Lue keskustelun säännöt.
TODELLA vaikea uhmaikä.. mistä apua?
21.02.2012 |
siis olemme oikeasti kokeilleet KAIKKI keinot ja neuvot moneen kertaan, mikään ei toimi. ei jäähyt, ei lelujen pois ottaminen, ei piiiitkät ulkoilut, ei mikään. Olemme mieheni kanssa ihan henkisesti loppu. itkettää joka ilta sitä kuinka väsy on kun on päivän tapellut KAIKESTA ton 2,5v pojan kanssa. Ei tottele, repii ja lyö isoveljeensä ja pikkuveljeensä (pikkunen 5kk, isompi 6v). kaikki huutaisin (en huuda mutta jos tekisin niin) vieressä niin ei välitä ollenkaan mitä sanon.
mistä apua? :(
Kommentit (24)
nytkin mies tappelee sen kanssa nukkumamenosta.. kauhee nauru ja huuto kuuluuu (siis lapsesta). huok :(
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Et sitten ole tajunnu miehesi kanssa että teidän konstit on vaan väärät; ei uhmaa voi kitkeä ensinnäkään pois, ei jäähyillä, ei lelujen ottamisella ynnä muilla konsteilla.
Uhma on ja pysyy.
Jos taistelette sitä vastaan, tuollaista se on.
Miksi minä en ollut henkisesti loppu kun lapsellani oli uhmaikä?
Hetkittäin oli raskasta, mutta vain hetkittäin.
Te siis tappelette pojan kanssa?
Mitä enemmän tappelette poikanne kanssa, sen huonompia tuloksia saatte.
me otimme yhteyttä yksityiseen, koska en halunnut kuuluttaa kaikkialle.
http://www.perhepiste.fi/11
yhteen uhmis-ketjuun, josta ainakin minulle oli valtavasti henkistä tukea aikoinaan. Ei linkin ketjussa taida kuitenkaan olla juurikaan toimintavinkkejä, mutta vertaistukea kyllä.
Ja tuolle yhdelle, joka ehti jo moittimaan kasvatustapojanne ja kehumaan omiaan: Lapset ovat erilaisia, myös uhmaiässä. Sen tietävät parhaiten ne, joilla on useampia lapsia. Samalla tavalla kasvatetuista lapsista voi yksi olla viilipytty ja itse rauhallisuus kaikessa, ja toinen paljon temperamentikkaampi ja räiskähtelevämpi. Sellaista se elämä vaan on.
http://www.vauva.fi/keskustelut/alue/2/viestiketju/1340003/hiton_25v_uh…
Sisältö jatkuu mainoksen alla
positiivistahan uhmassa on se, että lapsi luottaa teihin: lapsi uskaltaa näyttää negatiiviset tunteensa tietäen, että hänet hyväksytään silti sellaisena kuin hän on.
Usko pois, sellainen 2,5 -vuotias joka toimii kuin robotti, eikä puhu mitään vaan on täysin aikuisen "vallan" alla, on jotain paljon luonnottomampaa kuin äänekäs uhmailu. Olen tavannut sellaisen sisarusparin ja voin vain sanoa, että liika kurinalaisuus liian varhain ei ole hyväksi.
Äänekäs keskivertouhmis jollainen teidänkin huushollissa majailee, _uskaltaa_ näyttää tunteensa laidasta laitaan - paino sanassa uskaltaa.
Mietipä, jos lapsesi ei inahtaisikaan, vaikka esim,. satuttaisi itsensä vakavasti (tulisi palovamma tai iso avohaava), tai jos hän ei liikahtaisi ilman käskyä/kehotusta mihinkään, vaikka joutuisi tulipalon keskelle.
Vertaa sitten uudestaan keskivertouhmistasi ja ole iloinen edes siitä, että hän pärjää, joskaan ei vielä mitenkään kovin "sivistyneellä" tasolla, kuten ei senkäiset yleensäkään. :)
Jos tämä viesti nyt auttaisi sinua edes hetkisen verran. Minusta te voisitte miehesi kanssa oikein hyvin ottaa yhteyttä neuvolaan tuossa asiassa, se syö perhettä kummasti, vaikka onkin väliaikainen vaihe.
Tsemppiä! Muuta en osaa sinulle sanoa.
Et sitten ole tajunnu miehesi kanssa että teidän konstit on vaan väärät; ei uhmaa voi kitkeä ensinnäkään pois, ei jäähyillä, ei lelujen ottamisella ynnä muilla konsteilla.
Uhma on ja pysyy.
Jos taistelette sitä vastaan, tuollaista se on.
Miksi minä en ollut henkisesti loppu kun lapsellani oli uhmaikä?
Hetkittäin oli raskasta, mutta vain hetkittäin.
Te siis tappelette pojan kanssa?
Mitä enemmän tappelette poikanne kanssa, sen huonompia tuloksia saatte.
puree sisaruksiaan, potkii, lyö jne. ja kiipee vaarallisiin paikkoihin. kun teke noita juttuja joutuu jäähylle.
vai antaisitko sinä 2vuotiaan hyppiä ruokapöydällä? lyödä isolla kirjalla vauvaa?
-ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ihmeessä yhteyttä johonkin. Ettette pala loppuun. Mutta uskoisin kuitenkin, että kyseessä on vain haastavampi lapsi, joka ei ole helpossa tilanteessa sisarussarjan keskimmäisenä joutuu kilpailemaan huomiosta. Laittakaa selkeät ja tiukat rajat, mutta paljon rakkautta ja sylissäpitämistä. Vaikka poika pitäisi laittaa miljoona kertaa jäähylle tai ottaa sata kertaa syliin rauhottumaan niin tehkää se. Kyllä se siitä ajan kanssa. Älkää missään tapauksessa koskaan antako pojalle periksi jos olette lähteneet häntä kieltämään. Poika tarvitsee paljon rakkautta ja hyväksyntää ja sitä että te vanhemmat nautitte seurasta hänen kanssaan. Kokeilkaa viettää myös kahden keskeistä aikaa hänen kanssaan. Vaatimukset ovat kovat, tiedän, kolmen lapsen kanssa on ajallisesti muutenkin tiukkaa. Mutta tsemppiä, kyllä se vielä palkitaan!
ja vain minä olen niistä vastuussa. Lapsen "kamala uhmis" oli oikeasti minun tapani reagoida asiaan, ei erityisen kamalaa ollenkaan, kunnes puutuin peliin ja käytökselläni ärsytin lasta entistä kamalammaksi. Eli mitä enemmän lapsi uhmasi ja tappeli, sitä enemmän taannuin lapseksi ja tappelin vastaan, ärsytinkin, sen sijaan että olisin pysynyt aikuisena.
Perheneuvolassa minua ohjattiin toimimaan toisin, näkemään lapsen näkökulma. Sen tajuaminen muutti kaiken. Lopetin tappelemisen vastaan, nalkutuksen, jurputuksen jne. ja ryhtyin ohjaamaan, miten tässä maailmassa ollaan muistaen samalla, että oma esimerkki on tärkeä. Lapsi ei uhmaa kiusallaan, mutta jos menen uhmaansa mukaan, alkaa loppumaton valtataistelu.
Lapsen paha uhma on oikeasti aikuisen vakava asenneongelma.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
jos saavat tehdä pieniä itseään koskevia päätöksiä.
Voivat esim. valita ottavatko juomaksi vettä vai maitoa, tai laittavatko sinisen vai punaisen paidan päälle.
Omilla lapsillani uhmaa on helpottanut, kun ovat saaneet päättää tämmöisistä pienistä asioista. Muissa tilanteissa ei sitä omaa tahtoa olekaan sitten niin kovasti tarvinnut testata.
Jotkut lapset ovat kuitenkin vaativampia kuin toiset, ja heidän kanssaa tarvitaan varmaan toisenlaisia keinoja.
Perheneuvolaa minäkin suosittelen jos tuntuu ettei mikään auta.
tosin lapsia vain yksi :( olen silti ihan loppu. en jaksa kun joka ikinen ilta huutoa ...ja mihinkään ei voi mennä kyläänkään kun siellä täysin samaa käytöstä kuin kotona ja saa hävetä silmät päästään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kuulostaa pahalta tuo jatkuva tappeleminen tai siis se että vanhempi kokee lapsen kanssa olemisen jatkuvana tappelemisena. Meillä ei ole kyllä jäähyt toimineet vielä tuossa iässä, sillä on saanut vain jatkuvampaa tappelua aikaan ja huutoa, etenkään vilkkaampi esikoinen ei ymmärtänyt pysyä missään jäähyllä. Pureminen, kirjalla lyöminen ym käytös on sellaista ettei sitä pidä sallia, mutta tiukka ei ja toiminnan pysäyttäminen riittää. sittenhän voi ohjata lasta johonkin järkevämpään. Minun mielestä noin pieni ei jäähylle laitosta muista niinkään sitä miksi joutui, vastustaa vain sitä kun siellä joutuu olemaan.
No tuo on kyllä älytöntä.. "miski minä en ollut henkisesti loppu ja te teette väärin"... oletko kommentoijana ottanut huomioon, että ehkä lapsesi on ollut helppo.. Itse sanon kokemuksella että meidänkin 2v on erittäin vaikea lapsi.. ja kyllä ne voimat alkavat huveta jos jokainen päivä on saman lainen, ja kaikkia neuvoja ja keinoja on kokeillut..
Emme me vanhemmat tee siitä taistelua, se menee sellaiseksi kun lapsi ottaa sen pään.. mietimpä vain, että onko sinulla edes oikeasti lapsia vai tulitko huviksesi tänne viisastelemaan..?
tässä kopioitu kommentti siitä mihin itse kommentoin :
Et sitten ole tajunnu miehesi kanssa että teidän konstit on vaan väärät; ei uhmaa voi kitkeä ensinnäkään pois, ei jäähyillä, ei lelujen ottamisella ynnä muilla konsteilla.
Uhma on ja pysyy.
Jos taistelette sitä vastaan, tuollaista se on.
Miksi minä en ollut henkisesti loppu kun lapsellani oli uhmaikä?
Hetkittäin oli raskasta, mutta vain hetkittäin.
Te siis tappelette pojan kanssa?
Mitä enemmän tappelette poikanne kanssa, sen huonompia tuloksia saatte.
Järki käteen... jos sulla ei oo oikeesti jotain hyvää sanottavaa.. kannattaako tulla tänne kertoilemaan ja varsinkaan puhumaan noin asiattomasti apua kaipaavalle. Yleensäkkin on hienoa että uskaltaa pyytää apua ja myöntää olevansa jo loppu ja epätoivoinen!!
Itsekkin olen kaiken tehnyt ja kysynyt neuvoa moneltakin erilaiselta taholta, mutta mikään ei ole tuottanut tulosta.
Mun kaksivuotiaan käytös senkun pahenee.. uhma alkoi n. 1,5v ja tänä päivänä jokainen päivä on tahtojen taisto ja kestävyys testiä
Sisältö jatkuu mainoksen alla
2 vuotiaan uhma oli kyllä paha mutta siitä selvittiin. Teillä voi olla taustalla myös mustasukkaisuutta kun on vauva tullut. Hakee väärällä tavalla vanhemmilta huomiota.
Puhu lapselle, ota turvallisesti kiinni jos satuttaa. Lapsi arvostaa sitä hänelle sanoitetaan tilannetta rauhallisesti ja empaattisesti. Hän aistii onko aikuinen läsnä ja ottaako tämä hänet tosissaan. Se, että ymmärtääkö lapsi kaikkien sanojen merkitystä, on toissijaista.
Hankkikaa apua, älkää hävetkö!
Mustasukkaisuutta, kun perheeseen syntyy vauva
On luonnollista, että lapsi osoittaa mustasukkaisuutta, kun perheeseen syntyy uusi vauva. Vanhemman lapsen pahin uhkakuva on, että uusi tulokas muuttaa hänen elämäänsä peruuttamattomasti huonompaan suuntaan. Hän ehkä menettää uudelle kilpailijalle vanhemman rakkauden ja huolenpidon.
Joskus vanhempia autetaan eläytymään lapsen kokemusmaailmaan pyytämällä kuvittelemaan, että puoliso sanoisi:
”Kultaseni, olen ajatellut ottaa itselleni toisenkin puolison. Etkö olekin iloinen! Hän tarvitsee aluksi runsaasti aikaani ja huomiotani, mutta kyllä minä rakastan sinua edelleen yhtä paljon kuin ennen. Teille tulee varmaan hauskaa yhdessä! Saat jakaa huoneesi ja tavarasi hänen kanssaan. Annan hänelle sinun vanhoja vaatteitasi, joista sinä olet jo lihonut ulos. Sinä saat muuttaa nukkumaan toiseen huoneeseen, uusi puoliso tarvitsee minua yölläkin.”
Vertaus ei ehkä ole kaikilta osin osuva, mutta auttaa ymmärtämään, mitä lapselta vaaditaan!
Vasemmasta valikosta pääset lukemaan lisää mustasukkaisuudesta ja löydät laajan vinkkilistan tilanteeseen.
Tiivistetysti mustasukkaisuudesta
On luonnollista, että lapsi on mustasukkainen, kun perheeseen syntyy uusi vauva.
Mustasukkaisuuden osoittamisen tapaan ja voimakkuuteen vaikuttavat mm. lapsen ikä, kehitysvaihe, temperamentti, perheen elämäntilanne, vanhempien tapa toimia ja uuden vauvan temperamentti.
Mustasukkaisuus ilmenee eri tavoin: lapsi on yleisesti itkuisempi ja levoton, saa kiukkukohtauksia pienistäkin syistä, nukahtaminen on vaikeaa, lapselle tulee pissa- ja kakkavahinkoja, hän yrittää satuttaa vauvaa tai äitiä tai pyytää, että vauva vietäisiin pois tai hän tekee tihutöitä tai vetäytyy sivuun.
Lapsi saattaa taantua ja haluta hoivaa. Hyväksy se ja hoivaa välillä isompaakin kuin pientä vauvaa. Vanhempaa lasta voi huomaamattaan pitää vauvan synnyttyä isompana kuin hän onkaan.
Isomman lapsen tunteet ovat ristiriitaisia; ylpeys, ilo, pelko ja harmi vuorottelevat.
Isomman laspen pitää saada kokea olevansa edelleen hyvä ja rakastettu ja tärkeä osa perhettä.
Pikavinkkejä
Ota isompi sisarus ikätasonsa mukaisesti mukaan vauvan odotukseen.
Pyri pitämään vanhemman lapsen arki mahdollisimman muuttumattomana vauvan syntymän aikoihin.
Huomaa ja anna kiitosta lapsen pyrkimyksille hoivata vauvaa, ihastele lapsen taitoja. Puhu vauvasta sinun sisko- tai velivauvana.
Auta kovakouraisia otteita hellemmäksi. Älä tukahduta liiallisilla kielloilla lapsen halua hoivata vauvaa ja tutustua häneen. Tue yhteisiä touhuja ja leikkejä.
Osoita lapselle merkkejä, joista huomaa, että vauva pitää hänestä ja hänen tekemisistään.
Varaa isommalle lapselle mahdollisuus viettää välillä kahdenkeskeistä aikaa molempien vanhempien kanssa, jolloin tehdään yhdessä asioita, joita tehtiin ennen vauvan syntymää ja joista lapsi nauttii.
Hanki lapselle vauvanukke ja anna sille joitain oikeita vauvan vaatteita ja vaippoja.
Kylään tulevien vieraiden on tärkeä huomata isompi sisarus. Anna lapsen esitellä vauva vieraille tai johdatella heidät vauvan luo.
Kehittele vauvan ja isomman lapsen välille omia tärkeitä rituaaleja kuten iltasuukko tai aamuhali.
Kokeile mustasukkaisuutta herättävissä imetystilanteissa seuraavaa: isompi lapsi saa maistaa tissi- tai pullomaitoa, hänet otetaan kainaloon ja luetaan kirjaa tai katsotaan videota, tai lapsi saa imettää omaa nukkevauvaa.
Älä aina keskeytetä touhuja isomman lapsen kanssa, kun vauva inahtaa. Vauva voi joskus odottaa.
Varaa lapselle paikka, jossa voi välillä leikkiä ilman, että vauva pääsee sotkemaan leikkejä.
Estä ja kiellä vauvan ja muiden satuttaminen tai tavaroiden rikkominen.
Pidä edelleen kiinni tutuista ja kohtuullisista säännöistä.
Älä pelästy tai tuomitse mustasukkaisuutta. Hyväksy lapsi ja vaikeat tunteet, vaikka et voi hyväksyä pahoja tekoja: ”Sinä olet nyt vihainen. On varmaan vaikeaa odottaa vuoroa. Vauvaa ei saa satuttaa. Kerro isille, kun olet vihainen, niin tehdään aina silloin oikein ekstra-hali yhdessä.”
http://www.mll.fi/vanhempainnetti/tukivinkit/mustasukkaisuutta_kun_perheeseen/
Vinkki: yritä etäännyttää itseäsi tilanteista jollain konstilla niin ettet hermostuisi lapsen toilailuista niin paljon. Itse aikanaan käytin kikkana sitä että leikin hankalina hetkinä olevani lapsen hoitaja, siis ettei lapsi olisi omani. :D Yritä myös panostaa omaan hyvään vointiin ja jaksamiseen, pienen vauvan äidillä ei välttämättä "vastustuskyky" ole aina parhaimmillaan väsymyksestä jne johtuen.
Mitä rauhallisemmin pystyt hanskaamaan hankalat tilanteet, sitä turvallisemmalta lapsesta tuntuu. Kaikki lapset eivät ole samasta muotista, jotkut lapset menevät todella pitkälle ja äärimmäisyyksiin erilaisissa väännöissä, jolloin aikuiset helposti hermostuvat liikaa ja ajan kanssa väsyvät todella pahasti. Tämän tyyppisen lapsen kanssa "tappeluihin" ajautuminen ei muutakuin pahenna asiaa.
Ja vaikka lapsi on vielä pieni, jutelkaa asiasta kun hän on rauhallinen, antakaa lupa mustasukkaisuuteen ja kiukkuun, kertokaa että se kuuluu ikään ja asiaan, sekä kerro että kestät sen ja rakastat vaikka olisi kuinka kiukkuinen tai tekisi "tuhmuuksia".
Meillä 2 vuotiaaan kiukkupussin lempiruno:
Pois alta, olen kiukkuinen,
kuin myrskytuuli hirmuinen,
enkä välitä linnuista,
en kissoista,
en suukoista,
en leluista,
en väreistä,
en äideistä.
Pois alta, olen kiukkuinen
ja puhisen ja pihisen.
Kun nurkassani murjotan,
toivon äidin sanovan;
– Tule kulta tänne,
niin minä lohdutan.
Kovasti voimia sinne, et ole yksin! Päivä ja hetki kerrallaan vaan teet parhaasi, se riittää! Aikanaan se helpottaa ja menee ohi, muista huonona hetkenä ettei hankalat vaiheet kestä ikuisesti!
Onhan se riipivää kun kaikki on eieieiei.
ihana runo muuten
ja auttaa kun lapsi saa päättää jostain. Vaikka siitä onko leipää vai puuroa iltapalaksi.
Tsemppiä! Rajunkin uhman kokenut taapero voi muuttua niin totaalisen erilaiseksi uhman jälkeen, että jälkeen päin sitä itsekin miettii, kuinka se oli mahdollista.