Mistä asioista teille on oltu vahingoniloisia?

On yksi sukulainen, joka tuntuu aina olevan vahingoniloinen, kun tulee tilaisuus.

Vahingonilo on paras ilo...mukavaa kun jotakin idioottia v i t u t t a a  ihan tautisesti.

Työsuhteen päättymisestä yt neuvotteluiden jälkeen korona-aikana kun firmasta katosi 60% liikevaihdosta. "Ystäväni" oli itse jo osa-aikaeläkeläinen ja hyvin pienipalkkainen. Hän ei sanallakaan pahoitellut asiaa kun kerroin, pikemminkin näin pienen hymynkareen hänen huulillaan. Hän alkoi jopa puhua siitä miten potkuissa on aina jotain henkilökohtaista, kyseli että pystynkö pitämään autoani tai pistänkö kämpän myyntiin, kun sun tulothan tippuu nyt huomattavasti jne...

Hän ei osoittanut pieneitäkään empatian elettä, pikemminkin kehon kieli, äänensävy ja ilme kertoi vahingonilosta. 

No, se parhaiten nautaa joka viimeksi nauraa.

Sain huilata 4 kk kotona kevätauringossa täydellä palkalla ja sen päätteeksi löysin uuden hiukan paremmin palkatun ja vähemmän stressaavan duunin, joten tuota "ex ystävääni" harmitti varmaan vielä enemmän koska mulla oli entistä enemmän rahaa käytössä ja voin elää entistä mukavammin, matkustella, nauttia hemmotteluhoidoista, syödä ulkona jne... 

Todennäköisesti siitä että olen ollut jopa hengenvaarassa. Naurettavinta että niitä kauheimmista jutuista ei viholliset edes tiedä tai siis hyvin harva tietää. Eikö niistä voisi olka vahingoniloinen vaan olisi äimistynyt että mitä ihmettä. Ansaitsisin mitalin ja miljoonakorvaukset. Törkeitä rikoksia. 

Autoni kolaroimisesta. Eräs kaveri jolla on itsellä ollut aina halpoja vanhoja pikkuautoja, kuittaili varmana 5-6 kertaa vuoden sisällä siitä, että no "sattuuhan tuota paremmillekin kuskeille" (niin siis mille paremmille)? Naureskeli jotain kauheasta rahanmenosta ja että no sullahan on varmaan vara korjauttaa jne...  Minua vi...tti ku pientä eläintä, joudun olemana 5 pv ilman autoa mutta hän ei tarjoutunut esim auttamaan, kun päivittelin että millähän hitolla sieltä korjausliikkeestä pääsee kotiin että on talvella vähän pitkä matka kävellä kylmässä. Ei sanaakaan että olisi maininnut, että voin hakee sinut, vaikka olisi sen voinut tehdä, kuittasi vana että eiköhän sieltä busseja kulje tai AJA TAKSILLA (oikein mahtipontisella äänellä). Kun kerroin mitä maksoi, niin kuittaili että sehän on sulle onneks pikkuraha ym ym tällasta pikku piikittelyä useita kertoja. Ja vielä kun itse olin jo unohtanut koko asian, kuittasi kerran että "niin sillon xxxx kun et osannu kattoo peiliin peruuttaessasi ja...."     Sit meni herne nokkaan ja kuittasin, että "no oli siitä jotain ilookin... jos ei muille, niin ainakin näköjään sulle....". 

Minulla on eräs itseäni huomattavasti vanhempi ystävätär (jos iäkäs) joka ei ole koskaan osoittanut mitään myötäelämistä, ei empatiaa, ei pahoittele, tai edes surkuttele tyyliin "voi ei, olipas ikävä juttu" tai edes "ompa harmi". Olemme tunteneet jo varmana 15v ja kertoneet toisillemme kaikki elämän kuopat ja mutkat. Tämä on todella outoa naisihmiseltä joka on itse isoäiti jo.

Yleensä kuka tahansa osoittaa jollain tapaa toiselle myötäelämistä hänen surullisessa tai muuten ikävässä elämäntilanteessa, vaikka edes teeskentele koska tietää että niin kuuluu tehdä ja empatiaa kuuluu osoittaa. Hän on osoittanut avointa vahingoniloa eräässä tilanteessa jota en tässä kerro. Se tuntui kuin olisi lyöty vasten kasvoja. Tiesin että hän on vähän sen oloinen, että ei paljoa hetkauta toisten ongelmat ja oli aiemmin yrittänyt saada minut lopettamaan parisuhteeni josta olin iloinen ym pientä, mutta se että ihminen jota pitää ystävänään onkin avoimen vahingoniloinen kun itse olen lähinnä shokkitilassa, on jotain niin sairasta, että teki mieli vedellä pitkin leukapieliä, mutta en viitsinyt vanhaa akkaa lyödä.

Olin ollut pitkään sinkkuna ja sitten kun löysin kivan oloisen miehen, niin ystäväni koitti kaikin keinoin saada minut ajattelemaan ettei siitä mitään tule kuitenkaan ja pahoittamaan mieleni jutuillaan kuinka miehet pettää aina ja mistä sä tiedät kuinka montaa naista se pyörittää yhtä aikaa ja mieti nyt vähän tossa tilanteessa ei oo mitään mahdollisuuksia ym ym. Hän ei sietänyt kuunnella yhtään jos aloin kertomana tästä miehestä jotain, näin kuinka hän käänsi äkkiä päänsäkin pois ja alkoi kohta puhumana jotain muuta. Minun ei tarvinnut kuin mainita tuon miehen nimi niin hänellä takahampaat kirskui. Outo ihminen. Hän paljasti itse paljon myöhemmin että hän ajattelee aina ystävien jättävän hänet jos ne löytää seurustelukumppanin. Eli hän oli mustasukkainen, eikä suo toiselle onnea koska hänellä itselläkään ei ole.

Eräs lapsuudesta saakka tuntemani hyvin negatiivinen, katkeroitunut ja pahansuopa ihminen (n) on osittanut vahingoniloa jopa yhteisten tuttujemme itsensä tai heidän lastensa ongelmista ja vastoinkäymisistä. Kai saa siitä jotain tyydytystä itselleen, ettei muillakaan mene niin kovin hyvin koska itse voi ilmeisen huonosti. On muuten hemmetin raskasta seuraa kuunnella, kun toinen haukkuu, pahansuovasti arvostelee ja rääpii kaikkien tuttujen elämät ja eteenkin ne ongelmat jotka nostaa joka ikinen kerta esille. Ja ne jotka on jotenkin normaalista poikkeavalla tavalla menestyneet haukutaan ja arvostellaan erityisen tarkkaan vaikkei oikeasti edes tiedä asioista yhtään mitään. Ja jos ei ihan varmaksi jotain asiaa tiedä niin keksii ja kuvittelee itse loput puhuen sitten omia mielikuvia faktana, pääasia että saa vähätellä muita.

Ex esihenkilöni, keski-ikäinen nainen lty johtaja. Ihan hemmetin sairas persoona. Hän myhäili silminnähden kun joku projekti ei onnistunut ihan täydellisesti tai joku tiimin jäsen joutui vaikeuksiin hankalien asiakkuuksien kanssa. Hän ryntäsi heti vetämään maton jalkojen alta ensimmäisen tilaisuuden tullen ja hänen jopa kerrottiin järjestäneen jonkun ikävän tilanteen alaiselleen josta ei pitänyt, jotta sitten pääsee vahingoniloisesti ripittämään ja rankaisemaan tätä alaistaan. 

Hajoita ja hallitse, järjestä konflikti, jotta pääset nauttimana toisten ahdingosta - se on todella toksisen johtajan työtyyli. Varokaa näitä ihmisiä.

Sähkölämmitteinen talo itsellä, kovasti yksi työkaveri kyseli kulutusta ja puhui päivittäin sähkön hinnasta kun oli hinnat pilvissä. Itsellä pikku paniikki, kun uutiset maalaili ihan mahdottomia sähkönhintakorotuksia tulevaksi, eikä tietoa koska hinnat tippuu. Hyvin selvisin, hä hää 

Itsestäni on valehdeltu olevan vahingoniloinen. Nämä ovat niitä jouden mielestä joku ei saa olla tippaakaan, mutta itse voivat olla. 

Siitä että avomieheni petti ja jätti minut aikoinaan nuorena joskus 25v sitten. Kaverini sanoi vaan naurahtaen, jotain tyyliin 'no saatpahan sinäkin tietää miltä tää tuntuu'. Hänellä itsellä oli ollut sama kohtalo ja kai oli vaan hyvillään että minun suhde päättyi. 

Lääkäri oli todella vahingoniloinen kun hänelle selvisi, että kenen kanssa olen naimisissa.

Ihmiset ovat olleet vahingoniloisia kun ovat kuulleet minun sairastuneen sairauteen, johon sain kymmenen vuoden kokeilujen jälkeen avuksi biologisen lääkkeen ja siitä huolimatta minulla on vaikeampia kipukausia. En sentään ole samassa kunnossa kuin sairastuessani, jolloin jouduin opettelemaan esimerkiksi kävelyn uudestaan askel kerrallaan. Siihen aikaan lääkärit sanoivat suoraan, ettei minusta tule kävelijää. 

Naapuri oli vahingoniloinen kun vastasin, etten todellakaan pysty laittamaan mitään unelmien joulupöytää ja leipomaan lukuisia eri lajeja kuutta syöjää varten jos aion siivota ja laittaa kotia jouluiseksi. En pysty tekemään suursiivousta ja sen vuoksi en ole pessyt lattioita vuosiin. Puolisoni tekee sen. Emme koristele koko kotia kerralla. Siivoan paikan kerrallaan ennen kuin lisään päivä kerrallaan jonkin joulukoristeen.

Sitä en kyllä ymmärrä, että miksi ihmiset ovat minulle vahingoniloisia kun olen ihmisenä hiljaisen oloinen hissukka eikä minulla ole edes mitään kadehtimisen arvoista. Ei ole terveyttä, rahaa, ulkonäköä eikä edes elämässään poikkeuksellisen menestynyttä perhettä tai lasten poikkeuksellisen menestyneitä puolisoita. Enkä omista autoa. 

Tein konkurssin ja menetin vähitellen aivan kaiken. Muutama ihminen oli hirveän utelias ja silminnähden tyytyväinen. Soittelivat muutaman päivän välein ja kyselivät tapahtumista yksityiskohtaisesti ja olivat antavinaan hyviä neuvoja. Siinä ei ollut mitään myötätuntoa, vaan pari pahinta jopa yritti hyötyä minusta rahallisesti. Lopulta lakkasin vastaamasta puhelimeen.

Auton hajoamisesta. 

Mulla on useita ystäviä joilla ei ole autoa tai on vanha pikkukärry ja ilmeisesti ovat muutenkin pienituloisempia kuin minä. Heitä ärsyttää se että mulla on tuliteränä tullut nykyaikainen farmariauto. No, siihen tuli vika josta olin ihan käpynä ja kun selvisi että kone on levinnyt niin voi sitä riemua... mutta sitten kun kerroin että onneksi menee vielä just just takuuseen eikä mun tarvitse maksaa peniäkään, pikemminkin saan tuliterän koneen kaikkine siihen liittyvine oheisvempaimineen, niin voi sitä hammasten kiristelyä, piikittelyä ym ilkkumista siitä miten hyväonninen olen ja miten sulla kävi mäihä, kyllä saat olla kiitollinen ja kyllä sun kelpaa jne. (en viitsi kaikkia lauseita kirjoittaa).

Oikeesti, voiko ystävät olla vahingoniloisia toisen auton rikkoontumisesta? En ymmärrä.

Kverilleni oltiin vahingoniloisia siitä, kun hän ei tiennyt miehensä pettävän heidän naapurinsa kanssa. Kaikista iloisin oli naapuri itse. Tai on vieläkin.

Meillä vähän sama tilanne kuin 15. kirjoituksessa mutta kyse oli omakotitalon ostosta. Ostettiin taannoin iso vanha talo, porukat ihmetteli ja kuiski pitkin tuttavapiiriä että mistä rahat ja kyllä pitää rahan näkyä, oli jos jonkinlaista utelua ja itsensä kylään kutsujaa jotka tuli arvostelemaan jne, vaikkei se edes ollut kovin kallis kokonsa nähden.

Kun osoittautui että se oli sisäilmaltaan huono, niin voi sitä selkään taputtelijaa ja muka myötäeläjää ja myhäilijää kuinka teiltä meni nyt varmana säästötkin ja mitäs nyt sitten, muutatteko takaisin kerrostaloonvuokralle, no siellähän me muutkin TAVALLISET ihmiset asutaan. 

Saatiin rahat takaisin talosta ja otettiin reippaasti lainaa, ostettiin muutaman vuoden vanha kivitalo järvimaisemalla ja omalla rannalla. Muutamat ihmiset lakkas olemasta missään tekemisissä ihan ilman mitään syytä, me ollaan ihan samoja mukavia vieraanvaraisia ihmisiä kuin ennenkin. Kuullaan joidenkin toimesta yhä kuittailua talon sijainnista ja millähän hintaa ja millä rahalla ja uteluja saatiinko perintöä vai voitettiinko jotain ja kuulinpa erään henkilön juorunneen toiselle, että kohta ne eroaa ja kämppä on pakkohuutokaupassa.... 

Oispa hauska tietää mitä ne nyt sanoo kun on tässä 15 v asuttu, 2 lasta tehty ja hyvin tullaan toimeen edelleen. 

Eli kun ensin kohtaa epäonni, ollaan vahingoniloisia ja sitten kun tuo epäonni kääntyykin voitoksi, ollaan ihan hemmetin käärmeissään ja kateellisia toisen "onni onnettomuudessa" tilanteesta.

Kommentti nro 6 herätti minut. Mullahan myös just tommonen ystävä (ollaan tunnettu pian 30vuotta ) joka ei muuten ole koskaan pahoillaan puolestani kun mulle tapahtuu mitä tahansa negatiivista. Sanon olevani hemmetin kipeä, hän ei laita viestiä saati soita miten voin tai "olenko hengissä", ei ikinä.

Piti alkaa oikein kelaamaan kaikkia tapahtumia ja yhdessäoloa. Hän ei koskaan osoita mitään myötätuntoa, ei empatiaa, ei harmittele puolestani, hän kyllä kuuntelee hetken (ei jaksa kuunnella kovin kauaa, ryntää usein puhumaan päälle, keskeyttää tai jopa vaihtaa puheenaihetta), saattaa sitten jopa kysyä jotain ja ihmetellä, mutta ei mitenkään osoita mitään empatiaa tai edes ala sadattelemaan kanssani yhdessä jotain ikään kuin tueksi.

Tosiaankin, on muuten erikoisen kylmä ja tunteeton aikuiseksi naiseksi. Hänkään ei ilmeisesti edes vähää yritä feikata ja sanoa muodon vuoksi jotain toista lohduttavaa tai ihan mitä vaan mikä tuntuisi myötäelämiseltä. Me muut tuttavapiirissä olemme kyllä vuosikausia kuunnelleet hänen loputtomia surutarinoita vanhempiansa poismenosta ja lohduttaneet jne.

Hän on myös yksi näistä ihmisistä jotka pikkasen kuittailee kun minua tai yhteistä ystäväämme kohtaa epäonni, pienikin. Hän mainitsee sen jossain yhteydessä aikojenkin päästäkin, miten voi edes muistaa vuosien päähän olemattomia asioita. Ilmeisesti hänelle jää se vahingonilon tuntu, niin hyvin mieleen että purskahtaa suusta ulos joskus tahattomastikin.  Sairas.