Mitä ihmeellistä on yliopistotutkinnossa? Itselläni on tohtorin tutkinto, enkä pidä sitä mitenkään ihmeellisenä asiana.

Emeritusprofessori Vesa Kanniainen on triplatohtori: valtiotieteiden tohtori, kauppatieteiden tohtori ja sotatieteiden tohtori.

Kirjoitit kuitenkin aloituksen, ap ...

Josef Mengele oli kaksoistohtori 

Ei ole mitään ihmeellistä. Jollakin kiinnostaa syventyminen tiettyyn asiaan ja jollakin joku muu. Oma havainto on että monet tohtorit on autismi-tyyppisiä joille sopii pikku tarkka syventyminen yhteen aiheeseen. Harvoin he on kovin sosiaalisia ja taitavia sosiaalisissa suhteissa. Jollakin on enemmän lahjat sillä puolella ja teoreettinen tieto pikku tarkasta aiheesta tuntuu toisarvoiselta muun elämän rinnalla. Tohtorin tutkinnosta on hyötyä muillekkin etenkin kun se koskee uusia lääkkeitä, hoitomuotoja ja tekniikkaa. Monelta alalta ne on aika turhan aikaisia näpertelyjä ja ei kiinnosta oikein ketään. Yliopistoon pääsee nykyisin aika helposti ensikertalais-kiintiöissä ja varasijojen varasijoilta kun ihmiset ei uskalla ottaa paikkoja vastaan niin jonot elää ja monet pääsee isoiltakin varasijoilta. Iso osa pääsee sisään tämän vuoksi mutta ei koskaan valmistu. Siinä mielessä valmistuminen ja jatkotutkinto kertoo pitkäjänteisyydestä.

Ei kannatakkaan pitää. Tutkinto itsessään ei ole vielä arvokas. Oleellisempaa on se ala mistä on valmistunut/väitellyt.

Suurin osa humanististen alojen tohtoreista on turhempia kuin perusinsinöörit.

En usko! Jokainen järkevä ihminen on ylpeä itsestään, eikä tule tällaisille alustoille mässyttämään moista. 

Ei yliopistotutkinnossa olekaan mitään ihmeellistä. Melkein jokainen siihen halutessaan pystyisi. Minullakin on maisterin tutkinto ja silti pystyn hädin tuskin tekemään duunarintöitä. Meillä on tehtaassa paljon pätevämpää porukkaa ihan ammattikoulututkinnolla. 

Vierailija kirjoitti:

Aika moni tuntuu ajattelevan, että tutkinto on vain eräänlainen hyödyke, jonka avulla pääsee paremmin palkattuun työpaikkaan. Oppiminen ja halu ymmärtää maailmaa ovat vain harvojen motiivina. 

Oppiminen ei vaadi tutkintoa.

Tutkinto on loppujen lopuksi vain tutkinto. Eniten sen saavuttamiseen vaikuttaa motivaatio ja ahkeruus. Ihminen yleensä pärjää siinä, mihin hän motivaationsa ja ahkeruutensa kohdistaa.