Tässä teille päivän provo! Feministit älkää vaivautuko lukemaan!

Onko teillä muuten koskaan edes mainittu sitä, että naisen meneminen muiden tarjoamille työmarkkinoille on ihan itsensä myymistä? Ehkäpä sitä voisi verrata prostituutioon, koska sen sanotaan olleen "naisten vanhin ammatti"? Muuta "omaa" mitä myydä ei köyhillä ja yhteiskunnan ehkä ulkopuolella olevilla naisilla todellakaan ollut. Molemmat ilmiöt kuuluvat aikaan jota elämme, joten naisen arvoa menneinä aikoina ei voi tämän päivän yhteiskunnassa kasvanut nainen käsittää ja ymmärtää! Naisen työmarkkinat ovat ihan verrattavissa avioliittomarkkinoihin. Samat "ostajat" ja "ottajat" siellä pyörii ja samoin kriteerein valitsevat itselleen niitä "työjuhtia" ja vaimoja! Missä ovatkaan ne piirit, jotka vielä meidän aikanamme sanovat, että meillä eivät naiset ole myynnissä? Siis ei myytävissä näille meidän tuntemillemme työmarkkinoille eikä avioliittomarkkinoille! Kuvitelkaa nyt, että täällä joku todella yläluokkainen nainen on tarjoamassa itseään työmarkkinoille - kielikin on muuttunut, sillä nykynainen hakee töitä itselleen, mikä kait sekin kertoo jo jotakin! Joka hakee ei välttämättä saa - se on työntarjoajan määrättävissä! Kuka hänet ottaa töihin? Hänelle sanotaan vain, että tuollainen tyttö se lähtee pian jonnekin muualle tai kysytään, että onko tämä sinulle joku harrastus, vai? Eikä siitä ollenkaan välitetä, että hakeeko hän ehkä töitä, koska toimeentulo puuttuu! Työt menevät "työjuhdille" ja joskus "mallinukeille" - "lastenhoitajille" ja "sairaanhoitajille"! Juu, se yläluokan tyttö, joka ei ollut myytävissä on todella pattitilanteessa. Minne sellainen onkaan nykyaikana päätynyt, jos ei ole jo kuollut kokonaan sukupuuttoon? Mutta kyllä hän töitä olisi ollut valmis paiskimaan - osannutkin ihan varmasti - ja ollut ahkera! Mutta kun ei passaa niin ei sitten vaan passaa! Löytyiskö täältä yhtäkään naista enää, joka pystyisi jatkamaan tätä tämän tyyppistä kertomusta "naisen elämästä"? Täytyy sanoa, että olisin melkein aika yllättynyt, jos löytyisi!