Lue keskustelun säännöt.
kamala, huono nainen
12.10.2008 |
siis minä. Olen mennyt n.puoli vuotta sitten rakastumaan maailman ihanimpaan mieheen ja olen vieläkin suunnattoman rakastunut, oikeastaan joka päivä enemmän ja enemmän. Mieskin on todella rakastunut minuun. Olimme ensin ystäviä ja siitä suhde kehittyi rakkaudeksi.
Huonoa tilanteessa on se että sekä minä että rakastamani mies olemme jo tahoillamme naimisissa ja meillä on molemmilla pienet lapset. Nyt tilanne tuntuu kuitenkin olevan se että emme pysty elämään erossa toisistamme vaan eroamme nykyisistämme ja saamme olla yhdessä avoimesti ja ilman salailua.
Tiedän että minuahan kaikki tästä tilanteestä syyttävät, paha viettelijätär joka on houkutellut viattoman miehen suhteeseen. Itse tiedän toki totuuden mutta olen miettinyt voiko kukaan ulkopuolinen ymmärtäätai hyväksyä asiaa?
Kommentit (6)
perheet olisivat rikkoutuneet jossain vaiheessa ilman tätä suhdettakin, eli siitä en tunne syyllisyyttä. Nythän kaikilla on mahdollisuus löytää uusi ja sopivampi kumppani. Kaikki"kuvion"aikuisethan ovat hyviä ihmisiä, eivät vain ole sopineet toisilleen.
Enkä tarvitse sitä hyväksyntää, kysyn vain mielipiteitä. Itse olisin nimittäin vielä vuosi sitten tuominnut tässä tilanteessa olevan ihmisen täysin ja katkaissut välit. Kai tämä on opetus, ei koskaan saa sanoa ei koskaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
suppea maailmankuva. Että oikein pitää välit katkaista?
Lapsille tulee olemaan, sen lisäksi että perhekuviot heittää härän pyllyä, häpeällistä kuunnella ihmisten (ja toisten lasten) juoruilua, pilkkaa jne. Mutta ettehän te hyvät aikuiset ihmiset siitä kärsi.
Jos olisitte oikeasti fiksuja, hoitaisitte erot ensin täysin valmiiksi ja vasta sen jälkeen julkistaisitte "suuren rakkautenne" muita kunnioittaen.
ollut suppea maailmankuva. Ei kukaan tässä aio mitään julkaista, varsinkaan lapsille, mutta vähemmän salailua vain sitten kun erot ovat selvät. Väärinhän tämä tietysti on, kaikille lapsille erityisesti mutta rakkaudettomat liitotkaan eivät ole paras mahdollinen kasvuympäristö.
Ei kai nyt kaikki ihmiset ole sellaisia, että he kuvittelevat olevansa jotenkin parempia, jotka voi tuomita toisen ihmisen, jos tämä ei elä kuten hän eläisi.
Minusta on pääasia, että ihminen elää niin että tuntee itsensä onnelliseksi.
Lapset haluavat elää onnellisten ihmisten ympäröivinä. He haluavat, että läheisensä ovat onnellisia. Tässä tapauksessa ehkä miehesi ja rakastamasi miehen vaimo eivät ole onnellisia, mutta heidänkin elämänsä saattaa muuttua vielä onnellisemmaksi. Toinen vaihtoehtohan olisi ollut, että molemmat vanhemmat on onnettomia.
Minä ainakin ymmärrän ja hyväksyn, vaikka asia ei minulle kuulukkaan.
Lapset haluavat elää onnellisten ihmisten ympäröiminä...
Aivan loistavasti ilmaistu...
(nyt minäkin taas sain hieman lisää uskoa siihen, että päätökseni jättää petturimieheni oli oikea...).
Rikotte kaksi perhettä. Sitä ei mikään miksikään muuta.
Jos olette noin varmoja, että teette oikein, niin miksi tarvitsette muiden hyväksyntää?