Lue keskustelun säännöt.
Olin tänään töissä niin väsynyt, että pääsi itku
11.11.2026 |
Mikä järki tässä on, että ihmisistä viedään viimeisetkin mehut. Ne joilla on töitä, raataa niska limassa katkeamispisteessä ja toisilla sitten taas ei ole töitä. Mitään ei uskalla kritisoida. Tehdään muutosta muutoksen perään. Ihan kuin päättömät kanat. Ja sitten jos joku kritisoi mitä tahansa, johto on päätöksensä jo tehnyt, että tämä on toimivaa ja hyvää, turhaan kitiset. Minne on kadonnut keskustelukulttuuri? Miksi ajetaan ihmisiä loppuun? Jos joku ei jaksa, siitä ei hiiskuta sanaakaan, ei tietenkään, koska koko toimintakulttuuri joutuisi tarkastelun alle. Käsittämättömintä on, että meilläkin otettiin käyttöön malli, jonka joku uusi pomo toi jostain eri organisaatiosta mukanaan. Se ei toimi, koska se todettiin meillä jo ennen korona-aikaa toimimattomaksi, minkä takia siitä luovuttiin. Tarkoitan tilannetta, jossa olisi commadore 64, josta luovutaan,kun tulee uudempi malli, mutta joku päättäisi 10 vuotta myöhemmin ottaa sen vanhan kapistuksen taas käyttöön. Tietenkään meillä ei ole tietokoneista kyse, vaan paljon isommasta asiasta.
Kommentit (1)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mä oon ollu lähellä hermo romahdusta. Hakkasin ja revin tavaroita töissä, et aivan sama hajoaako. Varmasti joku näki valvontakameroista, et akalla meni hermo. Sit siinä tyynnyin ja keräsin kamat ja jatkoin töitä kyrsä otsassa. Se on se tahti ja töitä riittää ja voimavaroja taas ei. Joskus ne työt ei lopu vaikka kuinka niitä tekis. Ja sitten jos kerrot pomolle, että aika ja kädet ei riitä, niin sieltä vaan sanotaan no koita jaksaa ja tsemppiä päivään.