Apua, äitini terrorisoi yhä elämääni vaikka on päälle 70 ja minä aikuinen.
Kommentit (21)
Voit hakea myös ammattiapua. Itse hain ja mulle neuvottiin ettei kannata pitää yhteyttä kuin juhlapyhinä.Oma äitini on ongelmaihminen jolla takana rankka lapsuus ja nuoruus,alkanut vanhemmiten tekemään kiusaa nuorempia sukulaisia kohtaan mm.omaa lastaan.
Voit hakea myös ammattiapua. Itse hain ja mulle neuvottiin ettei kannata pitää yhteyttä kuin juhlapyhinä.Oma äitini on ongelmaihminen jolla takana rankka lapsuus ja nuoruus,alkanut vanhemmiten tekemään kiusaa nuorempia sukulaisia kohtaan mm.omaa lastaan.
omaa elämäänne ja jättäkää äitisi kommentit oman onnensa nojaan.
[
Rajojen asettaminen yleensä raivostuttaa ihmisiä, sillä kukapa haluaa nöyrästi luopua saavutetuista eduista (mitä toisen elämän hallinta on)?
[/quote]
Nyt kun on käymässä pakottaa koko perheen nukkumaan 20.30 illalla. Kun minä sanoin ettei puutu aikuisen tyttärensä nukkumiseen niin kommentti oli, että vasta 15 vuotta sittenhän sä pääsit vasta ripiltä. Eilen laitoin iltapalaa 20.45 ja mutsi tuli huutamaan, että mitä sä vielä tähänaikaan syöt. Mene sänkyys siitä.
Rikkoi olkkarin rullaverhot ja sai siitä syyn laittaa itsensä tuomat tilalle, ei päästä lapsia pihalle ja antoi niille uuden kotiintuloajan 17,30, vaikka meillä se on 19.00.
Kaikkien pitää syödä sitä ruokaa mitä hänkin ja koska minä syön rajoitetusti hiilareita niin joka aamu raivoaa kuinka tapan itseni ruuallani.
Lapsilta muuten kielsi musiikin kuuntelunkin. Kuulemma 2 vuotiaan ei kuulu kuunnella musiikkia.
Naapurit tuo joskus leipää kun diakonit toimittaa niitä säkeissä. Äidin mielestä meille ei saa leipää antaa kuin hän ja haalii meidän leivät pakkasesta ja korvaa ne omilla iänikuisilla sämpylöillään.
Tappelee mun miehen kanssa koska on omasta mielestään pätevämpi kasvattamaan meidän erityislasta ja kahta muuta. Itse kasvatti minut ja siskoni niin, että ollaan aika pitkät terapiat käyty ja lääkitykset, että ollaan selvitty
vaan äitinsä on riippuvainen muiden elämän hallitsemisesta.
Minulla oli ihan sama tilanne erään sukulaisen kanssa kuin ap:lla ja rajat löytyivät vasta lähestymiskiellolla.
diakonin leipiä lukuunottamatta NIIIN tuttua, NIIN tuttua. Minun äitini myös on omin päin kesken jääneen kansakoulun pohjalta diagnosoinut kaksi normilastani erityislapsiksi. Toinen kuulemma olisi myös tukijalkineiden tarpeessa "jalkavamman" takia ja toisella äitini on havainnut vakavia näköongelmia - näitä ei kukaan muu vain ole huomannut, neuvola tai lasten lääkäri tai ope tai päiväkodin hoitaja tms.
Keskimmäisellä on kuulemma skoljoosi. Ei auta lääkäreiden lausunnot, että selkä on suora saati fysioterapeutin mielipide. Esikoinen on myös lähes sokea, kuuro ja epileptikko koska ei jaksa kuunnella mummonsa horinoita:D
8
diakonin leipiä lukuunottamatta NIIIN tuttua, NIIN tuttua. Minun äitini myös on omin päin kesken jääneen kansakoulun pohjalta diagnosoinut kaksi normilastani erityislapsiksi. Toinen kuulemma olisi myös tukijalkineiden tarpeessa "jalkavamman" takia ja toisella äitini on havainnut vakavia näköongelmia - näitä ei kukaan muu vain ole huomannut, neuvola tai lasten lääkäri tai ope tai päiväkodin hoitaja tms.
meillä lapset ovat kuulemma myös leikkiterapian tarpeessa, pitäisi kuulemma myös päivä-, uni- ja ruokarytmi muuttaa, nukkumajärjestys on väärä, koulu on väärä, päiväkotiin ei olisi pitänyt mennä, muskarimaikka hosuu liikaa, meillä on "liian hienoa" ja kamat väärissä huoneissa, matkustamme liikaa ulkomailla ja lapset olemme hankkineet kuulemma vain imagosyistä...
Opetelkaa sanomaan:
Tämä on minun elämäni ja minun päätökseni.
Kannan itse vastuun valinnoistani/lapsistani/elämästäni.
Minulle ei puhuta noin.
Sinun täytyy kunnioittaa rajojani.
Jos et pysty kunnioittamaan rajojani, meidän täytyy lopettaa tämä keskustelu.
Onko äitisi aina ollut samanlainen? Jos on vasta muuttunut, niin voi olla alkavasta dementiasta kyse.
Jos taas on aina tuollainen, niin nyt sun on oikeasti aika laittaa äidillesi rajat. Älä hyväksy tuollaista käytöstä. Ette muuta omaa käytöstänne äidin painostuksesta, ja laitat hänet kotiinsa jos yrittää tuollaista. Välit voivat mennä aluksi, mutta sitä ei pidä pelätä. Se lienee tarpeellista jotta äitisi oikeasti ymmärtää.
kun yritin vetää niitä rajoja. Samalla meni välit kahteen muuhunkin sukulaiseen, koska ko. häirikkö oli haukkunut meitä heille jo pitkään - ja nämä uskoivat kaiken mitä sanottiin ja meitä pidettiin ihan kamalina, kun kohtelimme muita niin huonosti.
Minusta oli vain vapauttavaa, kun tietyt velvollisuusihmiset jäivät pois elämästä. Ihmiset, jotka oikeasti välittävät minusta ja perheestäni, eivät usko paskapuheita tai ainakin kysyisivät suoraan, missä mennään.
kun yritin vetää niitä rajoja. Samalla meni välit kahteen muuhunkin sukulaiseen, koska ko. häirikkö oli haukkunut meitä heille jo pitkään - ja nämä uskoivat kaiken mitä sanottiin ja meitä pidettiin ihan kamalina, kun kohtelimme muita niin huonosti.
Lasten kannalta vain ei ole kiva, kun meitä pidetään täyspaskiaisina ilman syytä... Oikeasti vedin niitä rajoja niin hellävaroen kuin pystyin. Mikään ei vain mennyt jakeluun.
Tuosta paskapuheiden uskomisesta olen samaa mieltä. Itse en ikinä tuolla lailla uskoisi täysin hervottomia väitteitä - tyyliin, että minulla on vakavia mt-ongelmia, lapsi on vakavasti syömishäiriöinen ja että me hakkaamme lapsiamme jne.
15
Minulla on kuitenkin hieman vaikea äiti. Asumme aivan eri paikkakunnilla ja hän ei ikänsä takia enää matkustele. Tapaamisemme jäävät siten 2-3 kertaan vuodessa, mutta ovat sitten sitäkin pidempiä. Eli me olemme hänen luonaan yleensä 3-7 päivää kerralla.
Puhelimessa puhumme paljon. Meillä kaikki on aivan hyvin, eikä koskaan ole ongelmia. Käytännössä siis vastaan kaikkiin kysymyksiin, että "kaikki on hyvin". En kerro edes lasteni flunssasta, koska hän on jo puhumassa tuttavista, jotka ovat kuolleet kamalaan tautiin, vaikka ensin sitä luultiin vain flunssaksi. Puhun siis kaunis ilma tänään-asioita hänen kanssaan, enkä mitään syvempää.
Sillä tavalla meillä on hyvät välit. Jos joskus yrittäisin vähän syvempää suhdetta äitiini, niin ongelmia tulisi heti. Mieluummin olen tällainen äitiä kohtaan ja pidän äitiini yhteyttä kuin hankin riitoja yrittämällä saada äidin, jonka kanssa puhua syvällisiä.
Miten te kestätte, siedätte tommosia vanhempia!! Joo vanhempia täytyy kunnioittaa mutta kunnioitus täytyy ansaita ja noi asia..
joo, siis tuohon minäkin pyrin, mutta jos yritimme väittää, että kaikki on hyvin tms. äitini keksi ne ongelmat.
Meillä lapset on perusterveitä ja kaikki on oikeasti hyvin, mutta äitini mielestä me olemme avioeron partaalla, mieheni on juoppo, minä työnarkomaani, lapsista toinen on sokea ja toinen on raajarikko jne.
Hän myös penkoi kaappeja tms. kylässä ollessaan, meiltä katosi tavaraa jne.
16
makkarin kaapit, vaikka nimenomaan on sanottu, että pysy pois sieltä. Vie mukanaan salaa likaisia pyykkejä pyykkikopasta kotiinsa pestäväksi..
8
taustalla on jokin dementiaa aiheuttava sairaus (usein Alzheimer).
Mutta ei nämä äitiesimerkit kyllä vaikuta ihmiseltä jolla dementoiva sairaus..
Voi olla rankka paikka, teille molemmille. SInun pitää nyt vain hyväksyä se vaihtoehto, ettet voi miellyttää äitiäsi koko ikääsi ja kun teet rajoja hänelle, hän todennäköisesti loukkaantuu verisesti, ainakin aluksi. Sinun pitää vain kestää äidin puolelta tuleva uhma ja se, että olet hänen mielestään paska ja kiittämätön lapsi. Onko sinulla siihen itsetuntoa - toivottavasti.
Rajojen asettaminen yleensä raivostuttaa ihmisiä, sillä kukapa haluaa näyrästi luopua saavutetuista eduista (mitä toisen elämän hallinta on)?