te joiden lapset ovat alkaneet puhua myöhään?
onko siitä oltu neuvolassa aivan överi huolissan? tyttäreni on 1v7kk ja hän ei siis puhu, kuin omaa kieltään, muutama sana on tullut mutta unohtaa sitten niidenkin hokemisen. Meiltä on otettu kaikki maailman verikokeet, jotka tosin kaikki olleet normaalia. tytön isä alkanut puhumaan vasta 3veenä, eikä siitä oltu silloin ollenkaan huolissaan, jotenkin tässä vaan tulee sellanen olo että mulla on lapsena joku mutaatio jolla on nyt pakko olla joka paikassa kauheesti vikaa kun ei puhu. :/ onko siis muilla kokemuksia?
Kommentit (29)
Osaa päristä kun näkee auton ja kissalle on "oma sana". Ei muuta.
En ole yhtään huolissani. Jos neuvolassa ehdottaisivat verikokeita asian selvittämiseksi luultavasti nauraisin kotona mieheni kanssa asialle.
minäkään en silloin ollut tarpeeksi valveutunut tajutakseni, mistä oli kyse, mutt anäin jälkikäteen näkyi kyllä ihan selvästi, että lukihäiriöhän se siellä kurkisteli hitaan puhumaanoppimisen ja sekoittuvien tavujen takana. Siitä on sitten jälkeenpäin ollut harmia...
ei ollut kukaan huolissaan. Nyt on ihan normi tapaus ja puhua pälpättää muidenkin edestä.
Lapsi alkoi puhumaan kunnolla vasta lähemmäs 3v ja reputtikin kettutestin. Pääsi puheterapiaan ja edistyi hyvin ja käy kielellistä päiväkotia, jossa paneudutaan juuri tällaisiin ongelmiin. Edelleen on 4 vuotiaalle tyypillistä tavujen sotkeutumista ja kohta mennään käymään puheterapeutilla kontrollissa.
Emme ole huolissamme, koska suvussa on kielellistä ongelmaa. Onneksi nämä huomataan hyvissä ajoin ja voidaan tehdä korjaavia toimenpiteitä. En olisi sinuna yhtään huolissaan :)
ja sitten puhuivat melkein jo kokonaisia lauseita. Sitä ennen höpöttivät paljon omaa vauvakieltänsä. Sellainen sanojen hokemisvaihe (kukka, auto jne) jäi melkein kokonaan pois.
Koska lapsi selvästi alle kaksivuotiaana ymmärsi puhetta vaikka ei itse puhunut kuin vauva kieltä ja ehkä muutaman sanan, niin ei neuvolassa oltu yhtään huolissaan.
vain muutamia yksittäisiä sanoja. Ei oltu neuvolassakaan huolissaan, kun selvästi ymmärsi hyvin muiden puhetta.
Esikoinen oppi puhumaan vasta lähemmäksi 3v. Joskin puheterapeutille päädyttiin kun ei osannut sanoa kaikkia sanoja täysin oikein. Oli jotain äänevirhettä tms.
Kuopus on nyt 1½v. eikä sanoja tule kuin muutama eikä neuvolassa ole oltu huolissaan. Lapset kehittyvät niin eri aikoihin ja harva tuon ikäinen osaa vielä puhua. Siksipä ihmettelen, että ap:n lapsi on lyöty kaiken maailman kokeisiin :o
Olkaa ihan rauhassa ja odotelkaa ihan rauhassa. Kielellinen kehitys tapahtuu nopeastikin kun sanoja on tullakseen. Pääasia on se, että lapsi kuitenkin ymmärtää puhetta.
Ei kauheasti puututtu, mutta sitten kun alkoi, sitten puututtiin. lapsen artikulaatio oli epäselvää, pääsikin puheterapiaan alle 3 v. Lapsi on nyt 11 v, käy englanninkielistä koulua, suomi ja englanti suju hyvin. Kielioppi yms hyvin hallussa, englannin oikeuskirjoitus ei ole täydellistä, siinä virheitä.
Käytiin puheterapeutin arviossa (neuvolan suosituksesta) ja odoteltiin rauhassa koska mitään hälyyttävää ei löytynyt. Neuvolassa ei oltu kovin huolissaan, lapsi ymmärsi puhetta ja osasi kaiken muun hyvin ja oli siis puheterapeutin seurannassa. Lopulta hanat aukesivat ja lapsi kiri muut kiinni todella nopeasti. Nyt tuo lörpöttelee taukoamatta.
Alta kaksivuotiaan puheesta en vielä olisi kovin huolissani, jos ymmärtää puhetta. Äkkiä se sitten lähtee kun tulee se oikea aika.
yksi alkoi sujuvasti puhumaan suomen kieltä ihan oikeilla kirjaimilla äänteillä jo 9-kuisena,
yksi vasta 3-vuotiaana!
Kyllähän sitä neuvolassa hössötettiin ja vouhkattiin:
2 ja puol vuotiaana oli kontrollikäynti, lapsi ei sanonut sanaakaan neuvolassa. Kotona puhui sanan päivässä toisen huomenna tyyliin. Kolme, kun täytti niin eipä juuri hiljaista hetkeä ole. Osaa ässät ja ärrät ja kaikki muutkin kirjaimet, juttua riittää koko valveillaoloajan tauotta!