Vaikea äitisuhde ja hallitseva äiti :(

Seuraavassa Meidän Perhe-lehden sivuilta lainattu tekstin pätkä:



Katkaise jo napanuora!



- Aikuinen nainen voi vaihtaa hyvällä omatunnolla tyttären roolin rajoja asettavan aikuisen rooliin. Ehjään naiseuteen kuuluu, että nainen irrottautuu jossain vaiheessa elämäänsä vanhempiensa otteesta ja tekee ajan myötä sisäisen sovinnon vanhempiensa kanssa.



- Kun vuosikymmeniä marttyyriasennetta kantanut äiti syyllistää, sen voi antaa mennä toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos, oli viesti miten loukkaava tahansa.



- Tosiasia on, että jos ihmisellä on jo aikuisia lapsia, hänen persoonallisuutensa ei enää muutu kovinkaan paljoa. Jos äiti on elänyt marttyyriasenteensa kanssa vuosikymmeniä, hän todennäköisesti elää sen kanssa loppuelämänsä – ellei hänen elämässään tapahdu todella radikaalia herätystä. Jos tytär huomauttelee marttyyriasenteesta, äiti ainoastaan loukkaantuu.



- On tärkeää, ettei tytär anna äidin hallita elämäänsä. Tytär päättää itse omasta elämästään ja tekee vapaasti kaikki elämänsä ratkaisut. Tyttärellä ei pitäisi olla tunnetta, että hän tekee aina kaiken väärin.



- Äitiä kohtaan pitää uskaltaa tuntea tarvittaessa myös vihaa. Isää kohtaan tunnettu viha uskalletaan useimmiten myöntää, mutta äitiä ei ole lupa vihata. Yksi tapa työstää vihaa ja lapsuuden kipeitä kokemuksia on

vihakirjeen kirjoittaminen. Siihen kirjoitetaan kaikki ne asiat, jotka äitisuhteessa hiertävät. Kirjettä ei kuitenkaan kannattaa lähettää, sillä lähettämisestä ei seuraa mitään hyvää.



- Äidille ei kannata kuitenkaan kerätä ”rikoslistaa” kaikista lapsuuden virheistä. Sen sijaan voi asettaa itselleen tavoitteita: miten haluan muuttaa omia tunteitani, toimintatapojani ja suhdettani äitiin.



- Kun äiti syyllistää, aikuisen tyttären ei pitäisi ajatella ”minä tuhma tytär”, vaan ”sinä äiti, joka olet jäänyt katkeruutesi vangiksi”.





Tämän listan mukaan olen koittanut elää viimeiset vuodet. Silti vain melkein viikoittain koen ihan järkyttävän huonoa omatuntoa siitä, että olen ihan paska ihminen, kun en tule toimeen äitini kanssa. Tämä äitisuhde tuntuu rasittavan minua päivä päivältä vain enemmän ja tuntuu, etten kohta enää edes selviä omasta elämästäni. Äitini auttaa meitä lastenhoidossa ja siitä häntä kyllä kiitellään, kehutaan ja myös maksetaan. Silti tuntuu, että mikään ei riitä. Miten siis esim. toteuttaa tuo "toisesta korvasta sisään, toisesta ulos", kun äiti jatkuvasti syytää loukkauksia, syyttää minua huonosta vanhemmuudesta, hankalasta asenteestani, saamattomasta miehestäni, lasteni laiminlyönnistä?