Lue keskustelun säännöt.
Kuinka moni sijoittaa
04.11.2026 |
Mietin tässä, kuinka moni mahtaa sijoittaa, sillä tavalla tosissaan että olisi vaikka muutama kymppitonni kertynyt rahastoihin? Ja kuinka moni on tosissaan jaksanut selvitellä rahastoja tai osakkeita, ettei ole laittanut johonkin korkeakuluisiin rahastoihin rahojaan?
Mietin vaan kun erittäin harvalla tuntuu ylimääräistä olevan ja toisaalta tilastot väittää että tosissaan moni sijoittaa, jo nuoretkin??
Kommentit (19)
"Aina" on puolison kanssa harrastettu sijoittamista ja nyt myös tytär on sijoittanut jonkin verran. Emme kylläkään asu Suomessa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä ne tilastot ovat oikeassa. Yhä useampi sijoittaa. Tilastot vaan eivät saa yhtä paljon mediahuomiota kuin ne jutut, joissa kerrotaan että kenelläkään ei ole yhtään ylimääräistä rahaa. Tilastoista tosin näkee senkin, että sijoittavilla suomalaisilla on pieni sijoitusomaisuus kansainvälisesti vertailtuna.
Nuoret osaavat hyödyntää podcasteja ja someja tietolähteinään. Pankin rahasto (niissäkin on kohtuuhintaisia vaihtoehtoja nykyään) ei ole heille ainut tiedossa oleva vaihtoehto.
Kyllä sijoitan ja vaatii osaamista ja työtä koska teen osakepoimintaa. Nyt ekaa kertaa ostan etf ja sillä jatkan jonkun aikaa. En ole rahastoihminen mutta helppoa hajauttaa noilla rahastoilla. Ost kuitenkin tuottaa osinkoa ja nyt tyhjästä tilistä aloitin etf ostot ilman mitään puskuria.
Onhan tämä toki kiinnostava kysymys, joskin muutama kymppitonni rahastoissa kuulostaa lähinnä sellaiselta taloudellisen elämän ensiaskeleelta lapselle tai nuorelle. Meillä sijoittaminen on ollut jo pitkään varsin järjestelmällistä varallisuuden allokointia, eikä varsinaisesti mitään harrastelijamaista kuukausisäästämistä pankin tiskiltä myydyillä kuluiltaan kyseenalaisilla tuotteilla.
Olemme keskittäneet varallisuutemme hajautettuihin kansainvälisiin indeksisijoituksiin, suoriin osakkeisiin, kiinteistöihin ja valikoituihin vaihtoehtoisiin sijoituskohteisiin. En ole koskaan oikein ymmärtänyt ajatusta, että sijoittaminen vaatisi suuria uhrauksia arjen kulutuksesta. Lähinnä kyse on siitä, ettei kaikkea tarvitse kuluttaa vain siksi, että siihen olisi varaa.
Mutta toki jokainen aloittaa jostain. Jollekin nuorelle aloittelijalle se ensimmäinen 20 000 euroa rahastoissa on saavutus, toiselle se on lähinnä yhden keskinkertaisen sijoituspäätöksen pieni korjausliike.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vauvatkin sijoittavat nykyään. :)
Meillä lasten kohdalla sijoittaminen on luonnollisesti aloitettu jo syntymästä. Lapsilisät on ohjattu suoraan sijoitussalkkuihin, vaikka täytyy myöntää, että summat ovat lähinnä symbolisia eivätkä varsinaisesti heilauta kokonaisvarallisuutta suuntaan tai toiseen. Ajatus on kuitenkin kasvattaa lapsille taloudellista liikkumavaraa jo ennen aikuisikää. Onhan se mukavampi täyttää 18 vuotta sijoitussalkun kanssa kuin aloittaa elämä nollasta ja ihmetellä, mihin kaikki rahat ovat menneet. Toki ymmärrän, että kaikilla ei ole tähän mahdollisuutta. Joillekin lapsilisä on välttämätön osa kuukausittaista käyttöbudjettia, meillä se on lähinnä automaattinen tilisiirto, jonka olemassaolon tuskin edes huomaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä olen sijoitanut reilut kymmenen vuotta ja ihan kivasti rahastot ovat kasvaneet vaikka summat ovat olleet pienehköjä. Osakkeita en omista. Sijoittaminen on kiinnostavaa ja olen saanut lapsenikin innostumaan siitä.
Täytyy sanoa, että keskustelussa puhutaan nyt hieman eri mittakaavan asioista. Meillä sijoittaminen ei ole koskaan tarkoittanut sitä, että palkkapäivänä siirretään 50 euroa pankin indeksirahastoon ja jäädään odottelemaan korkoa korolle -ilmiön ihmettä. Kyse on kokonaisvaltaisesta varallisuuden hallinnasta, jossa salkunhoito, kiinteistöomistukset, kansainväliset osakesijoitukset, listaamattomat yhtiöt ja private equity -sijoitukset muodostavat oman kokonaisuutensa. Yksittäiset allokaatiot liikkuvat helposti 6-7 numeroisissa summissa, eikä likviditeettiä tarvitse yleensä miettiä aivan samalla tavalla kuin tavallisessa kuukausisäästämisessä.
Meillä on sijoituksia useammassa maassa, useissa omaisuusluokissa ja sen verran kiinteistövarallisuutta, että kaikkien kohteiden vuokratuottojen seuraaminen vaatii jo oman taulukointinsa. Osa varallisuudesta on luonnollisesti myös sellaisissa instrumenteissa, joiden nimiä ei välttämättä löydy tavallisen pankin sijoitusvalikoimasta.
Lasten salkut avattiin heti syntymän jälkeen. Lapsilisät menevät automaattisesti sijoituksiin, vaikka niiden vaikutus on kokonaisuudessa lähinnä pyöristysvirhe. Olemme myös keskustelleet siitä, että täysi-ikäistyessään lapset saavat hieman perusteellisemman perehdytyksen varallisuuden hallintaan kuin perinteisen ohjeen aloittaa säästäminen kahvikupin hinnasta.
En oikeastaan enää ajattele sijoittamista säästämisenä, vaan pääoman hallinnointina. Siinä vaiheessa, kun salkun päivittäinen arvonvaihtelu vastaa monen ihmisen vuosiansioita, alkaa suhtautuminen muutaman kymppitonnin rahastopääomaan väistämättä hieman perspektiivistä käsin. Mutta hienoa, että ihmiset ovat innostuneet sijoittamisesta. Jostainhan se ensimmäinen sijoitusasunto Monacoonkin lähtee.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Täytyy sanoa, että keskustelussa puhutaan nyt hieman eri mittakaavan asioista. Meillä sijoittaminen ei ole koskaan tarkoittanut sitä, että palkkapäivänä siirretään 50 euroa pankin indeksirahastoon ja jäädään odottelemaan korkoa korolle -ilmiön ihmettä. Kyse on kokonaisvaltaisesta varallisuuden hallinnasta, jossa salkunhoito, kiinteistöomistukset, kansainväliset osakesijoitukset, listaamattomat yhtiöt ja private equity -sijoitukset muodostavat oman kokonaisuutensa. Yksittäiset allokaatiot liikkuvat helposti 6-7 numeroisissa summissa, eikä likviditeettiä tarvitse yleensä miettiä aivan samalla tavalla kuin tavallisessa kuukausisäästämisessä.
Meillä on sijoituksia useammassa maassa, useissa omaisuusluokissa ja sen verran kiinteistövarallisuutta, että kaikkien kohteiden vuokratuottojen seuraaminen vaatii jo oman taulukointinsa. Osa varallisuudesta on luonnollisesti myös sellaisissa instrumenteissa, joiden nimiä ei välttämättä löydy tavallisen pankin sijoitusvalikoimasta.
Lasten salkut avattiin heti syntymän jälkeen. Lapsilisät menevät automaattisesti sijoituksiin, vaikka niiden vaikutus on kokonaisuudessa lähinnä pyöristysvirhe. Olemme myös keskustelleet siitä, että täysi-ikäistyessään lapset saavat hieman perusteellisemman perehdytyksen varallisuuden hallintaan kuin perinteisen ohjeen aloittaa säästäminen kahvikupin hinnasta.
En oikeastaan enää ajattele sijoittamista säästämisenä, vaan pääoman hallinnointina. Siinä vaiheessa, kun salkun päivittäinen arvonvaihtelu vastaa monen ihmisen vuosiansioita, alkaa suhtautuminen muutaman kymppitonnin rahastopääomaan väistämättä hieman perspektiivistä käsin. Mutta hienoa, että ihmiset ovat innostuneet sijoittamisesta. Jostainhan se ensimmäinen sijoitusasunto Monacoonkin lähtee.
Mielenkiintoista. Miten saitte alkupääoman sijoituksiin? Ihan noin suuriin sijoituksiin ei oikein pääse hyvästäkään palkasta säästämällä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Täytyy sanoa, että keskustelussa puhutaan nyt hieman eri mittakaavan asioista. Meillä sijoittaminen ei ole koskaan tarkoittanut sitä, että palkkapäivänä siirretään 50 euroa pankin indeksirahastoon ja jäädään odottelemaan korkoa korolle -ilmiön ihmettä. Kyse on kokonaisvaltaisesta varallisuuden hallinnasta, jossa salkunhoito, kiinteistöomistukset, kansainväliset osakesijoitukset, listaamattomat yhtiöt ja private equity -sijoitukset muodostavat oman kokonaisuutensa. Yksittäiset allokaatiot liikkuvat helposti 6-7 numeroisissa summissa, eikä likviditeettiä tarvitse yleensä miettiä aivan samalla tavalla kuin tavallisessa kuukausisäästämisessä.
Meillä on sijoituksia useammassa maassa, useissa omaisuusluokissa ja sen verran kiinteistövarallisuutta, että kaikkien kohteiden vuokratuottojen seuraaminen vaatii jo oman taulukointinsa. Osa varallisuudesta on luonnollisesti myös sellaisissa instrumenteissa, joiden nimiä ei välttämättä löydy tavallisen pankin sijoitusvalikoimasta.
Lasten salkut avattiin heti syntymän jälkeen. Lapsilisät menevät automaattisesti sijoituksiin, vaikka niiden vaikutus on kokonaisuudessa lähinnä pyöristysvirhe. Olemme myös keskustelleet siitä, että täysi-ikäistyessään lapset saavat hieman perusteellisemman perehdytyksen varallisuuden hallintaan kuin perinteisen ohjeen aloittaa säästäminen kahvikupin hinnasta.
En oikeastaan enää ajattele sijoittamista säästämisenä, vaan pääoman hallinnointina. Siinä vaiheessa, kun salkun päivittäinen arvonvaihtelu vastaa monen ihmisen vuosiansioita, alkaa suhtautuminen muutaman kymppitonnin rahastopääomaan väistämättä hieman perspektiivistä käsin. Mutta hienoa, että ihmiset ovat innostuneet sijoittamisesta. Jostainhan se ensimmäinen sijoitusasunto Monacoonkin lähtee.
Mielenkiintoista. Miten saitte alkupääoman sijoituksiin? Ihan noin suuriin sijoituksiin ei oikein pääse hyvästäkään palkasta säästämällä.
Ymmärrän kysymyksen, mutta tässä taitaa olla hieman perustavanlaatuisempi ero siinä, miten varallisuuden muodostumista ylipäätään ajatellaan. Emme ole koskaan varsinaisesti rakentaneet omaisuuttamme palkasta säästämällä. Palkkatulot ovat olleet lähinnä mukava sivuvirta, kun varsinainen varallisuuden kasvu on tullut perheen pääomista, yritysomistuksista, kiinteistöistä, perintöjärjestelyistä ja kansainvälisistä sijoituksista.
Meillä on suvussa ollut jo useamman sukupolven ajan sellainen ajatus, että omaisuuden tehtävä ei ole ainoastaan elättää yhtä sukupolvea, vaan mahdollistaa seuraaville hieman vapaammat lähtökohdat. En ole koskaan oikein ymmärtänyt sitä suomalaista ihannetta, että jokaisen pitäisi aloittaa elämä nollasta, ottaa asuntolaina 30 vuodeksi ja pitää tätä jonkinlaisena moraalisena saavutuksena.
Toki olen itsekin tehnyt työurani ja yrittänyt olla hyödyksi yhteiskunnalle, mutta on aivan eri asia tehdä työtä siksi, että haluaa, kuin siksi, että seuraavan kuun asuntolainan lyhennys sitä edellyttää. Meillä sijoituspäätöksiä ei myöskään tehdä sen perusteella, jääkö kuun lopussa 10000 vai 50000 euroa ylimääräistä, vaan tarkastellaan pääoman tuottoa, verotuksellista tehokkuutta ja pitkän aikavälin kokonaisallokaatiota.
Ehkä tämä kuulostaa ylimieliseltä, mutta hyvä palkka tekee ihmisestä hyvätuloisen. Riittävä pääoma tekee hänestä taloudellisesti riippumattoman. Ja sukupolvien yli rakennettu varallisuus mahdollistaa sen, ettei lastenkaan tarvitse käyttää parhaita vuosiaan ensimmäisen sijoitusasunnon käsirahaa kerätessä.
Mutta jokainen tietysti rakentaa elämänsä omista lähtökohdistaan. Onhan sekin arvokasta, että saa itse säästettyä ensimmäiset 50 000 euroa. Meillä sitä kutsutaan lähinnä taloudellisen kasvatuksen onnistuneeksi ensimmäiseksi harjoitukseksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mulla on oman asunnon lisäksi noin seitisemisen sataa tuhatta sijoituksissa. Mutta enhän mä niitä nyt mihinkään rahastoihin ole laittanut.
Ja ap on mielestäni silleen oikeassa, että ei kukaan jaksa tutustua ja pysyä selvillä kaikesta sijoitusmaailmassa. Siksi minäkin olen valinnut pari osa-aluetta, joita ymmärrän, ja sijoittanut niihin. Nyt joku sanoo, että pitäisi hajauttaa useille eri talouden aloille, mutta ei ole mitään järkeä alkaa sijoittaa johonkin, mitä ei lainkaan tajua. Sen sijaan olen laskenut, että kestän ihan hyvin väliaikaiset tappiot, kun tiedän, että tämä on ala, joka ennen pitkää nousee aina takaisin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Täytyy sanoa, että keskustelussa puhutaan nyt hieman eri mittakaavan asioista. Meillä sijoittaminen ei ole koskaan tarkoittanut sitä, että palkkapäivänä siirretään 50 euroa pankin indeksirahastoon ja jäädään odottelemaan korkoa korolle -ilmiön ihmettä. Kyse on kokonaisvaltaisesta varallisuuden hallinnasta, jossa salkunhoito, kiinteistöomistukset, kansainväliset osakesijoitukset, listaamattomat yhtiöt ja private equity -sijoitukset muodostavat oman kokonaisuutensa. Yksittäiset allokaatiot liikkuvat helposti 6-7 numeroisissa summissa, eikä likviditeettiä tarvitse yleensä miettiä aivan samalla tavalla kuin tavallisessa kuukausisäästämisessä.
Meillä on sijoituksia useammassa maassa, useissa omaisuusluokissa ja sen verran kiinteistövarallisuutta, että kaikkien kohteiden vuokratuottojen seuraaminen vaatii jo oman taulukointinsa. Osa varallisuudesta on luonnollisesti myös sellaisissa instrumenteissa, joiden nimiä ei välttämättä löydy tavallisen pankin sijoitusvalikoimasta.
Lasten salkut avattiin heti syntymän jälkeen. Lapsilisät menevät automaattisesti sijoituksiin, vaikka niiden vaikutus on kokonaisuudessa lähinnä pyöristysvirhe. Olemme myös keskustelleet siitä, että täysi-ikäistyessään lapset saavat hieman perusteellisemman perehdytyksen varallisuuden hallintaan kuin perinteisen ohjeen aloittaa säästäminen kahvikupin hinnasta.
En oikeastaan enää ajattele sijoittamista säästämisenä, vaan pääoman hallinnointina. Siinä vaiheessa, kun salkun päivittäinen arvonvaihtelu vastaa monen ihmisen vuosiansioita, alkaa suhtautuminen muutaman kymppitonnin rahastopääomaan väistämättä hieman perspektiivistä käsin. Mutta hienoa, että ihmiset ovat innostuneet sijoittamisesta. Jostainhan se ensimmäinen sijoitusasunto Monacoonkin lähtee.
Mielenkiintoista. Miten saitte alkupääoman sijoituksiin? Ihan noin suuriin sijoituksiin ei oikein pääse hyvästäkään palkasta säästämällä.
Ymmärrän kysymyksen, mutta tässä taitaa olla hieman perustavanlaatuisempi ero siinä, miten varallisuuden muodostumista ylipäätään ajatellaan. Emme ole koskaan varsinaisesti rakentaneet omaisuuttamme palkasta säästämällä. Palkkatulot ovat olleet lähinnä mukava sivuvirta, kun varsinainen varallisuuden kasvu on tullut perheen pääomista, yritysomistuksista, kiinteistöistä, perintöjärjestelyistä ja kansainvälisistä sijoituksista.
Meillä on suvussa ollut jo useamman sukupolven ajan sellainen ajatus, että omaisuuden tehtävä ei ole ainoastaan elättää yhtä sukupolvea, vaan mahdollistaa seuraaville hieman vapaammat lähtökohdat. En ole koskaan oikein ymmärtänyt sitä suomalaista ihannetta, että jokaisen pitäisi aloittaa elämä nollasta, ottaa asuntolaina 30 vuodeksi ja pitää tätä jonkinlaisena moraalisena saavutuksena.
Toki olen itsekin tehnyt työurani ja yrittänyt olla hyödyksi yhteiskunnalle, mutta on aivan eri asia tehdä työtä siksi, että haluaa, kuin siksi, että seuraavan kuun asuntolainan lyhennys sitä edellyttää. Meillä sijoituspäätöksiä ei myöskään tehdä sen perusteella, jääkö kuun lopussa 10000 vai 50000 euroa ylimääräistä, vaan tarkastellaan pääoman tuottoa, verotuksellista tehokkuutta ja pitkän aikavälin kokonaisallokaatiota.
Ehkä tämä kuulostaa ylimieliseltä, mutta hyvä palkka tekee ihmisestä hyvätuloisen. Riittävä pääoma tekee hänestä taloudellisesti riippumattoman. Ja sukupolvien yli rakennettu varallisuus mahdollistaa sen, ettei lastenkaan tarvitse käyttää parhaita vuosiaan ensimmäisen sijoitusasunnon käsirahaa kerätessä.
Mutta jokainen tietysti rakentaa elämänsä omista lähtökohdistaan. Onhan sekin arvokasta, että saa itse säästettyä ensimmäiset 50 000 euroa. Meillä sitä kutsutaan lähinnä taloudellisen kasvatuksen onnistuneeksi ensimmäiseksi harjoitukseksi.
Kuulostat kyllä hiukan leuhkalta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen tällä hetkellä työtön joten en pysty sijoitussalkkuun lisäämään yhtään rahaa. On kuitenkin ollut pienehkö summa aiemmin eli 25k ja se on viidessä vuodessa lähes tuplaantunut eli 45k on salkun arvo. Mutta tämä vaatii työtä ja viitseliäisyyttä. Olishan se kiva päästä töihin että pystyisi lisää laittamaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Täytyy sanoa, että keskustelussa puhutaan nyt hieman eri mittakaavan asioista. Meillä sijoittaminen ei ole koskaan tarkoittanut sitä, että palkkapäivänä siirretään 50 euroa pankin indeksirahastoon ja jäädään odottelemaan korkoa korolle -ilmiön ihmettä. Kyse on kokonaisvaltaisesta varallisuuden hallinnasta, jossa salkunhoito, kiinteistöomistukset, kansainväliset osakesijoitukset, listaamattomat yhtiöt ja private equity -sijoitukset muodostavat oman kokonaisuutensa. Yksittäiset allokaatiot liikkuvat helposti 6-7 numeroisissa summissa, eikä likviditeettiä tarvitse yleensä miettiä aivan samalla tavalla kuin tavallisessa kuukausisäästämisessä.
Meillä on sijoituksia useammassa maassa, useissa omaisuusluokissa ja sen verran kiinteistövarallisuutta, että kaikkien kohteiden vuokratuottojen seuraaminen vaatii jo oman taulukointinsa. Osa varallisuudesta on luonnollisesti myös sellaisissa instrumenteissa, joiden nimiä ei välttämättä löydy tavallisen pankin sijoitusvalikoimasta.
Lasten salkut avattiin heti syntymän jälkeen. Lapsilisät menevät automaattisesti sijoituksiin, vaikka niiden vaikutus on kokonaisuudessa lähinnä pyöristysvirhe. Olemme myös keskustelleet siitä, että täysi-ikäistyessään lapset saavat hieman perusteellisemman perehdytyksen varallisuuden hallintaan kuin perinteisen ohjeen aloittaa säästäminen kahvikupin hinnasta.
En oikeastaan enää ajattele sijoittamista säästämisenä, vaan pääoman hallinnointina. Siinä vaiheessa, kun salkun päivittäinen arvonvaihtelu vastaa monen ihmisen vuosiansioita, alkaa suhtautuminen muutaman kymppitonnin rahastopääomaan väistämättä hieman perspektiivistä käsin. Mutta hienoa, että ihmiset ovat innostuneet sijoittamisesta. Jostainhan se ensimmäinen sijoitusasunto Monacoonkin lähtee.
Mielenkiintoista. Miten saitte alkupääoman sijoituksiin? Ihan noin suuriin sijoituksiin ei oikein pääse hyvästäkään palkasta säästämällä.
Ymmärrän kysymyksen, mutta tässä taitaa olla hieman perustavanlaatuisempi ero siinä, miten varallisuuden muodostumista ylipäätään ajatellaan. Emme ole koskaan varsinaisesti rakentaneet omaisuuttamme palkasta säästämällä. Palkkatulot ovat olleet lähinnä mukava sivuvirta, kun varsinainen varallisuuden kasvu on tullut perheen pääomista, yritysomistuksista, kiinteistöistä, perintöjärjestelyistä ja kansainvälisistä sijoituksista.
Meillä on suvussa ollut jo useamman sukupolven ajan sellainen ajatus, että omaisuuden tehtävä ei ole ainoastaan elättää yhtä sukupolvea, vaan mahdollistaa seuraaville hieman vapaammat lähtökohdat. En ole koskaan oikein ymmärtänyt sitä suomalaista ihannetta, että jokaisen pitäisi aloittaa elämä nollasta, ottaa asuntolaina 30 vuodeksi ja pitää tätä jonkinlaisena moraalisena saavutuksena.
Toki olen itsekin tehnyt työurani ja yrittänyt olla hyödyksi yhteiskunnalle, mutta on aivan eri asia tehdä työtä siksi, että haluaa, kuin siksi, että seuraavan kuun asuntolainan lyhennys sitä edellyttää. Meillä sijoituspäätöksiä ei myöskään tehdä sen perusteella, jääkö kuun lopussa 10000 vai 50000 euroa ylimääräistä, vaan tarkastellaan pääoman tuottoa, verotuksellista tehokkuutta ja pitkän aikavälin kokonaisallokaatiota.
Ehkä tämä kuulostaa ylimieliseltä, mutta hyvä palkka tekee ihmisestä hyvätuloisen. Riittävä pääoma tekee hänestä taloudellisesti riippumattoman. Ja sukupolvien yli rakennettu varallisuus mahdollistaa sen, ettei lastenkaan tarvitse käyttää parhaita vuosiaan ensimmäisen sijoitusasunnon käsirahaa kerätessä.
Mutta jokainen tietysti rakentaa elämänsä omista lähtökohdistaan. Onhan sekin arvokasta, että saa itse säästettyä ensimmäiset 50 000 euroa. Meillä sitä kutsutaan lähinnä taloudellisen kasvatuksen onnistuneeksi ensimmäiseksi harjoitukseksi.
Joo, meillä on erilaiset lähtökohdat. Lähdin itse tilanteesta, jossa minulla DI:ksi valmistuessani oli 40 000 markkaa enemmän opintolainaa kuin omaisuutta. Olen oikein tyytyväinen siitä, että olen tuosta päässyt ilman perintöjä tai vastaavaa tilanteeseen, jossa netto-omaisuuteni on yli puoli miljoonaa euroa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Täytyy sanoa, että keskustelussa puhutaan nyt hieman eri mittakaavan asioista. Meillä sijoittaminen ei ole koskaan tarkoittanut sitä, että palkkapäivänä siirretään 50 euroa pankin indeksirahastoon ja jäädään odottelemaan korkoa korolle -ilmiön ihmettä. Kyse on kokonaisvaltaisesta varallisuuden hallinnasta, jossa salkunhoito, kiinteistöomistukset, kansainväliset osakesijoitukset, listaamattomat yhtiöt ja private equity -sijoitukset muodostavat oman kokonaisuutensa. Yksittäiset allokaatiot liikkuvat helposti 6-7 numeroisissa summissa, eikä likviditeettiä tarvitse yleensä miettiä aivan samalla tavalla kuin tavallisessa kuukausisäästämisessä.
Meillä on sijoituksia useammassa maassa, useissa omaisuusluokissa ja sen verran kiinteistövarallisuutta, että kaikkien kohteiden vuokratuottojen seuraaminen vaatii jo oman taulukointinsa. Osa varallisuudesta on luonnollisesti myös sellaisissa instrumenteissa, joiden nimiä ei välttämättä löydy tavallisen pankin sijoitusvalikoimasta.
Lasten salkut avattiin heti syntymän jälkeen. Lapsilisät menevät automaattisesti sijoituksiin, vaikka niiden vaikutus on kokonaisuudessa lähinnä pyöristysvirhe. Olemme myös keskustelleet siitä, että täysi-ikäistyessään lapset saavat hieman perusteellisemman perehdytyksen varallisuuden hallintaan kuin perinteisen ohjeen aloittaa säästäminen kahvikupin hinnasta.
En oikeastaan enää ajattele sijoittamista säästämisenä, vaan pääoman hallinnointina. Siinä vaiheessa, kun salkun päivittäinen arvonvaihtelu vastaa monen ihmisen vuosiansioita, alkaa suhtautuminen muutaman kymppitonnin rahastopääomaan väistämättä hieman perspektiivistä käsin. Mutta hienoa, että ihmiset ovat innostuneet sijoittamisesta. Jostainhan se ensimmäinen sijoitusasunto Monacoonkin lähtee.
Mielenkiintoista. Miten saitte alkupääoman sijoituksiin? Ihan noin suuriin sijoituksiin ei oikein pääse hyvästäkään palkasta säästämällä.
Ymmärrän kysymyksen, mutta tässä taitaa olla hieman perustavanlaatuisempi ero siinä, miten varallisuuden muodostumista ylipäätään ajatellaan. Emme ole koskaan varsinaisesti rakentaneet omaisuuttamme palkasta säästämällä. Palkkatulot ovat olleet lähinnä mukava sivuvirta, kun varsinainen varallisuuden kasvu on tullut perheen pääomista, yritysomistuksista, kiinteistöistä, perintöjärjestelyistä ja kansainvälisistä sijoituksista.
Meillä on suvussa ollut jo useamman sukupolven ajan sellainen ajatus, että omaisuuden tehtävä ei ole ainoastaan elättää yhtä sukupolvea, vaan mahdollistaa seuraaville hieman vapaammat lähtökohdat. En ole koskaan oikein ymmärtänyt sitä suomalaista ihannetta, että jokaisen pitäisi aloittaa elämä nollasta, ottaa asuntolaina 30 vuodeksi ja pitää tätä jonkinlaisena moraalisena saavutuksena.
Toki olen itsekin tehnyt työurani ja yrittänyt olla hyödyksi yhteiskunnalle, mutta on aivan eri asia tehdä työtä siksi, että haluaa, kuin siksi, että seuraavan kuun asuntolainan lyhennys sitä edellyttää. Meillä sijoituspäätöksiä ei myöskään tehdä sen perusteella, jääkö kuun lopussa 10000 vai 50000 euroa ylimääräistä, vaan tarkastellaan pääoman tuottoa, verotuksellista tehokkuutta ja pitkän aikavälin kokonaisallokaatiota.
Ehkä tämä kuulostaa ylimieliseltä, mutta hyvä palkka tekee ihmisestä hyvätuloisen. Riittävä pääoma tekee hänestä taloudellisesti riippumattoman. Ja sukupolvien yli rakennettu varallisuus mahdollistaa sen, ettei lastenkaan tarvitse käyttää parhaita vuosiaan ensimmäisen sijoitusasunnon käsirahaa kerätessä.
Mutta jokainen tietysti rakentaa elämänsä omista lähtökohdistaan. Onhan sekin arvokasta, että saa itse säästettyä ensimmäiset 50 000 euroa. Meillä sitä kutsutaan lähinnä taloudellisen kasvatuksen onnistuneeksi ensimmäiseksi harjoitukseksi.
Kuulostat kyllä hiukan leuhkalta.
Hän on trolli, joka kuvittelee sijoittamisen olevan tuollaista.
Vierailija kirjoitti:
Täytyy sanoa, että keskustelussa puhutaan nyt hieman eri mittakaavan asioista. Meillä sijoittaminen ei ole koskaan tarkoittanut sitä, että palkkapäivänä siirretään 50 euroa pankin indeksirahastoon ja jäädään odottelemaan korkoa korolle -ilmiön ihmettä. Kyse on kokonaisvaltaisesta varallisuuden hallinnasta, jossa salkunhoito, kiinteistöomistukset, kansainväliset osakesijoitukset, listaamattomat yhtiöt ja private equity -sijoitukset muodostavat oman kokonaisuutensa. Yksittäiset allokaatiot liikkuvat helposti 6-7 numeroisissa summissa, eikä likviditeettiä tarvitse yleensä miettiä aivan samalla tavalla kuin tavallisessa kuukausisäästämisessä.
Meillä on sijoituksia useammassa maassa, useissa omaisuusluokissa ja sen verran kiinteistövarallisuutta, että kaikkien kohteiden vuokratuottojen seuraaminen vaatii jo oman taulukointinsa. Osa varallisuudesta on luonnollisesti myös sellaisissa instrumenteissa, joiden nimiä ei välttämättä löydy tavallisen pankin sijoitusvalikoimasta.
Lasten salkut avattiin heti syntymän jälkeen. Lapsilisät menevät automaattisesti sijoituksiin, vaikka niiden vaikutus on kokonaisuudessa lähinnä pyöristysvirhe. Olemme myös keskustelleet siitä, että täysi-ikäistyessään lapset saavat hieman perusteellisemman perehdytyksen varallisuuden hallintaan kuin perinteisen ohjeen aloittaa säästäminen kahvikupin hinnasta.
En oikeastaan enää ajattele sijoittamista säästämisenä, vaan pääoman hallinnointina. Siinä vaiheessa, kun salkun päivittäinen arvonvaihtelu vastaa monen ihmisen vuosiansioita, alkaa suhtautuminen muutaman kymppitonnin rahastopääomaan väistämättä hieman perspektiivistä käsin. Mutta hienoa, että ihmiset ovat innostuneet sijoittamisesta. Jostainhan se ensimmäinen sijoitusasunto Monacoonkin lähtee.
Sun kaltaisten takia mni ei halua puhua sijoituksistaan, Oot oksettava.
Mun neuvo on että raha tekee lisää rahaa. Pienikin salkku on parempi kuin ei mitään.
Vuoden 2025 lopussa noin 2,14 miljoonaa suomalaista omisti pörssiosakkeita tai sijoitusrahastoja, mikä on 38 % väestöstä. Rahastoja omistavia oli 32 % väestöstä (noin 1,8 miljoonaa henkilöä), pörssiosakkeita omistavia oli 17 %. Vuonna 2013 tämä osuus oli vain noin neljännes (25 %), ja sijoittajien määrä on kasvanut merkittävästi viimeisen kymmenen vuoden aikana. Henkilökohtaisen sijoituksen mediaani aikuisväestön rahastojen, pörssiosakkeiden ja pankkitalletusten yhteenlaskettu mediaani oli noin 8 000 euroa. Vuonna 2023 kotitalouksien rahoitusvarallisuuden keskiarvo oli 84 900 euroa, mutta mediaani oli vain 16 800 euroa. Keskiarvo on viisi kertaa mediaania suurempi, mikä osoittaa vakavaa vinoutta: pieni joukko suurvarakkaita nostaa keskiarvoa, eikä se edusta tavallisten sijoittajien tilannetta. Tämä luku sisältää myös kaikki rahoitusvarat (mukaan lukien talletukset), ei vain osake- ja rahastosijoituksia. Lähde: Tilastokeskus.
Minä aloitin sijoittamisen 20 vuotta sitten, kun asuntolaina tuli maksetuksi, aluksi 100 eurolla kuukaudessa. Vuosien varrella kuukausittain sijoittamani summa on kasvanut. Nyt on koossa 320 000 euroa, josta 150 000 euroa on sijoitusten tuottoa.
Näim jälkikäteen ajatellen olisi kannattanut maksaa asuntolainaa takaisin hitaammin ja aloittaa sijoittaminen selvästi aikaisemmin.
Eikä sijoittaminen vaadi mitään syvällistä perehtymistä. Riittää, että etsii kaksi pienikuluista osakeindeksirahastoa, joista toinen sijoittaa Pohjois-Amerikkaan ja toinen Eurooppaan tai Suomeen.