Isänpäivän tuska

Isänpäivisin pitäisi kyllä pysyä poissa Suomesta kun ei voi välttyä niiltä sisällöiltä missä isät hehkuttavat isyyttään, ja lapset kehuvat kilpaa isiään. Tiedän kyllä, että ei se suhde ole pelkkää kilvan toistensa kehumista ja pelkkää rakkautta. Omalla kohdallani isä lähti kun olin 3v, viimeisen kerran näin häntä kun olin 7v, ja tämäkin tapahtui vasten omaa tahtoani. Sen jälkeen pidin itse huolen siitä, että en enää joutuisi siihen tilanteeseen niin etten pääsisi halutessani pois.

Omasta suhteestani isääni kohtaan olen aina haaveillut omasta lapsesta, ja siitä miten voisin olla parempi isä kuin omani, joka ei edes ansaitsisi tulla kutsutuksi isäksi. Harmikseni vastakkainen sukupuoli ei ole minusta välittänyt sitten lapsuusvuosieni. Eipä siitä voi ketään syyllistää vaikka miten haluaisi, mutta satuttaa aina se miten paljon on täynnä rakkautta jota kukaan ei ole halukas ottamaan vastaan...