Työttömyys alkaa vaikuttaa mielenterveyteen

Kunnon morfiinipöllyssä kun pääsisi lähtemään niin se olisi paras.

Ja fyysiseen. En ole käynyt hammaslääkärissä 15 vuoteen. Liian kallista.

Toi pitää kääntää niin, että nyt kun on aikaa mihin vaan, niin mihin meinaa käyttää sen. Jokainen päivä on jonkun arvoinen, kääntäen jokainen roskikseen heitetty päivä on menetetty lopullisesti. Myöskin jokainen lykkäämällä jahkailtu päivä menee samaan roskikseen ja tämän luettuasi se on tietoinen teko. Ihmisarvo lienee sen 9 e per päivä ja jos siihen tyydyt taidat olla vähän tyhmä ja sen jälkeen onkin sitte turha jatkaa mitään keskustelua. En nyt ala opettamaan sorsaa uimaan, joka iikalle mulla vois olla ehdotuksia joista mikään ei sitte varmaan kelpaa. 

Vierailija kirjoitti:

Toi pitää kääntää niin, että nyt kun on aikaa mihin vaan, niin mihin meinaa käyttää sen. Jokainen päivä on jonkun arvoinen, kääntäen jokainen roskikseen heitetty päivä on menetetty lopullisesti. Myöskin jokainen lykkäämällä jahkailtu päivä menee samaan roskikseen ja tämän luettuasi se on tietoinen teko. Ihmisarvo lienee sen 9 e per päivä ja jos siihen tyydyt taidat olla vähän tyhmä ja sen jälkeen onkin sitte turha jatkaa mitään keskustelua. En nyt ala opettamaan sorsaa uimaan, joka iikalle mulla vois olla ehdotuksia joista mikään ei sitte varmaan kelpaa. 

Hieno motivaatiopuhe, mutta valitettavasti realiteetit on toiset työttömänä. Ei sitä noin vain joka päivä herätä ja mietitä että mitä tänään tekisin. Aina ei voi tehdä, koska ei ole rahaa ja resursseja jne. Sitä tehdään mitä pystytään ja mitä kyetään. Se että pitäisi joka päivä luoda se "ansaittu" päivä, saada aikaan aina jotakin on juurikin se kuluttava osa, oli töissä tai ei. Työttömänä sulla on vaan enemmän aikaa murehtia asiaa, työpäivän jälkeen voit vain todeta että päivä on pulkassa. Juuri tuo aika on se petollisin, se että lisäksi murehtisit "hukkaan heitettyjä" päiviä niin pitäisi olla mieluummin niin ettei mikään päivä ole turha, oli tehnyt sinä päivänä sitten yhtikäs mitään. 

Ymmärrän tuon jahkailun kylläkin, että jos on mihin kyetä ja pystytä ja keksii itselleen tekosyitä miksi ei aloita, niin onhan se hidastava tekijä ja lopputuloksesta ei tiedä, onko se sen arvoista vai ei. Mutta monella tapaa se jahkailukin johtuu juuri tuosta murehtimisesta, ja sitä työttömällä riittää. Se ajaa sellaiseen limboon, että ei enää tiedä mistä aloittaa ja kyyninen asenne on jo pureutunut, ei välttämättä edes usko hyvään lopputulokseen vaikka haluaisi sitä.

Vierailija kirjoitti:

Töitä tehdessä meinasi mennä mielenterveys (kusipääasiakkaiden takia) nyt on hyvä olla vaikka rahaa ei juurikaan ole. Kellonajoillakaan ei ole mitään väliä, syö kun on nälkä, juo kun janottaa ja nukkuu kun nukuttaa. Paratiisielämää!

Mihinkään muuhun noi kelan hilut ei riitäkkään kun nukkumiseen.