Olin lukion jälkeen kolme vuotta sinkkuna, jotain orastavia suhteita oli, mutta ei niistä tullut mitään

Sen ajan ystäväni olivat oikein kannustavia ja sain kuulla lukemattomia kertoja samat jutut, että kyllä sä löydät jonkun ihanan miehen, jne. No sittenpä löysin vappuna, ihan odottamatta. Poikaystäväni on rehellisesti sanottuna minua tasokkaampi, urheilullinen, komea ja vasta valmistunut Diplomi-insinööri.

Heti ensi tapaamisesta lähtien on molemmilla ollut olo, että olemme luotuja toisillemme. Mutta nyt sitten ystäväni eivät enää olekaan iloisia puolestani. Olen kuullut sanottavan, että poikaystäväni on kanssani vain seksin takia ja kohta kyllästyy, kuinka pelkäävät, että sydämeni särkyy, jne. Olen kysynyt muutamalta, mikseivät he ole iloisia puolestani. Kuulemma näkee jo kauas, että mulle käy huonosti. Olen yrittänyt sanoa olevani onnellisempi kuin koskaan ja meillä menee tosi hyvin. Harmittaa ystävieni käytös. Kuulemma minun kannattaa pitää hauskaa niin kauan kuin sitä vielä kestää. En ymmärrä suhtautumista.