Riittämättömyyden tunne

Vaimosi on sotkenut sun pään 

Hirttämättömyyden tunne

Ei se niin ole, mutta kuulen mitä sanot. Itselläkin ongelmia omanarvontunteen kanssa, josta johtuen vastaavia keloja. Silti olen parisuhteessa ihanan kumppanin kanssa, joka sanoo minun riittävän sellaisena kuin olen. Tasapainottelua sen suhteen, kuinka rakkaus korjaa minäkuvaa, mutta samaan aikaan huono itsetunto tekee myyräntyötään sisälläni, ja vie välillä ilon olemisesta. N42

Joo. Pohjautuu itsellä lapsuuden perheen dynamiikkaan. Kasvoin jatkuvan nälvimisen ja arvotelun alla. Kaikkea määritti äitini mielenliikut, mykkäkoulutu ja tunnekylmyys. Ainoa positiivisen ja hyväksytyksi tulemisen tunne tuli teoista; Kun huolehti muista ja oli mahdollisimman näkymötön ja vaivaton.

Päädyin sitten huolehtijan roolissa nuoruuden liittoon, joka oli puhdas traumaside. Minä etsin huolehdittavaa ja alkoholistiperheessä kasvanut entinen puolisoni huolehtijaa. Hoidin kaiken. Menin vielä lapsiakin tekemään. Liitto oli kaikkea muuta kuin tasaväkinen ensimetreistä eropapereihin. Olin ignoorattu, kommunikaatiota ei ollut, vastuunjakoa ei ollut ja eron tullessa käteen jäi kusetettu, sivuutettu ja pimitetty olo. Entinen puoliso oli tehnyt selkäni takana liikkuja, joista todellakin olisi kumppania pitänyt pitää ajan tasalla. Velkaantumistakin. Onneksi lähdin.

Riittämätön olo on; Vaikka samalla kaikenhoito-hanskat käteen kasvaneena mulla hoituu kaikki remonteista kokkaamiseen, koti on siisti, ura on luotu, lasten kanssa sujuu jne. Olen kivannäköinen, kroppa kunnossa ja kaikin mittapuin varsinainen saalis. Semmoinen arvosteleva ääni takaraivossa nakuttaa. 

Nyt minulla on tuoreehko suhde. Ensimmäistä kertaa elämässäni koen, että myös minusta huolehditaan. Se pelottaa. On olo, että olen lapsineni taakka ja kyseenalaistan itseäni. Vaikka järjellä ajatellen tälle ei olisi mitään syytä; Mulla on pakka hallussa. Onneksi nykyisen kumppanin kanssa asiasta on voitu alusta asti keskustella ja meillä ei ole kiire mihinkään. On outoa, että toista ihmistä voi aidosti kunnioittaa ja arvostaa. Hän on kyllä fiksu, komea, tunnetaitoinen ja käsistään kätevä. Hoituu remontit ja auton huollot. Kyllähän tämä totuttelua vaatii ja tuntosarvet on herkillä, että onko tämä oikeasti sitä, mitä tahdon ja ansaitsen. Samalla kova työ olla itse pilaamatta kaikkea juurikin noilla itsensä mollaamis ajatuksilla. 

Vuosienkin jälkeen tuntuu välillä etten ole riittävä. Lohduttaudun sillä että mies on nähnyt mihin minusta on ja mihin voimavarani riittävät.

Jos kumppani jatkuvasti vaatii niin helpostihan siinä tulee sellainen tunne. Itsellä jo heti alussa iskee vahvasti jarrut päälle ennen parisuhdetta kun tuntuu että lätkitään vaatimuksia pöytään mitä en voi täyttää.