin. Myös hoitopäivän pituus on lähes aina alle 8 tuntia. Jos paljon vähemmän, joskus vähän enemmän.

2-vuotiaana (tasan) päivähoidon aloittanut sopeutui sinne paremmin kuin kolmivuotiaina tai yli päivähoidon aloittaneet.



t. neljän äiti

Kotona on alle 3 vuotiaan paikka.

Ei vaikka vanhemmat sitä kuinka haluaisivat. Ei nykyelämän kustannuksilla esim. talolaina, ruuan järjettömät hinnat, bensa, lääkärit sun muut olla työelämästä pois kolmea vuotta! Ensimmäinen lapsemme meni hoitoon 2-vuotiaana ja tämä seuraava menee hoitoon luultavasti 1,5-vuotiaana, koska nyt meillä on talolaina maksettavana. Yritän jotenkin selviytyä edes tuon 1,5 vuotta. Koskaan ei saa syyllistää vanhempia siitä, etteivät he pysty hoitamaan lasta 3 vuotta kotona!

olemisesta ja on jo taitavampi puuhailemaan. Lapsi kehittyy tosi paljon kahdesta kolmeen, saattaa olla jo vaipaton. Tietysti on yksilöllisiä eroja. 3.vuotiaasta voi olla tosi kivaa, kun pääsee toisten lasten joukkoon puuhaamaan, 2-v.llä ei vielä ole välttämättä kovin suurta tarvetta tälle tai ainakin tarve on selvästi pienempi ja tarve kotihoitoon on suurempi. Tietty esikoinen saattaa aiemmin kaivata kotoa pois muitten seuraan.



Sitten on myös herkkiä lapsia, joille päiväkoti on liikaa tosi pitkälle jopa yli 4vuotiaaksi.

Kotona on alle 3 vuotiaan paikka.

Ei . Koskaan ei saa syyllistää vanhempia siitä, etteivät he pysty hoitamaan lasta 3 vuotta kotona!

Mikään ei ole hyvä syy viedä alle 3v hoitoon. Palstamammojen mielestä kukan tahansa pystyy olemaan sen 3v kotona. Jos on puolisollapienet tulot, saa hoitolisän. Jos puolisolla on suuret tulot, hän pystyy elättämään perheen ilman lisiä. Jos kotiin jäävällä on pienet tulot, ei hänen kannata mennä töihin, koska palkasta ei jää työmatkojen ph-kulujen jälkeen mitään käteen. Jos taa son suuret tulot, on pystynyt säästämään töissä ollessaan, jotta voi olla 3v kotona.

Katsos, näin yksinkertaista se on täällä. Kaikki hoitoon viennin syyt ovat tekosyitä. Kaikki voi olla kotona.

No 3v osaa jo paljon paremmin ilmaista itseään, kertoo onko pissa, jano nälkä jne.Kertoo myös kuka kiusaa ja mikä itkettää.

ei osannut ilmaista itseään. Hänellä todettiin puheenymmärryksen viivästymä ja vuotta myöhemmin asperger.

Arvatkaa, mitä suositeltiin hoidoksi? Päiväkotia! Ja sinne hänet vein, vaikka olin 1½v:n kanssa kotona ja odotin kolmatta.

Kotona on alle 3 vuotiaan paikka.

Ei vaikka vanhemmat sitä kuinka haluaisivat. Ei nykyelämän kustannuksilla esim. talolaina, ruuan järjettömät hinnat, bensa, lääkärit sun muut olla työelämästä pois kolmea vuotta! Ensimmäinen lapsemme meni hoitoon 2-vuotiaana ja tämä seuraava menee hoitoon luultavasti 1,5-vuotiaana, koska nyt meillä on talolaina maksettavana. Yritän jotenkin selviytyä edes tuon 1,5 vuotta. Koskaan ei saa syyllistää vanhempia siitä, etteivät he pysty hoitamaan lasta 3 vuotta kotona!

Kun suhteuttaa menot tuloihin, niin on mahdollista. Nykyään vaan on vallalla käsitys, että kaikkien pitää asua uudessa hienosti kalustetussa omakotitalossa, autot oltava vimosen päälle jne. Vähän kun tinkii vaatimuksista sen ajan kun lapset on pieniä, niin kyllä onnistuu kotihoito 3-vuotiaaksi. Varsinkin silloin, kun perheessä on kaksi aikuista ja kummallakin vakituinen työsuhde, eli on paikka mihin palata hoitovapaan jälkeen. Ja sen kotonaoloajan voi myös jakaa. Ei äidin tarvitse pitää koko hoitovaapaata, isä voi hyvin pitää esim. viimeisen vuoden.

Menee hiukan ohi, mutta pakko kommentoida, kun en ymmärrä missä pumpulissa ne äidit lapsiaan kasvattavat, jotka ovat sitä mieltä, että alle 2-vuotiaat ovat liian pieniä tarhaan. Siihen asti, kun lapsi vielä syö rintamaitoa, on tietysti järkevää että äiti hoitaa lasta, mutta sen jälkeen on ihan perheestä itsestään kiinni, miten hoito järjestetään.



Kyllä normaali vähän yli yksivuotias osaa jo kävellä, syödä itse (ainakin auttavasti) lusikalla ja jutella sen verran, että päivän kulusta voi kysellä tarhapäivän jälkeen. Se on vähän vanhemmista itsestäänkin kiinni, kuinka pitkään ja paljon tehdään asioita lapsen puolesta siksi, että lapsi "on vielä niin pieni".



Iltaisin ja viikonloppuisin voi kyllä viettää aikaa sitten lasten kanssa ja tehdä yhdessä kaikkea mukavaa - suuri osa arkipäivästä (niin tarhassa kuin kotonakin) menee kuitenkin ihan normaaleissa "pakollisissa" puuhissa, kuten ruokailemisessa, nukkumisessa ja ulkoilussa, joihin ei tarvita välttämättä juuri sitä omaa äitiä avuksi.

Alle 3-vuotiaat ovat niitä lapsia jotka odottavat päiväkodin portilla äitiään jo pari tuntia ennen hakua. Aina kun joku hahmo ilmestyy näköpiiriin, heidän toivo herää ja sitten kun tajuavat että oli väärä äiti niin pettyvät. Siellä niitä on aina 2-3 lasta portilla kun haen omaa 4-vuotiasta lastani. Säälittää ne pikkuiset siellä niin että tekisi mieli ottaa mukaan. Hoitajat yrittävät vähän väliä keksiä niille leikkejä ja muuta puuhaa mutta parinminuutin päästä seisovat taas portilla, tumput suorina eiväkä mitenkään kommunikoi edes toistensa kanssa :(.

Alle 3-vuotiaat ovat niitä lapsia jotka odottavat päiväkodin portilla äitiään jo pari tuntia ennen hakua. Aina kun joku hahmo ilmestyy näköpiiriin, heidän toivo herää ja sitten kun tajuavat että oli väärä äiti niin pettyvät. Siellä niitä on aina 2-3 lasta portilla kun haen omaa 4-vuotiasta lastani. Säälittää ne pikkuiset siellä niin että tekisi mieli ottaa mukaan. Hoitajat yrittävät vähän väliä keksiä niille leikkejä ja muuta puuhaa mutta parinminuutin päästä seisovat taas portilla, tumput suorina eiväkä mitenkään kommunikoi edes toistensa kanssa :(.

Jos nuo olisi laitettu päivähoitoon jo alle yksivuotiaina, olisivat tottuneet vaihtuviin hoitajiin eivätkä tekisi itsestään niin suurta numeroa.