Onko isovanhemmille oikeus loukkaantua

Jätä joulukorttiasteella, jos he rasittavat sinua.

Jos sitäkään.

Ellei siis itse halua. Mielestäni on hölmöä olettaa, että tottakai isovanhemmat haluaa hoitaa jne. En itsekään ole koskaan olettanut, vaan hoitoon annettu jos on pyydetty. Ollaan silti siellä käyty, kun yhdet isovanhemmat eivät ole kyläilevää sorttia.

kunnioita äitiäsi ja isääsi. Kyllä se vaan musta menee niin päin, että vanhempiaan pitää kunnioittaa ja isovanhemmilta ei ole oikeutta odottaa mitään. Toki kiva, jos ovat osana elämää ja auttavat jne, ja yleensähän luonnollisesti näin ovat, mutta jos ei ole, niin musta lapsen tehtävä on olla tyytyväinen siihen mitä saa ja kunnioittaa omia vanhempiaan.

koska he ovat kuitenkin niin läheisiä ja heiltä voi odottaa enemmän kuin vieraimmilta ihmisiltä. Puolison vanhemmilta en odottaisi niin paljoa, joten heille en loukkaantuisi kovin helposti. Joten ymmärrän hyvin, miksi sinä ja miehesi olette tässä asiassa eri mieltä =). (Enkä ota nyt yhtään kantaa siihen, oletko loukkaantunt syystä vai et, koska en tarkemmin asiasta tiedä)

mutta miksi ihmeessä tuhlaat aikaasi tuollaiseen tunteeseen? Aikuiset elää kuten tahtoo ja te elätte kuinka tahdotte. Itke itkus ja jatka matkaa. Ei ole kummallakaan teistä, teillä tai isovanhemmilla mitään kyläily- tai auttamisvelvoitetta.



En oikeasti ymmärrä moisia avauksia jossa valitetaan ilmaistyön puutetta isovanhemmilta ja silti samalla pompitaan heidän pillin mukaan kaikessa. Aikuiset hei! Eläkäkää omaa elämäänne!

joka asiasta. Eikö se tee elämää raskaaksi.

olit siis vanhempiesi tukena, tsemppasit, autoit, kävit katsomassa? Vähintään kerran viikossa 4-5 tuntia?



Jos noin teit, voit nyt odottaa apua. Jos taas et ollut muiden apuna, lienee turha vaatia muita avuksi.

ja olemme puhuneetkin asiasta isovanhempien kanssa. Keskustelu oli ihan valaiseva mutta ei muuttanut mitään. Se jäi sellaiseen "ajat ovat muuttuneet, enää isovanhemmilla ei ole aikaa osallistua kaiken maailman synttäreille" -lopputulemaan. Mutta on kuitenkin hyvä tietää että näillä mennään.



Nyt olemme siis siinä mielentilassa että tyydytään siihen miten asiat ovat. En itsekään enää niin syyllisty siitä ettemme me ole riittävän aktiivisia.

Omat vanhempani jättivät tulematta lapseni ristiäisiin, koska heillä oli taloyhtiön kokous ja sinne oli pakko mennä.



Harvoin kyselevät mitään lapsista, eivät ole kiinnostuneita kuin omasta elämästään.