Mitä ennen tehtiin sunnuntaisin? Kun ei ollut nettiä eikä mikään paikka auki paitsi ehkä uimahalli.

Ulkoiltiin, luettiin, käytiin kylässä, pestiin pyykkiä ja otettiin päikkärit.

Käytiin kirkossa kuuntelemassa jumalanpalvelusta. Kyläiltiin.

Nuorena vetelehdittiin kavereiden kanssa joko ulkona tai jossain kahvilassa, jotka olivat auki sunnuntaisinkin. Ei sunnuntain vietot kovin ole neljässä vuosikymmenessä muuttunut. Kaverit vain ovat vaihtuneet puolisoon.

Nussittiin

Vierailija kirjoitti:

Ulkoiltiin, luettiin, käytiin kylässä, pestiin pyykkiä ja otettiin päikkärit.

Muistan lapsuudesta sen ihanan rauhallisuuden mikä sunnuntaisin oli kun kaikki paikat kiinni. Ei ollut niin paljon varmasti työuupuneitakaan kun vuorotöitä oli selvästi vähemmän ja perheaikaa enemmän.

Ryypättiin ja naitiin?

Vierailija kirjoitti:

Nussittiin

Ja käytiin paskalla💩

Ulkoiltiin ja oltiin kavereiden kanssa.

Ulkoiltiin, luettiin, katsottiin tv:tä. Laitettiin ruokaa yhdessä ja syötiin vähän pidemmän kaavan mukaan. Ehkä käytiin (mummolassa tai muilla sukulaisilla) kylässä. 

Ei tehty mitään. Ankeiltiin kotona tulevaa maanantaita. Tylsiä päiviä oli. 

Stressattiin tulevasta viikosta. Inhottiin kodin painostavaa tunnelmaa.

Nukuttiin putkään, luettiin paperi hesaria, ulkoiltiin, kuunneltiin klassista musiikkia. Yleistä rentoilua ilman hötkyilyä ja ulkopuolisia ärsykkeitä.

Ihan samoja asioita kun nytkin. 

Lapsena kyläilin sunnuntait kaverilla. Vanhemmat oli töissä joka päivä, kun lehmät ei pidä vapaapäiviä.

Vierailija kirjoitti:

Ulkoiltiin, luettiin, käytiin kylässä, pestiin pyykkiä ja otettiin päikkärit.

#naisenelämää

Vierailija kirjoitti:

Ei tehty mitään. Ankeiltiin kotona tulevaa maanantaita. Tylsiä päiviä oli. 

Tuota se oli. Saatoin lukea kirjaa tai katsoin telkkaria. Tylsää ja ankeaa koska jo silloin maanantai pilasi sunnuntain. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ulkoiltiin, luettiin, käytiin kylässä, pestiin pyykkiä ja otettiin päikkärit.

Muistan lapsuudesta sen ihanan rauhallisuuden mikä sunnuntaisin oli kun kaikki paikat kiinni. Ei ollut niin paljon varmasti työuupuneitakaan kun vuorotöitä oli selvästi vähemmän ja perheaikaa enemmän.

Työuupuneita oli, mutta eivät tienneet siitä. Oikeasti oli hirveä stressi että muistaa lauantaina ostaa kaiken, viikonloppu meni tehdessä kotitöitä, niin kuin lomatkin. 

Rauhallisempaa oli. Ei se tuntunut tylsälle. Se oli sellainen lepopäivä, joka kuului normaaliin elämään. Jotkut useamman päivän juhlapyhät oli välillä tylsiä, kun esim. jouluaattona ja joulupäivänä ei saanut tavata kavereita. 

Sunnuntaisin nukuttiin pitkään ja syötiin aamiainen rauhassa. Luettiin kirjoja, pelailtiin tai piirrettiin jms. Ulkoiltiin ja ehkä kyläiltiin tai sitten meille tuli kavereita tai vieraita. Sunnuntaisin syötiin myös aina vähän parempi päivällinen, tai leivottiin. Kaupat ei olleet auki sunnuntaisin, lähikiskakin aukesi myöhemmin ja oli vain muutaman tunnin auki. Välillä sunnuntaisin oli tosi tylsääkin, varsinkin jos ulkoilukelit oli huonoja.

Se oli selkeästi päivä, jolloin oli  oltava oma-aloitteinen ja ajateltava luovasti jotakin tekemistä. Jos teki mieli vain löhötä, niin löhöttiin. Jos koki tarvetta puuhata ja suorittaa tehtiin sitten jotakin sellaista. Sunnuntaille jätettiin viikon rästitöitä, mutta myös ymmärrettiin levon ja rentoutumisen mahdollisuus. Nyt sitä itsensä kohtaamista voi paeta samalla tavalla kuin arkenakin.