Mitkä elämänvalintanne tuntuvat ärsyttävän muita ihmisiä?
1. Skippasin intin ja menin suoraan opiskelemaan. Varsinkin intin käyneitä tämä tuntuu jostain syystä rassaavan. Tein Aallossa DI-tutkinnon, mutta ei mua kiinnosta, jos joku toinen ei ole opiskellut DI-tutkintoa.
2. En hanki lapsia. Haluan elää rentoa, leppoisaa, varakasta ja vapaata elämää eikä siihen mulla kuulu lapsia. Jälleen ei minuakaan kiinnosta hankkiiko joku toinen lapsia vai ei.
3. Wolttaan monta kertaa viikossa. Tänäänkin wolttasin lounasta vietnamilaisesta. Miksi kävellä sateessa kauppaan tai yleisesti miksi tehdä mitään epämukavaa, kun rahalla epämukavuuden voi siirtää jollekulle toiselle.
Ajatuksia näistä ja mitä ärsytyksen lähteitä teiltä löytyy?
Kommentit (7)
Että on tullut maailmalta takaisin ja vieläpä maaseudulle ja tekee täältä etätöitä globaalille firmalle. Monelle täysin ylitsepääsemätön asia.
Aikanaan joitain "kavereita" häiritsi se, että etenimme miehen kanssa suhteessa niin nopeasti. Muutettiin heti yhteen, mentiin kihloihin ym.
Nyt joitain tuntuu ärsyttävän se, että asun pienessä mökissä maalla vakituisesti, ilman sisävessaa ja kylppäriä/suihkua. Ja viihdyn näin, enkä heidän vaatimuksestakaan tee sisävessaa ja suihkua 😂
Vierailija kirjoitti:
Vapaaehtoinen lapsettomuus tuntuu häiritsevän joitakin, etenkin vanhempia ihmisiä.
Samoin se, etten asu mieheni kanssa yhdessä, vaan meillä on omat asunnot. Vaikka tämäkin tapa tuntuu nykyään kyllä yleistyvän.
Jos se häiritsee, syy on ilmiselvä. He katuvat lapsiaan. Sano se heille.
Muutin ulkomaille jo vuosia sitten, eikä elämäni mennytkään pilalle. Tulen toki kesäisin käymään, moikkaamaan ystäviä ja sukulaisia, mutta en "häntä kainalossa". Pärjään omillani ja sekös eräitä sukulaisia ärsyttää. Kaikki "tuomion ennustukset" menivät pieleen. Kun muuta kritiikkiä ja negatiivista palautetta ei voida antaa, haukutaan asuinmaani politiikkaa täysillä. Siihen en voi valitettavasti vaikuttaa (en haukkumiseen, enkä politiikkan koukeroihin).
- ulkosuomalainen
Mulla ei ole lapsia, silloin kun halusin niin ei löytynyt sellaista miestä mihin olisin voinut luottaa että pysyy mun elämässä. Sitten en enää halunnut lapsia.
En asu mieheni kanssa yhdessä.
Olen ollut jo vuosia sairaslomalla, tuntuu että se häiritsee joitakin ihmisiä. Masennusta on mutta siellä on myös muita syitä. Itsestäni vaan tuntuu siltä että pidetään 2. luokan kansalaisena tuon takia.
Opiskelin ensin kunniamaininnan kera DI:ksi ja sitten pakkasin 2 matkalaukkua ja muutin ulkomaille yksin. Arvostelua kuuluu siitä miten minulla ei ole kumppania tai lapsia. Samat ihmiset tuskin kestäisi arvostelua vastaavasti siitä miten heillä ei ole koulutusta ja lapsensa isät ovat ylipainoisia alkoon meneviä ketjupolttajia, jotka käy muualla heiluttamassa peittoa ja elämää eletään palkkapäivästä toiseen.
Vapaaehtoinen lapsettomuus tuntuu häiritsevän joitakin, etenkin vanhempia ihmisiä.
Samoin se, etten asu mieheni kanssa yhdessä, vaan meillä on omat asunnot. Vaikka tämäkin tapa tuntuu nykyään kyllä yleistyvän.