Kuinka pitkään kestää päästä yli koiran kuolemasta?

Otan osaa. Kaksi vanhaa koiraa haudanneena tiedän miten se sattuu sydämeen kun oma paras ystävä poistuu. Kyllä siitä toipuu ja muistot lämmittävät.

Kestoa kysyit: vuosi ainakin kestää suru. Se on vain kestettävä. Koiran elämä on niin lyhyt, että kun sellaisen lemmikikseen hankkii, on suru menetyksestä väistämätön. 

Pennun otto helpottaa.

Ei kauaa, jos olet autolla liikkeellä.

Koko elämä. 

Rakkauden hinta on tuska. Koiran kohdalla ehkä kaikkein eniten. 

Noin kahestatoista puoleenpäivään.

En pysty vieläkään puhumaan koirastani niin, etteivät kyynelet nousisi silmiini. Koiran sain joululahjaksi teininä ja nyt olen kuusikymppinen. 

Pääsin kissan kuolemasta yli parissa viikossa.

Lähinnä kissojen lopetuksista kokemuksia, yllättävän paljon menee tunteisiin ainakin sillä hetkellä kun katselee sitä eutanasiaa. Jotain pari kuukautta nyt tietynlaista suruaikaa missä voi jotain ahdistavia tunteita olla ja sitten jää lähinnä niitä hyviä muistoja mitä välillä muistelee. Luulisin että joku tuonkaltainen on vielä aika tervettä sitten jos sen ottaa samalla tavalla kuin jonkun puolisin tai lapsen kuolemaan niin kannattaa hakea apua, se ei ole enään tervettä. Koirakin lähtökohtaisesti kuitenkin elää paljon lyhyemmän elämän kuin ihminen. Riippuu siitäkin että kuoleeko se koira vain vanhuuteen tai ennenaikaisesti jostain syystä mihin itse olisi voinut vaikuttaa järkevämmin toimimalla.

Välttämättä et koskaan.

Meillä on aina ollut jo uusi koira tilattuna kun entinen kuolee. Kovasti ottaa siltikin. Nytkin meillä on jo vanha koira jonka jälkeen emme ota enää uutta. Surutyötä teen jo nyt.

Ensimmäinen oma koirani kuoli melkein tasan 18v sitten. En ole vielä päässyt surusta yli, mutta sen kanssa elää. Kuten elän lasteni kuoleman aiheuttaman surun kanssa. Lasten kuoleman sureminen hyväksytään, koiran kuolemasta oletetaan pääsevän yli saman tien. Seuraavan koiran kuolemasta on noin 10v. Ekan kissan kuolemasta tulee 17v, toisen 6 ja kolmannen vuosi. Jokainen suru on erilanen, eikä niitä voi verrata tai arvottaa. Lasteni kuolemat ovat kuitenkin muovanneet minua enrmmän kuin mikään muu asia elämässäni, enemmän kuin kaikkien lasten syntymät.

Ehkä minä kuljetan kuolemaa varjonani.

Vierailija kirjoitti:

Lähinnä kissojen lopetuksista kokemuksia, yllättävän paljon menee tunteisiin ainakin sillä hetkellä kun katselee sitä eutanasiaa. Jotain pari kuukautta nyt tietynlaista suruaikaa missä voi jotain ahdistavia tunteita olla ja sitten jää lähinnä niitä hyviä muistoja mitä välillä muistelee. Luulisin että joku tuonkaltainen on vielä aika tervettä sitten jos sen ottaa samalla tavalla kuin jonkun puolisin tai lapsen kuolemaan niin kannattaa hakea apua, se ei ole enään tervettä. Koirakin lähtökohtaisesti kuitenkin elää paljon lyhyemmän elämän kuin ihminen. Riippuu siitäkin että kuoleeko se koira vain vanhuuteen tai ennenaikaisesti jostain syystä mihin itse olisi voinut vaikuttaa järkevämmin toimimalla.

Itellä kissat päässyt joskus karkuun ja huonolla tuurilla olisiva kuolleet, vaikka auton alle jääneet. Onneksi sen verran arkoja että jäivät lähialueelle ja lopulta sai ne syliin napattua. Varmaan siinä jos se olisi kuolemaan päätynyt niin aika pitkään olisi jäänyt painajaisiin ja syyllistäisi itseä kun olisi voinut jotenkin toisin tehdä että eivät pääse karkuun. Se varmaan se pahinta mutta jos nyt lemmikkieläin elää onnellisen elämän ja kuolee luonnollisesti vanhuuteeen niin se nyt on vain elämää. Kaikki me ihmiset, eläimet ja kasvitkin tänne synnytään ja meissä on joku energia ja sitten kuollaan ja se energia muuttuu toiseen olomuotoon. Luulisin että ihminen eläimistä eroaa siinä että meillä on joku tarkoitus täällä ja toisaalta valinnat ja sanatkin voi paljon vaikuttaa omaan elämään ja maailmaan ja jos ei päästä siihen tarkoitukseen minkä takia sielumme täällä on niin kuolema voi olla tietyllä tapaa surullinen. Koira taas nyt vaan elää niillä vaistoilla miten elää eikä paljoa siihen voi ite vaikuttaa.

Rakki kuoli. Vedä kallioon, et pääse yli koskaan😅