Koetteko syvää yksinäisyyttä vaikka ympärillä ihmisiä koko ajan?
Itse käyn toimistolla, teen yhteistyötä todella tiiviisti kollegoiden kanssa. Asiakkaat, yhteistyökumppanit, olemme todella tiiviisti yhteyksissä koko ajan. Käyn kaksi kertaa viikossa joukkueurheilemassa + käymme pelikavereiden kanssa kaljalla joka tapahtuman jälkeen. Tuntuu että kaiken ylijäävän vapaa-ajan vietän puolisoni kanssa.
Ja tästä kaikesta huolimatta alan olla totaalisen tympääntynyt jokaiseen ympäristöön näistä. Olen hyvännäköinen, hauska, diippi ja menevä tyyppi eikä silti kukaan koskaan kysy kuulumisia ja jos oma-alotteisesti kerron, niin hyvin harva oikeasti kuuntelee. Onko muita kenen elämä samanlaista?
Kommentit (5)
En koe. Sitä ihminen saa mitä muille antaa: antakaa muille ne hyvät huomenet ja hymyt, katsokaa niitä silmiin ja ottakaa vastaan aurinkoinen palaute. Toimivasta vuorovaikutuksesta on itse vastuussa.
Sulkeutuneet, passiiviset ihmiset on ypöyksin. Ne, jotka miettivät itseään 24/7 pää perseessä.
Parempaa perjantaita ja ihmiskontakteja!
Hmm, onko sinulla olo että ihmisten ja itsesi välillä on kuin jokin "lasiseinä" tai "voimakenttä" joka estää aidon yhteyden? Se voi johtua traumoista ja vanhentuneista lapsuuden selviytymiskeinoista ja kiintymyssuhteen ongelmista. Itselläni on tuollaista, mutta se on alkanut muuttua parempaan kovalla itsetutkiskelun työllä. Suosittelen perehtymään Carl Jungiin ja stooalaisiin opetuksiin.
Siksi moni ei hakeudu eri paikkoihin, kun tietää tuon etukäteen. Osa kokee kaksin olevan jonkun paikalla, kun juttelee, jos toinen on tiedostava. Usea vain säheltää ja meluaa.
Vierailija kirjoitti:
En koe. Sitä ihminen saa mitä muille antaa: antakaa muille ne hyvät huomenet ja hymyt, katsokaa niitä silmiin ja ottakaa vastaan aurinkoinen palaute. Toimivasta vuorovaikutuksesta on itse vastuussa.
Sulkeutuneet, passiiviset ihmiset on ypöyksin. Ne, jotka miettivät itseään 24/7 pää perseessä.
Parempaa perjantaita ja ihmiskontakteja!
Tuo oli niin metsään mennyt kommentti kuin olla ja voi. Minun oman tiimin jäsenet työpaikalla olisivat etätöissä suunnilleen vuoden jokaisena päivänä jos saisivat itse päättää. Etätöissä ollessaan eivät koskaan soittele, vaikka töiden puolestakin syytä olisi ja usein. Näpyttelevät vaan niitä viestejään ja pitävät omaa työyhteisöä lähtökohtaisesti yhdentekevänä. Ei tällaisiin ihmisiin ole mitään keinoja saada heitä lämpiämään miellyttävämpään yhdessätekemiseen.
Joo jos kukaan ei kysy kuulumisia ja halua jutella.