Niinistö voted against criminalizing domestic rape.

"Presidenttiehdokas Sauli Niinistö (kok.) kannatti 90-luvulla raiskaajan päästämistä vastuusta anteeksi pyynnöllä.



Eduskaunnassa säädettiin silloin lakia raiskauksesta avioliitossa. Niinistö olisi hallunnu t lakiin sellaisen mahdollisuuden, että uhrin anteeksiannolla raiskaaja olisi voinut päästä irti rikossyytteestä.



–Olen edelleenkin vähän sitä mieltä, että ylipäätään anteeksiantaminen on aika hieno tapa. sanoi Niinistö eilen tv-haastattelussa.



Toukokuussa 1991 eduskunnan täysistunnossa käsiteltiin lakialoitetta avioliitossa tapahtuvan raiskauksen kriminalisoinnista. Sen aikaisen lainsäädännön mukaan aviopuolison väkisinmakaamista ei voitu tuomita raiskauksena, vaan vain pahoinpitelynä.



Nykylain mukaan syyttäjällä on oikeus nostaa syyte uhrin vastustuksesta huolimatta, mikäli tärkeä yleinen tai yksityinen etu sitä vaatii"



http://www.uusisuomi.fi/kotimaa/119324-kova-syytos-tvssa-–-nain-niinisto-todella-sanoi-1451991



Toki anteeksi antaminen on kaunista, mutta kuinka usein pahoinpidelty osapuoli elää puolisonsa henkisen vallan alla? Juuri siksi tilanne jatkuu vuodesta toiseen, usein toisen kuolemaan; usein vain ulkopuolinen apu auttaa uhrin pois väkivaltaisesta liitosta. Uhrilla itsellään on tähän voimia hyvin harvoin.

kauas.

siskolleen/ystävälleen, kun tämä kertoisi tulleensa raiskatuksi, että "ihan ok, eihän tuo kai niin paha ole. Annat nyt vain anteeksi".



Minulle tämä on aika keskeinen juttu, joka kertoo säälimättömyydestä.

Järkyttävää että tuollaisilla arvoilla meidän maatamme saatetaan johtaa.

Lyömäaseeksi vaan kaikki, mikä käteen vähänkin osuu.



Kysehän ei ollut mistään äänestämisestä, vaan keskustelusta. Lakimiehenä Niinistö yritti tietysti arvioida ehdotuksen kaikkia puolia. Nyt sitten tästäkin 21 vuotta vanhasta asiasta on nostettu myrsky vesilasiin.



Aivan varmasti Niinistö ei kannata raiskausta avioliitossa.

LOL

Lyömäaseeksi vaan kaikki, mikä käteen vähänkin osuu.

Kysehän ei ollut mistään äänestämisestä, vaan keskustelusta. Lakimiehenä Niinistö yritti tietysti arvioida ehdotuksen kaikkia puolia. Nyt sitten tästäkin 21 vuotta vanhasta asiasta on nostettu myrsky vesilasiin.

Aivan varmasti Niinistö ei kannata raiskausta avioliitossa.

vaan arvoista. Raiskaus "edes" avioliitossa ei sovi minun arvoihini. Kyllä tästäkin pitää voida keskustella.

Minulla ei ainakaan ole mitään tarvetta "lyödä" kumpaakaan ehdokasta, etsin vasta omaani toiselle kierrokselle, enkä kuulu mihinkään "leiriin". Mutta kyllä asioista pitää pystyä puhumaan hyssyttelemättä ja asioita maton alle lakaisematta.

siskolleen/ystävälleen, kun tämä kertoisi tulleensa raiskatuksi, että "ihan ok, eihän tuo kai niin paha ole. Annat nyt vain anteeksi". Minulle tämä on aika keskeinen juttu, joka kertoo säälimättömyydestä.

joten ei pitäisi sinunkaan.

Jokainen päättää itse, mitä hyväksyy ja mitä ei.

Missä lähde?

niin että tuo ei ole kuin loanheittoa.

siskolleen/ystävälleen, kun tämä kertoisi tulleensa raiskatuksi, että "ihan ok, eihän tuo kai niin paha ole. Annat nyt vain anteeksi". Minulle tämä on aika keskeinen juttu, joka kertoo säälimättömyydestä.

joten ei pitäisi sinunkaan.

Jokainen päättää itse, mitä hyväksyy ja mitä ei.

Kun väkivaltaisessa parisuhteessa elävä ei kykene usein enää tekemään itse tätä päätöstä. Henkinen riippuvuus väkivallan tekijästä on niin voimakas. Väkivallan henkisistä seurauksista yleisimpiä ovat viha, pelko, masennus, itsetunnon heikkeneminen, häpeä, univaikeudet ja syyllisyys. Näiden tunteiden vuoksi pahoinpidelty/raiskattu ei näe ulospääsytietä ja jää henkisesti pahoinpitelijänsä vangiksi.

Otsikkohan oli täysin perätön niin että tuo ei ole kuin loanheittoa.

Aloittaja esitti kysymyksen, johon minä vastasin (tuo Uuden Suomen juttu).

t:2

Mielestäni ihan aiheellinen keskustelunaihe.

Otsikkohan oli täysin perätön niin että tuo ei ole kuin loanheittoa.

Aloittaja esitti kysymyksen, johon minä vastasin (tuo Uuden Suomen juttu).

t:2

Mielestäni ihan aiheellinen keskustelunaihe.

ketjun alkuun linkatussa Uuden Suomen jutussa oli linkki Eduskunnan pöytäkirjaan. Pöytäkirja vastaa ulkoisesti eduskunnan pöytäkirjaa ja muut käsiteltävät asiat ovat synkassa ajankodan kanssa, joten en usko, että tiedosto olisi väärennös.



Tuota raiskauskeskustelua käydään sivuilla 243-254 (jossa lyhyt ohilaukaus homoseksuaalisuuteen sivulla 253) ja se on ainakin minusta melko karmivaa luettavaa, kun ajatellaan, että sitä on käyty 90-luvun Suomessa. Seuraavassa tiivistelmä näytelmän hahmoista kantoineen niille, jotka eivät jaksa tai halua lukea koko sotkua:



Keskustelun perusteella lähtökohta on se, että Vasemmistoliiton eduskuntaryhmä on Outi Ojalan nimissä tehnyt esityksen lakimuutokseen, joka 1) kriminalisoisi avioliiton sisäisen raiskauksen, 2) tekisi raiskauksesta yleisen syyttean alaisen, 3) estäisi uhrin ja tekijän tuttuuden käytön lieventävänä tekijänä, 4) määrittelisi raiskauksen lakiin tässä yhteydessä tavalla, jossa naista ei olisi määritelty uhriksi ja miestä tekijäksi.



Vasemmistoliiton Ojalan ja Astalan - joka puolustaa em. aloitetta muun muassa sen vuoksi, että perheväkivallan dynamiikka nostaa kohtuuttomasti uhrin ilmoituskynnystä - kimppuun sitten hyökkää kokonainen miesjoukko.



Sauli Niinistö on näistä hyökkääjistä sopuisin, sillä hänellä ei näytä olevan mitään raiskauksen kriminalisoimista vastaan sinänsä, mutta hän haluaa säilyttää sen asianomistajarikoksena, jotta uhrilla olisi mahdollisuus "antaa anteeksi". Uuteen Suomeen oli lainattu aika lailla kaikki oleellinen Niinistön ensimmäisestä puheenvuorosta. Toinen puheenvuoro, jonka Niinistö käyttää, on myös varsin mauton. Siinä Niinistö kertoo antavansa Astalalle anteeksi sen, että hän tulkitsi Niinistön puheet väärin ja rinnastaa tämän anteeksiannon raikauksen uhrin anteeksiantoon.



Näin Niinistö sanoi 14.5.1991:



–Arvoisa puhemies! Tässä lakiehdotuksessa puuttuisin lähinnä eräiden rikosten säätämistä asianomistajarikoksiksi koskevaan kohtaan. Jos ajatellaan nykytilannetta, niin asianomistajarikoksessa tietysti aloite on asianomistajalla itsellään, mutta niinpä se taitaa olla silloinkin, kun virallisen syytteen alaisista rikoksista puhutaan. --- Tässä suhteessa itse asiassa ei siis tapahtuisi kovin paljon muutosta nykytilanteeseen, mutta eräs olennainen muutos tapahtuu ja se on se, että anteeksi antamisen mahdollisuus häviäisi, sanoi Niinistö.



–Luulen, että me jokainen olemme joskus jollain tavalla tulleet kolhituiksi ja huomanneet yllättäen muutaman päivän päästä, että ei se ihan niin pahaa ollutkaan, haluan antaa anteeksi sen pahan, joka minuun kohdistui.



Niinistön mielestä lakialoitteessa oli vaara, että muodostuu ”yhteiskunnallinen ylivalta, joka rullaa ja panee perheet esimerkiksi oikeussaliin vastakkain, vaikka kumpikaan ei todella sitä enää haluaisi”.



-On minusta aika tarkkaan ajateltava asia, kannattaako lähteä siihen, viedä mahdollisuus antaa rehellisesti ja avoimesti anteeksi.



Toista ääripäätä edustaa Sulo Aittoniemi, joka kiittää Ojalaa yhteiskunnallisen epäkohdan osoittamisesta ja ilmoittaa heti istunnosta päästyään laativansa aloitteen, jossa vaaditaan avoliiton sisäisen raiskauksen kriminalisoinnin kumoamista.



Muut puhujat vetovat muun muassa siihen, että aviolitton sisäisiä raiskauksia ei tapahdu kovin usein ja niitä on vaikea todistaa, raiskaussyytettä käytettäisiin kiusantekoon avioriidoisssa, julkisen vallan ei pitäisi ulottua perheen sisäisiiin asioihin ja että aviomiehen rikostuomio pilaisi avioliiton.

mikä äijä...

Miksi tämä vaietaan kuoliaaksi?

Ensin nousi tyrmistys: miten voi mies olla oikeasti sitä mieltä ettei raiskaus ole "mitään" ja että se pitäisi antaa anteeksi! Mutta sitten: jos raiskaus tapahtuu AVIOLIITOSSA...ööh...onko "raiskaus" oikea nimike silloin? Meillä on jumissa oleva, hidas ja byrokraattinen lakisysteemi ja jos jokainen "Pera pani mua vaikka en ehkä halunnut"-syytös viedään oikeuteen asti...no juu, joku tajuaa ehkä. Erikseen sitten tietty sellaiset raiskaukset, joissa on käytetty selvästi väkivaltaa yms. selkeä näyttö.



Mutta voisiko ajatella, että vanhan porvarin maailmankuvaan ei mahdu se että nainen voi valita huolimattomasti puolisokseen raiskaavan paskiaisen? Eli siis Sauli ei ymmärrä, ettei jokainen mies ole ns. herrasmies ja että rikolliset kelpaavat nykynaisille hienosti.

Kokoomuksen presidenttiehdokas Sauli Niinistö epäili aikoinaan toisen kansanedustajan lakialoitetta avioliitossa tapahtuvan raiskauksen kriminalisoimisesta. Ja niin teki myös Tarja Halonen.



Omien sanojensa mukaan Niinistö teki niin vain siksi, että silloinen esitys ei tehnyt raiskauksesta virallisen syytteen alaista vaan säilytti sen asianomistajarikoksena.



– En vastustanut sitä, että puolison raiskauksesta tehdään rikos. Outi Ojalan silloinen aloite oli niin puutteellinen, että oli syytä jäädä odottamaan oikeusministeriön kantaa ja ehdotusta, Niinistö selvitti puhelimitse Aamulehdelle torstaina iltapäivällä.



Hän korosti samalla, että eduskunnan lakivaliokunta hylkäsi kyseisen aloitteen yksimielisesti ja silloisen puheenjohtajansa Halosen nuijankopautuksella.



Mitä lukee pöytäkirjassa?



Asia, jota Niinistö muistamattomuuteen vedoten väisteli Yleisradion tiistai-iltaisessa tentissä, selviää eduskunnan pöytäkirjoista.



Väkisinmakaamisesta ei voinut Suomessa tuomita vielä 1990-luvun alussa, jos kohteena oli oma puoliso. Vain pakottaminen tai pahoinpitely tulivat silloisessa rikoslaissa kyseeseen.



Kansanedustaja Outi Ojala teki lakialoitteen perheen sisäisen raiskauksen muuttamisesta rikokseksi. Kun siitä keskusteltiin eduskunnassa 14. toukokuuta 1991, sanoi Niinistö muun muassa näin:



– Luulen, että me jokainen olemme joskus jollain tavalla tulleet kolhituiksi ja huomanneet yllättäen muutaman päivän päästä, että ei se ihan niin pahaa ollutkaan, haluan antaa anteeksi sen pahan, joka minuun kohdistui.



– Tässä lakialoitteessa on se vaara, että muodostuu yhteiskunnan ylivalta, joka rullaa ja panee perheet esimerkiksi oikeussaliin vastakkain, vaikka kumpikaan ei todella sitä enää haluaisi. On minusta aika tarkkaan ajateltava asia, kannattaako lähteä siihen, viedä mahdollisuus antaa rehellisesti ja avoimesti anteeksi.



Niinistö ei sinänsä vaatinut estämään muutosta, joka sittemmin tuli voimaan osana rikoslain kokonaisuudistusta . Hän kuitenkin näki aloitteessa ongelmia. Näkökulma oli vahvasti juristin.



–Taitaa olla parempi odottaa (...) oikeusministeriön valmistelua, joka sitä paitsi on tapahtunut, ja siveellisyysrikoksista tulee uusi lakiehdotus, hän sanoi eduskunnan keskustelussa vielä saman päivänä eli 14.5. 1991.



Niinistö myös epäili, että yhteiskunnan pitäisi perustua naapurivakoiluun, jos halutaan että avioliittoraiskauksen voi viedä oikeuteen joku muu kuin puoliso itse.



Avioliitossa tehty raiskaus kriminalisoitiin vuonna 1994. Virallisen syytteen alainen rikos raiskauksesta tuli kuitenkin vasta vuonna 1997.

Ja Suomi valitsemassa arvojohtajaa...

Kyllähän tämä kertoo Niinistön ajatusmaailmasta. Raha, raha, raha, köyhät kyykkyyn ja naiset nyrkin ja hellan väliin.

Näin Niinistö sanoi 14.5.1991:

–Arvoisa puhemies! Tässä lakiehdotuksessa puuttuisin lähinnä eräiden rikosten säätämistä asianomistajarikoksiksi koskevaan kohtaan. Jos ajatellaan nykytilannetta, niin asianomistajarikoksessa tietysti aloite on asianomistajalla itsellään, mutta niinpä se taitaa olla silloinkin, kun virallisen syytteen alaisista rikoksista puhutaan. --- Tässä suhteessa itse asiassa ei siis tapahtuisi kovin paljon muutosta nykytilanteeseen, mutta eräs olennainen muutos tapahtuu ja se on se, että anteeksi antamisen mahdollisuus häviäisi, sanoi Niinistö.

–Luulen, että me jokainen olemme joskus jollain tavalla tulleet kolhituiksi ja huomanneet yllättäen muutaman päivän päästä, että ei se ihan niin pahaa ollutkaan, haluan antaa anteeksi sen pahan, joka minuun kohdistui.

Niinistön mielestä lakialoitteessa oli vaara, että muodostuu ”yhteiskunnallinen ylivalta, joka rullaa ja panee perheet esimerkiksi oikeussaliin vastakkain, vaikka kumpikaan ei todella sitä enää haluaisi”.

-On minusta aika tarkkaan ajateltava asia, kannattaako lähteä siihen, viedä mahdollisuus antaa rehellisesti ja avoimesti anteeksi.

Kiitos ap!