Lue keskustelun säännöt.
Miksi maatila-aiheiset lastenkirjat on sata vuotta ajasta jäljessä?
20.02.2012 |
Taas kerran luin lapselle kirjaa, jossa possut elelevät lätissään, lehmät lypsetään käsin ja kanat käyskentelevät idyllisesti pihamaalla. Eihän tällaista maataloutta ole olemassa enää missään. Ois paljon hauskempaa lukea lapselle sellaisia kirjoja, jotka antais asioista todenmukaisemman kuvan. Pieni murhe, mut olen jo lukenut satoja kertoja iltasatuja aiheesta "elämää maatilalla" ja kaikki tuntuu olevan tällaisia samanlaisia.
Kommentit (7)
Mäkin just mietin että kirjoissa heinät kuivataan seipäillä, kun tosielämässä seipäitä käytetään lähinnä jollain pienillä peltotilkuilla maisematarkoituksessa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ei saataisi mitään kauniita iltasatuja.
"Stressaantuneet siat järsivät pienessä karsinassaan toistensa saparoita verille..."
Joskus jossakin kirjassa luki hyvin: ihmiset eivät ymmärrä sitä että se entinen maatila meininki on kuollut, nykyään on tehomaatalous.
Moni (varsinkin vanhempi ihminen) ihan oikeasti luulee että se joulukinkku on elänyt yhtä onnellisen elämän mitä heidän "Nasunsa" eli silloin lapsuudessa (eli oli se yksi sika lätissä ja lapset sitä rapsuttelivat, sika sai tonkia maata kärsällään jne. eli eli onnellisen sian elämää kunnes joulun alla teurastettiin).
Karienimi muistaakseni saanut huomautuksen vai peräti tuomion(?) harhaan johtavasta mainonnasta. Ja ko. yhtiön mainokset ovatkin niiiiiin kaukana todellisuudesta! Maalaillaan kaunsta maaseutumaisemaa ja hyvää ruokaa =broilereiden lyhyt elämä jättimäisissä halleissa ei todellakaan ole sitä maalaiselämää nähnyt! Jopa Anja Eerikäinen sanoi että pahimpia ja kovakouraisempia kuljetuksia ovat broilerikuljetukset, kun rekkojen ovet avataan niin sieltä tippuu irroneita siipiä ja jalkoja maahan.
tai ei, mieluummin luen idyllistä kuin noista tehotuotantolaitoksista. Mutta olisi vaikka eläinten nimet kohdillaan: ihan selvät pullasorsat on aina jotain ankkoja.
Vanhin lapseni kävi puheterapeutilla ja kommentoin myös hänen kuviaan: niissä kylvettiin perunaa käsin vakoon ja emäntä kantoi vettä siten, että sangot olivat olkapään yli viritetyn kepin molemmissa päissä. Eihän Suomessa vettä noin kanneta. Metsästäjäkin oli saksalaisissa polvihousuissa.
Terapeutin mukaan asialla ei ollut merkitystä. Kaupunkilaistyttö kyllä varmasti tunnistaa perunakylvön ja sakasalaisen metsästäjän.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ja tietokoneella ohjattu navetta on saatanan tylsä tarinallisesti.
ei saataisi mitään kauniita iltasatuja.
"Stressaantuneet siat järsivät pienessä karsinassaan toistensa saparoita verille..."