Katkeruus on kurjasta lapsuudesta

Miten päästä yli köyhän ja kurjan lapsuuden aiheuttamasta katkeruudesta? Näin päälle 40-vuotiaana on alkanut todenteolla mietityttämään, että millainen se elämä olisi voinut olla jos lapsuus olisi ollu normaali. Mitään alkoholismia tai väkivaltaa ei meidän perheessä ollut, mutta köyhyys oli murskaavaa ja asuimme huonosti sekä ahtaasti; omaa huonetta ei ollut ja läksyt sai tehdä sängyllä, samalla kun televisio pauhasi muutaman metrin päässä. Äidillä oli jotain neurologisia ongelmia, mikä näkyi tauottomana itsekseen puhumisena sekä katastrofiajatteluna. Köyhyyden takia olin myös alipainoinen ja 8. luokalla kouluterveydenhoitaja antoi jopa lapun kotiin, että pitää saada kunnolla ravintoa kun on kasvuikä. Näin jälkikäteen on täysi ihme, että sain peruskoulun ja lukion käytyä, sillä nyt en jaksaisi tehdä yhtään mitään.

Terapeutti on kovasti kysellyt lapsuudesta ja sanonut, että todennäköinen syy sille etten muista lapsuudesta kuin pieniä väläyksiä on se, että olen kokenut jatkuvaa stressiä ja ahdistuneisuutta. Lisäksi pitkään jatkuva stressi voi jo itsessään aiheuttaa traumaperäisen stressihäiriön. Armollinen sitten pitäisi olla sekä itseä että muita kohtaan.