Sieluttomuus on syynä Suomen alhoon

Jokaisella luovalla ihmisillä on sielu, olevaisen kipinä. Se kytkee hänet maailmankaikkeuden ytimeen eli korkeimpaan minään. Voit kutsua sitä myös universumiksi, luojaksi tai jumalaksi. Nimellä ei ole väliä, sillä se ei määrittele tosiolevaa alkulähdettä, josta ihmisen luovuus pulppuaa. Historian luovimmat ihmiset ovat olleet hyvin perillä luovuutensa lähteestä. Nikola Tesla ja Mika Waltari, vain pari esimerkkiä mainitakseni.

Suomen ongelmat aiheutuvat luomisvajeesta. Meillä ei synny tieteen kuin taiteenkaan saralla uusia ajatuksia, joista voisi kasvattaa runsautta aikaansaavaa yritystoimintaa. Kykenemme ainoastaan kopioimaan muiden ideoita, tekemisiä ja sanomisia. Siksi Suomen talous on pelkkä velkaantuva kopiotalous, joka loisii Yhdysvaltojen ja Ruotsin luovuusaalloissa.  

Vaan mikä on syy luovuusvajeeseemme? Tietenkin se, ettei useimmilla suomalaisilla ole sielua. Tämä johtuu siitä, että esi-isämme luotiin alkujaan orjiksi. Nuo tyhjät lihakuoret - replikat - kehittyivät ajan saatossa kovan sisukkaiksi työläisiksi, sillä sielun informaatiovuo ei häirinnyt suon kuokkimista hampaat irvessä ja veren maku suussa. Samasta syystä pärjäsimme poikkeuksellisen hyvin sotatyössäkin, mikä on herkille sielullisille olennoille pahinta mahdollista helvettiä.

Meidän nykysuomalaisten kannalta valitettavaa on, että sieluttomuudestaan huolimatta replikat pystyivät lisääntymään. Maailma on näet kehittynyt ihmiskuhnurille lähes käsittämätömäksi paikaksi, jossa työläisillä ei ole enää sijaa. Eikä lihakuoreen voi asentaa sielua jälkikäteenkään ja siksi maailma menee eteenpäin, mutta suomalaisten kuhnuriyhteiskunta rapautuu.

On aika sanoa julma totuus ääneen: lakatkaamme odottamasta valoisaa tulevaisuutta, sillä sitä meille suomalaisille ei ole tarjolla. Maailmankaikkeus ei ole sieluttomille olennoille reilu.

Terveisin Riikka ja Petteri, the Sieluttomat