te joiden lapset ovat alkaneet puhua myöhään?

2½v vaadin puheterapialähetteen ja sain sen.

Ensi käynnillä puheterapeutti ohjasi jatkotutkimuksiin. 3v saatiin dysfasia diagnoosi foniatrilta.

Mieheni on nyt lapsensa kautta saanut selityksen lapsuutensa ja nuoruutensa vaikeuksiin ja tilanteisiin. Hänen aikanaan niitä ei noteerattu muuta kuin huonoksi käytökseksi.

oppi vasta reilusti yli 3-vuotiaana. Puhumisen aloittamista häiritsi tietysti sekin, että minä ymmärsin, mitä hän tarkoittaa ja isosisko tulkkasi koko ajan, mitä poika haluaa.



Kun alkoi puhua, meni siitä 3 vuoden kuluttua kouluun. Nyt pääsi ekalla yrittämälla Valtiotietelliseen. Kirjoittaa tosin hyvin, mutta sanavarasto on heikompi kuin muilla lapsillamme, jotka ovat taas kielellisesti lahjakkaita.

Puheen kehityksen viivästymä saattaa usein olla alkusoittoa myöhemmin ilmeneville neurologisille ongelmille/oppimisvaikeuksille. Mitä aikaisemmin ongelmat todetaan, sitä tehokkaammin toimii kuntoutus. Jos asia mietityttää ja neuvolan terkka vaan hymistelee, niin kannattaa vaatia jatkotutkimuksia. Ei niistä mitään haittaa ole.

koska poika ymmärsi kuitenkin puhetta ja isällä on myös puhe viivästynyt. 2 vuotis neuvolassa kuitenkin sanoi, että jos ei sano sanaakaan 2,5vuotiaana niin sitten puheterapiaan mutta onneksi puhetta alkoi vähän ennen tulemaan ja kehitys menikin aika huimaa vauhtia sitten joten nyt 4 vuotiaana puhuu varmaan yhtähyvin kuin ikäisensäkin. Tokihan aina poikkeuksia löytyy mm. isosisko puhui jo vuoden ikäisenä vaikka mitä ja tuossa 2,5v. ikäisenä lauloi kymmeniä lastenlauluja.

Mikä juttu noissa verikokeissa on?

Muut lapsemme olivat puhuneet jo noin puoli vuotta ihan kunnolla tuon ikäisinä. 1,5-vuotisneuvolassa esitin huoleni, kun lapsi ei puhu mitään, ja neuvolassa sanottiin, että odotetaan 2-vuotiaaksi asti. Juuri muutamaa päivää ennen 2-vuotissynttäreitä tuli eka sana, ja parin päivän sisään paljon lisää, saman tien tuli kahden sanan lauseet ja kuukauden päästä jo neljän sanan lauseita. Lukemaan ja kirjoittamaan tyttö oppi 4-vuotiaana. Hän menestyy koulussa loistavasti, on luokkansa paras oppilas, ei mitään kielen alueen eikä muitakaan häiriöitä.

kuopus ei puhunut vielä mitään kaksivuotiaana, vain omaa kieltänsä ja toisti elokuvista tuttuja lauseita ja lauluja. Saatiin neuvolasta lähete puheterapiaan, sieltä sitten lastenneurologian osastolle tarkempiin tutkimuksiin. Aikanaan tuli diagnoosi Dysfasia, joka oli aika järkytys. Mutta koska oltiin ajoissa liikenteessä ja päästiin heti kaikkiin mahdollisiin kuntoutusmuotoihin (puhe- ja toimintaterapiat, pidennetty oppivelvollisuus) meillä on tällä hetkellä reipas kolmasluokkalainen poika joka on ihan ikätovereidensa tasolla kaikessa oppimisessa, ellei pidemmälläkin. Tsemppiä teille, ja vaatikaa vaan ajoissa pääsyä tutkimuksiin!

"tässä vaan tulee sellanen olo että mulla on lapsena joku mutaatio jolla on nyt pakko olla joka paikassa kauheesti vikaa kun ei puhu."



--> tarkoitatko siis jotain geenimutaatiota? Mitä verikokeita on siis otettu? Onko tutkittu jo jotain kehityshäiriöitä?

Esikoinen alkoi puhua kolmivuotiaana. Sitten tulikin kaikki kirjaimet oikein. Neuvolassa tarkkailtiin lapsen kuuloa, koska mummo on kuuro. Kun huomattiin, että poika kuulee ja ymmärtää, ei hätäilty. Veljeni ovat myös puhuneet myöhään.



Keskimmäinen alkoi puhua lauseita alle 2-vuotiaana. Nuorimmalla kesti 2,5 vuoteen.



Esikoisella on nyt isompana selkeästi normaalia laajempi ja värikkäämpi sanavarasto. Äidinkielen opettajakin ihmettelee aineiden loistavaa sisältöä ja verbaaliakrobatiaa.

neuvolassa eivät juurikaan asiaa noteeranneet, etenkään negatiivisesti, eikä se itseänikään huolettanut. Sitten alkoi päälle 2v puhetta tulla senkin edestä.

Tytöt meillä puhuneet varhemmin (lauseita 1 vuotiaana) ja voin sanoa, että älykkyyteen ja koulumenestykseen tuo puhumisen aloitus ei oman pienen tutkimustuloksemme perusteella vaikuta ollenkaan. Itse asiassa puhumattomalla pojallamme toistaiseksi paras koulumenestys.

että muillakin on ollut tätä aivan samaa ongelmaa. tyttö ymmärtää AIVAN kaiken mitä hänelle puhutaan, mutta vastaa ja puhuu sitä omaa kieltään joka on siis vain ääntä..

Vastasi myös omalla kielellä.

Hänellä on dysfasia ja vaikeus on puheentuotossa.

Ei ymmärryksessä.

Voi olla erittäin kapea-alainen vaikeus joka haittaa paljon. Tuki ja terapia on erittäin tärkeitä.

Meillä oli takkuavaa puheenkehitystä. Mutta ei siitä huolissaan oltu. Eikä lapsi siis mitenkään lopulta myöhään puhunut. Oli lähemmäs kaksi kun sanavarastossa alkoi olla jotain muutakin kuin sana "Ei".



Hänellä oli vaikeuksia oppia värejä, nimimuisti todella huono. Ei muista sukulaisten nimiä, eikä niitä tunnu oppivan. Vasta nyt kakkosen toisena vuonna on oppinut kaikkien luokkakavereidensa nimet. Pojalla on siis selvästi lähimuistiongelmia. Jotain sanoja ja asioita pitää opettaa, opettaa uudelleen ja vielä kerran opettaa uudelleen.



Sarjakuvat ovat olleet isona apuna lukemiseen oppimisessa (jonka oppi siis ihan normaalissa ajoissa). Sanavarastossa on edelleen puuuteita, mutta niiden määrä ja laatu on kasvanut, ihan kiitos mm. Akkareille!



Ja jos lähimuistissa ja sanoissa on vaikeuksia, niin nokkeluus pelaa.

1 v 7 kk siis myöhään? Oma lapseni alkoi puhua n. 2 vuoden 1 kuukauden iässä, sitä ennen vain jokusia yksittäisiä sanoja. Mutta nyt on jo koululainen, eikä hidas alku näy missään. Pikemminkin päinvastoin.

lapsen puheen kehityksestä, eikä päiväkodissa, vaikka hän ei vielä 2,5-vuotiaanakaan puhunut juuri mitään (ymmärrettävää). Minä olin huolissani, ja ilmoitin lapsen tuolloin puheterapiaan. Kun lapsi täytti kolme, saatiin kehotus terpeutilta mennä lääkäriin. Lääkärissä ei löytynyt mitään ihmeellistä, lapsi pärjäsi kaikissa testeissä hyvin, joissakin osioissa jopa erittäin hyvin. Puhe tuli sitten "yhdessä yössä" ja nyt lapsi puhuu ymmärrettävästi eikä eroa muusta ikäryhmästä. On nyt siis tasan 3 vuotta 3 kuukautta.

se liittyy yleensä kielenkehityksen häiriöihin eikä normaalikehitykseen.

onko siitä oltu neuvolassa aivan överi huolissan? tyttäreni on 1v7kk ja hän ei siis puhu, kuin omaa kieltään, muutama sana on tullut mutta unohtaa sitten niidenkin hokemisen. Meiltä on otettu kaikki maailman verikokeet, jotka tosin kaikki olleet normaalia. tytön isä alkanut puhumaan vasta 3veenä, eikä siitä oltu silloin ollenkaan huolissaan, jotenkin tässä vaan tulee sellanen olo että mulla on lapsena joku mutaatio jolla on nyt pakko olla joka paikassa kauheesti vikaa kun ei puhu. :/ onko siis muilla kokemuksia?

näkee niin suurin osa myöhäisistä puhujista ottaa ikätoverit kiinni ennen kouluikää, ja puhe vain kehittyy omaa rataansa, muun kehityksen mennessä normaalisti eteenpäin.

Veikkaisin että teillä on jotain muutakin lapsen kehityksessä joka puoltaa asian tarkempaa tutkimista.

Meillä myöhäinen puhuminen tarkoitti lievää kehitysvammaa, eli ollaan se poikkeus joka vahvistaa säännön "lapset nyt vaan kehittyvät omaan tahtiinsa". Meillä lapsella näkyi kaikessa kehityksessä hitaus, ja testit ja selvittelyt aloitettiin juurikin 1 v ja 9 kk iässä.

Tsemppiä teille.

1,5 vuotiaana molemmilla ollut n.5 sanaa, kaksi vuotiaana tytöllä jo 3 sanaiaisia lauseita.



Mutta pojalla 2 vuotiaana oli "vain" yksittäisiä sanoja, jonka vuoksi päästiin seuraantaan sekä neuvolaan että puheterapiaan. Pojan puhe kehittyi vain hitaammin ja oli pitkään epäselvää, neuvolassa käytiin puolivuosittain ja puheterapeutilla tehtiin testit. Mitään erikoisempaa ei siis ollut. Poika tosin on hyvin liikkuvainen ja fyysinen kehitys tuon ikäisenä oli 6-9 kk ikäistään edellä.

Hitain oppi vasta päälle kolmevuotiaana ja hänellä todettiin ajan myötä dyspraksia ja nyt koulussa myös siihen usein liiittyvä dysleksia ei lukihäiriö. Molemmat vaivat ovat kuntoutettavissa.



Jos ap:n lapsi miiten kehittyy normaaalisti mutta ei vielä vuodenkaan kuluttua puhu kannattasi hänen ehkä ehdottaa neuvolassa tutkimusta jossa selvitettäisiin mahdollinen toimintaterapian tarve.

vain muutamia yksittäisiä sanoja. Ei oltu neuvolassakaan huolissaan, kun selvästi ymmärsi hyvin muiden puhetta.