Päivän sanskrit vinkki: brahma vs. brahmaa, osa 1. (sekavaa jorinaa: älä vaivaudu lukemaan, ellet ole assi...)

Hindulaisuudessa maailmankaikkeuden perimmäinen todellisuus on nimeltään brahma, verbijuuresta bRh (~brih), jonka primaari merkitys useimmissa sanakirjoissa lienee jotain sellaista kuin laajentua, kasvaa. Esimerkiksi taolaisuudessa suunnilleen vastaava käsite lienee tao/dao? Taolaisilla lienee jokin tämäntapainen sanonta: tao, josta voidaan puhua, ei ole oikea tao. Sama pätee myös käsitteeseen brahma, eli se voidaan määritellä vain negaatioilla: mitä se EI ole.

Varsinkin enkunkiälisessä tekstissä brahmasta käytettäneen useimmiten lemmaa eli sanakirjamuotoa brahman, joka EI ole tuon sanan perusmuoto eli yksikön nominatiivi. Pääsyy muodon brahman käyttämisessä viittaamaan Absoluuttiin lienee se että enkunkiälisessä tekstissä brahma-n ensimmäiseen illusoriseen luomukseen, jumaluuden luoja-aspektiin viitataan muodolla brahma, koska enkunkiälisessä tekstissä tuon luojajumaluuden todellinen yksikön nominatiivi  brahmaa (myös esim: brahmA, brahma:, jne.) näyttänee hämmentävältä. Tuo voi tuntua hiustenhalkomiselta, mutta kun tarkoitetaan luojajumalaa ja kirjoitetaan muoto brahma. on tarkalleen ottaen suunnilleen sama kuin suomessa kirjoittasi vapa, kun tarkoittaa joka adjektiivia vapaa, tai substabtiivin vapa yksikön partitiivia!