Lue keskustelun säännöt.
Miten joillekkin syöminen on niin iso juttu?
05.11.2026 |
Työkaveri näytti kuvaa kun oli käynyt ruokatunnilla syömässä lounasravintolassa jotain sienikeittoa, kukkakaali parmesaani parsakaali pihvejä, zazikia, kylmäsavulohta, rigatonipastaa, uuniperunoita, satokauden vihanneksia.
Siis sen näköinen annos etten itse varmasti haluais edes maistaa. Meinasin kysyä että siis pitääkö tuosta maksaa vielä. Yök 🤮
Kommentit (10)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Syömisfokus johtuu estrogeenista ja matalasta libidosta. Se on eräänlaista sijaistoimintaa seksuaaliselle halulle ja tyydytykselle, tai paremminkin sen puutteelle.
Rakastan ruokaa! Miksipä sitä syödä huonoa ruokaa kun voi syödä hyvääkin? Seuraan paljon ravintola-arvosteluja ja ostan vain laadukkaita ruoka-aineita.
Vierailija kirjoitti:
Syömisfokus johtuu estrogeenista ja matalasta libidosta. Se on eräänlaista sijaistoimintaa seksuaaliselle halulle ja tyydytykselle, tai paremminkin sen puutteelle.
Miksi ei voisi olla hyvä seksielämä ja hyvää ruokaa? Miten nämä poissulkee toisensa? Mitä enemmän nautintoa elämässä sitä parempi elämä.
Itse taas en lainkaan ymmärrä miksi joillekin ruuan maittavuus ja laatu ei ole tärkeä juttu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Joo, ihmettelen kun jotkut oikeen suunnittelee mättöpäiviä tms :S
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Syömisfokus johtuu estrogeenista ja matalasta libidosta. Se on eräänlaista sijaistoimintaa seksuaaliselle halulle ja tyydytykselle, tai paremminkin sen puutteelle.
Lähde?
Mul on aina nälkä ja koko ajan jano! - (Sielun Veljet)
No joo, tuollainen "ruotsinlaiva-annos" buffasta olisi kieltämättä yököttävä sotku mutta kyllä mulle - ja meille koko perheelle ja ystäväpiirille - ruoka on todella tärkeä nautinto. Emme syö eineksiä emmekä mättöäkään vaan hyvää itselaitettua ruokaa. Syömme yhdessä eri kokoonpanoilla joka viikonloppu eli syöminen on myös todella sosiaalinen tapahtuma. Viime viikonloppuna olimme ystävien luona syömässä, nyt on isänpäivän juhlat tulossa ja viikkoa myöhemmin menemme toiselle ystävälle nauttimaan Ranskasta tuotuja herkkuja pitkän kaavan mukaan.
Ja ei, emme ole lihavia vaikka ruokafriikkejä olemmekin. Ikä on tuonut pari ylikiloa meille vanhimmille mutta muut ovat hoikkia tai normaalipainoisia yhä herkuttelusta huolimatta.