WSOY kertoo, että kirjoja myydään nykyään kirjailijan persoonalla eli pärstäkertoimella, sama juttu duunitorin artikkelissa

Ilkka Remes on myynyt 3 miljoonaa kirjaa ilman suurempaa itsensä mainostamista.

Vierailija kirjoitti:

Ilkka Remes on myynyt 3 miljoonaa kirjaa ilman suurempaa itsensä mainostamista.

Samaisessa jutussa WSOY:ltä pohditaankin, että on haastavaa markkinoida Remestä, jonka salaisuus vaikuttaa olevan maailmantapahtumien ennakointi. Remes ei ole koskaan tainnut suostua kuvaan medialle. 

Vierailija kirjoitti:

Ilkka Remes on myynyt 3 miljoonaa kirjaa ilman suurempaa itsensä mainostamista.

Kohta joku markkinointikonsultti/henkilöbrändäyspiru ehdottaa sillekin TikTok -tilin perustamista ja jonkun viraalisen tanssin esittämistä, jotta seuraava teos myy?

Olen lukenut ristiriitaisia arvioita Rämön tuottaman tekstin laadukkuudesta. Mitä mieltä täällä ollaan, ovatko teokset ansioituneita ja sisältö hyvää?

Itse pikemminkin ajattelen niin, että ne jotka tuovat itseään ja persoonaansa äänekkäimmin jatkuvasti esille eivät ole niitä syvällisimpiä ajattelijoita. Kun luen kirjaa, haluan lukea sellaista ajattelevalta ihmiseltä, en joltain somettavalta influensserilta tai pintaliitäjältä. 

"Viime aikoina olen käynyt useita keskusteluja oman osaamisen näkyväksi tekemisestä ja henkilöbrändeistä. Ne ovat saaneet minut pohtimaan, mitä tapahtuu ihmiselle, jolle omilla kasvoilla esiintyminen tuntuu vieraalta ja epämiellyttävältä – ja mistä kaikesta tuo kokemus oikeastaan kumpuaa.

Suuressa korporaatiossa asiantuntijana työskentelevä tuttavani tuskaili, ettei enää riitä, että tekee työnsä hyvin ja mukisematta. Saavutuksista ja ideoista pitää kertoa kaikille LinkedInissä ja samalla rakentaa asiantuntijabrändiä, joka on kiinnostava ja tunnistettava. Hänestä se kuitenkin tuntuu epämiellyttävältä itsensä jalustalle nostamiselta.

Hyvinvointialalla työskentelevä tuttuni taas kertoi hiljattain oivaltaneensa, että ihmiset seuraavat ihmisiä eivätkä yrityksiä. Siksi hän on asiakashankinnan nimissä laittanut markkinointinsa uusiksi: yrityksen someprofiilit vaihtuivat ammattilaisprofiiliksi, jossa yritys on häivytetty taka-alalle. Seuraus: sekä näkyvyys että asiakasvirta kasvoivat."

Huomiotalous. Sillä, kuka sanoo on enemmän merkitystä kuin sillä, mitä sanotaan. 

Lukumaratonin kirjan kirjoittajakin sai kustannussopimuksen tiktok-tilinsä ansiosta. Tuslin olisi diiliä tullut ilman sitä.

Vierailija kirjoitti:

Lukumaratonin kirjan kirjoittajakin sai kustannussopimuksen tiktok-tilinsä ansiosta. Tuslin olisi diiliä tullut ilman sitä.

No onko se kirja hyvä?

Samalla edellisten 20 vuoden ajanjaksolla PISA-tulokset ovat romahtaneet, ihmisten älykkyydessä ja keskittymiskyvyssä tultu alaspäin ja mielenterveysongelmat lisääntyneet valtavasti. 

Onko ihmisille henkisesti hyväksi kaiken viihteellistäminen ja kaupallistaminen, mukaanlukien oman itsen ja persoonan? Entä lyhytjänteisyydestä palkitseminen, klikkien, somehuomion jne. kautta?

Jos tekstiä pitää brändätä, se ei ollut hyvää tai ainakaan kiinnostavaa tekstiä alkujaankaan.

Minä olen tahallaan jättänyt Rämön kirjat lukematta, vaikka ne varmaan ihan viihdyttäviä ovatkin, koska kirjailija on niin ärsyttävä.

Vierailija kirjoitti:

Olen lukenut ristiriitaisia arvioita Rämön tuottaman tekstin laadukkuudesta. Mitä mieltä täällä ollaan, ovatko teokset ansioituneita ja sisältö hyvää?

 

Itse pikemminkin ajattelen niin, että ne jotka tuovat itseään ja persoonaansa äänekkäimmin jatkuvasti esille eivät ole niitä syvällisimpiä ajattelijoita. Kun luen kirjaa, haluan lukea sellaista ajattelevalta ihmiseltä, en joltain somettavalta influensserilta tai pintaliitäjältä. 

Ajattelen aivan samoin, ja sama pätee kaikkeen muuhunkin henkilöbrändäykseen. Työelämässä nämä linkkarissa itseään korostavat ovat yleensä niitä, joilla on oikeasti kaikkein vähiten annettavaa.

Vierailija kirjoitti:

Jos tekstiä pitää brändätä, se ei ollut hyvää tai ainakaan kiinnostavaa tekstiä alkujaankaan.

Noin ne kuitenkin WSOY:ltä sanoo, että persoona myy. Suurella osalla kirjoista kustantamo tekee pelkkää turskaa ja ne on kohta alelaarissa. 

Rämöä ihan jonotetaan. 

Vierailija kirjoitti:

Samalla edellisten 20 vuoden ajanjaksolla PISA-tulokset ovat romahtaneet, ihmisten älykkyydessä ja keskittymiskyvyssä tultu alaspäin ja mielenterveysongelmat lisääntyneet valtavasti. 

 

Onko ihmisille henkisesti hyväksi kaiken viihteellistäminen ja kaupallistaminen, mukaanlukien oman itsen ja persoonan? Entä lyhytjänteisyydestä palkitseminen, klikkien, somehuomion jne. kautta?

Ei varmasti ole, ja jokainen fiksu ihminen on tämän oivaltanut jo ajat sitten. Loput kuvittelevat ilmeisesti, että tarpeeksi meteliä pitämällä ja itseään kehumalla saa toiset olemaan huomaamatta, ettei jutuissa tai ajattelussa ole todellisuudessa mitään sisältöä. 

Vierailija kirjoitti:

Ilkka Remes on myynyt 3 miljoonaa kirjaa ilman suurempaa itsensä mainostamista.

Tilanne oli toinen siihen aikaan kun Remes aloitti uransa.

Vierailija kirjoitti:

Jos tekstiä pitää brändätä, se ei ollut hyvää tai ainakaan kiinnostavaa tekstiä alkujaankaan.

Jos teoksia ei markkinoida, ei kukaan löydä niitä eikä osta niitä. 

Jotenkin surullista ajatella, että jopa asiantuntijoiden ja kirjaililijoiden pitäisi ryhtyä sosiaalisen median sirkuseläimiksi viihdyttämään massoja elämällään ja olemisellaan, jotta voisivat tehdä työtään.

Ajatelkaa, jos Marie Curie ja Einstein eläisivät nykyajassa ja heidän pitäisi mennä Linkkariin ja TikTokkiin kerjäämään huomiota ollakseen olemassa?

Vierailija kirjoitti:

Jos tekstiä pitää brändätä, se ei ollut hyvää tai ainakaan kiinnostavaa tekstiä alkujaankaan.

Todennäköisesti ei ollut, mutta on myös mahdollisuus että oli. Mutta paska teksti myy brändättynäkin, kunhan on brändätty oikein. Toisaalta sillä paskalla tekstillä kustantamot rahoittavat vähemmän tunnetun tai vähemmän paskan kirjallisuuden julkaisemista.