Onko sunnuntai sujunut hyvin?
Täällä kerrostalossa on saatu jälleen kuulla päihdekäyttäjän luukusta jatkuvaa talon toisen asukkaan herjaamista. Mutta tuo päihdetyyppihän onkin sitä lajia johon ei mikään tehoa. Se vaikka pahoinpitelee, eikä siitäkään seuraa loppua tyypin touhuun.
Varsinais-Suomi. Tyyppi kuuluu siihen sakkiin joka sekoilee kauppatorin ympäristössä ja tuo sitä porukkaa kämpilleenkin.
Mikä mahdollistaa tyypin touhut? Suku ja yhteiskunta joka huolehtii jopa tyypin huoltajan työstä ja valitettavasti huonolla menestyksellä. Mutta tyypillä on lokoisat oltavat noilla spekseillä!
Onks herjatulla naapurilla jotain mitä tyypillä ei oo!
Kommentit (5)
Päivä meni pilalle koska heräsin. Nyt odotan iltaa että pääsen takaisin nukkumaan.
Vierailija kirjoitti:
Oikein miellyttävästi, kiitos kysymästä. Sunnuntait ovat meillä yleensä varsin kiireettömiä, sillä arjen velvollisuudet on järjestetty niin, etteivät ne pääse häiritsemään viikonlopun rauhaa. Aamu alkoi vastajauhetusta jamaikalaisesta Blue Mountain -kahvista, tuoreista brioche-sämpylöistä, 36 kuukautta kypsytetystä Comtésta sekä muutamasta siivusta aidosta Culatello di Zibellosta. Lisäksi tarjolla oli Pata Negra Bellotaa, jota tuomme tavallisesti Espanjasta hieman suurempia määriä kerrallaan. Tavallisia markettileikkeleitä emme ole oikeastaan vuosiin käyttäneet.
Aamiaisen jälkeen kävimme hieman jaloittelemassa ja poikkesimme samalla katsomaan erästä kiinnostavaa taidehankintaa. Lounaaksi valmistimme kevyesti paistettua wagyu A5 -ulkofileetä, jonka seuraksi avasimme kellarista vuoden 2005 Château Margaux’n. Ei ehkä aivan optimaalinen vuosikerta, mutta tavalliseen sunnuntailounaaseen täysin kelvollinen.
Iltapäivä on kulunut takkatulen ääressä musiikkia kuunnellen ja ensi kevään Toscanan-matkaa suunnitellen. Illalla ajattelimme syödä vielä hieman bresaola della Valtellinaa, hanhenmaksaterriiniä ja muutaman Gillardeau-osterin, jos nyt ylipäätään tulee nälkä.
Kaiken kaikkiaan siis aivan tavallinen, vaatimaton sunnuntai. En oikein ymmärrä, miksi viikonlopuista pitäisi tehdä mitään erityistä numeroa. Mielestäni elämänlaadun pitäisi olla sen verran tasainen, ettei sunnuntai juuri eroa tiistaista.
Oikeen hyvä mutta tosta puuttui aamullinen sukupuoliyhdyntä hyvin nukutun yön jälkeen.
On. Olen levännyt. Kohta alan tekemään poronkäristystä,
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oikein miellyttävästi, kiitos kysymästä. Sunnuntait ovat meillä yleensä varsin kiireettömiä, sillä arjen velvollisuudet on järjestetty niin, etteivät ne pääse häiritsemään viikonlopun rauhaa. Aamu alkoi vastajauhetusta jamaikalaisesta Blue Mountain -kahvista, tuoreista brioche-sämpylöistä, 36 kuukautta kypsytetystä Comtésta sekä muutamasta siivusta aidosta Culatello di Zibellosta. Lisäksi tarjolla oli Pata Negra Bellotaa, jota tuomme tavallisesti Espanjasta hieman suurempia määriä kerrallaan. Tavallisia markettileikkeleitä emme ole oikeastaan vuosiin käyttäneet.
Aamiaisen jälkeen kävimme hieman jaloittelemassa ja poikkesimme samalla katsomaan erästä kiinnostavaa taidehankintaa. Lounaaksi valmistimme kevyesti paistettua wagyu A5 -ulkofileetä, jonka seuraksi avasimme kellarista vuoden 2005 Château Margaux’n. Ei ehkä aivan optimaalinen vuosikerta, mutta tavalliseen sunnuntailounaaseen täysin kelvollinen.
Iltapäivä on kulunut takkatulen ääressä musiikkia kuunnellen ja ensi kevään Toscanan-matkaa suunnitellen. Illalla ajattelimme syödä vielä hieman bresaola della Valtellinaa, hanhenmaksaterriiniä ja muutaman Gillardeau-osterin, jos nyt ylipäätään tulee nälkä.
Kaiken kaikkiaan siis aivan tavallinen, vaatimaton sunnuntai. En oikein ymmärrä, miksi viikonlopuista pitäisi tehdä mitään erityistä numeroa. Mielestäni elämänlaadun pitäisi olla sen verran tasainen, ettei sunnuntai juuri eroa tiistaista.
Oikeen hyvä mutta tosta puuttui aamullinen sukupuoliyhdyntä hyvin nukutun yön jälkeen.
Sunnuntaiaamumme alkoi suorastaan syntisen ihanasti, kun rakas aviomieheni Göran kietoi vahvat käsivartensa ympärilleni egyptinpuuvillaisissa lakanoissamme. Hänen paljas, lämmin vartalonsa painautui omaani vasten, ja viipyilevät suudelmat niskallani saivat minut unohtamaan niin ajan kuin sovinnaisuudenkin. Seurasi pitkä, kiihkeä ja nautinnollinen rakasteluhetki, jonka jälkeen makasimme vielä sylikkäin, hengästyneinä ja autuaan onnellisina. Göran hyväili kiveksiäni, silitti poskeani ja kuiskasi ruotsiksi jotakin niin tuhmaa, että punastun vieläkin sitä muistellessani.
Lopulta nousimme nauttimaan Krug Grande Cuvéeta, Beluga-kaviaaria ja Culatello di Zibelloa. Göran istui vastapäätäni silkkisessä aamutakissaan, hiukset viehättävästi sekaisin ja katseessaan lupaus iltapäivän uusista nautinnoista.
Oikein miellyttävästi, kiitos kysymästä. Sunnuntait ovat meillä yleensä varsin kiireettömiä, sillä arjen velvollisuudet on järjestetty niin, etteivät ne pääse häiritsemään viikonlopun rauhaa. Aamu alkoi vastajauhetusta jamaikalaisesta Blue Mountain -kahvista, tuoreista brioche-sämpylöistä, 36 kuukautta kypsytetystä Comtésta sekä muutamasta siivusta aidosta Culatello di Zibellosta. Lisäksi tarjolla oli Pata Negra Bellotaa, jota tuomme tavallisesti Espanjasta hieman suurempia määriä kerrallaan. Tavallisia markettileikkeleitä emme ole oikeastaan vuosiin käyttäneet.
Aamiaisen jälkeen kävimme hieman jaloittelemassa ja poikkesimme samalla katsomaan erästä kiinnostavaa taidehankintaa. Lounaaksi valmistimme kevyesti paistettua wagyu A5 -ulkofileetä, jonka seuraksi avasimme kellarista vuoden 2005 Château Margaux’n. Ei ehkä aivan optimaalinen vuosikerta, mutta tavalliseen sunnuntailounaaseen täysin kelvollinen.
Iltapäivä on kulunut takkatulen ääressä musiikkia kuunnellen ja ensi kevään Toscanan-matkaa suunnitellen. Illalla ajattelimme syödä vielä hieman bresaola della Valtellinaa, hanhenmaksaterriiniä ja muutaman Gillardeau-osterin, jos nyt ylipäätään tulee nälkä.
Kaiken kaikkiaan siis aivan tavallinen, vaatimaton sunnuntai. En oikein ymmärrä, miksi viikonlopuista pitäisi tehdä mitään erityistä numeroa. Mielestäni elämänlaadun pitäisi olla sen verran tasainen, ettei sunnuntai juuri eroa tiistaista.